Katolinen Raamattu
Mosaico decorativo

Liber Iob, 29

1. addidit quoque Job adsumens parabolam suam et dixit

1. Addidit quoque Iob assumens parabolam suam et di xit:

2. quis mihi tribuat ut sim juxta menses pristinos secundum dies quibus Deus custodiebat me

2. “Quis mihi tribuat, ut sim iuxta menses pristinos, secundum dies, quibus Deus custodiebat me?

3. quando splendebat lucerna ejus super caput meum et ad lumen ejus ambulabam in tenebris

3. Quando splendebat lucerna eius super caput meum, et ad lumen eius ambulabam in tenebris.

4. sicut fui in diebus adulescentiæ meæ quando secreto Deus erat in tabernaculo meo

4. Sicut fui in diebus adulescentiae meae, quando familiaris Deus erat in tabernaculo meo,

5. quando erat Omnipotens mecum et in circuitu meo pueri mei

5. quando erat Omnipotens mecum, et in circuitu meo pueri mei,

6. quando lavabam pedes meos butyro et petra fundebat mihi rivos olei

6. quando lavabam pedes meos lacte, et petra fundebat mihi rivos olei.

7. quando procedebam ad portam civitatis et in platea parabant cathedram mihi

7. Quando procedebam ad portam civitatis et in platea parabam cathedram mihi,

8. videbant me juvenes et abscondebantur et senes adsurgentes stabant

8. videbant me iuvenes et abscondebantur, et senes assurgentes stabant.

9. principes cessabant loqui et digitum superponebant ori suo

9. Principes cessabant loqui et digitum superponebant ori suo.

10. vocem suam cohibebant duces et lingua eorum gutturi suo adherebat

10. Vocem suam cohibebant duces, et lingua eorum palato suo adhaerebat.

11. auris audiens beatificabat me et oculus videns testimonium reddebat mihi

11. Auris audiens beatificabat me, et oculus videns testimonium reddebat mihi,

12. quod liberassem pauperem vociferantem et pupillum cui non esset adiutor

12. eo quod liberassem pauperem vociferantem et pupillum, cui non esset adiutor.

13. benedictio perituri super me veniebat et cor viduæ consolatus sum

13. Benedictio perituri super me veniebat, et cor viduae iubilare feci.

14. justitia indutus sum et vestivit me sicut vestimento et diademate judicio meo

14. Iustitia indutus sum et vestivi me, sicut vestimento et diademate, iudicio meo.

15. oculus fui cæco et pes claudo

15. Oculus fui caeco et pes claudo;

16. pater eram pauperum et causam quam nesciebam diligentissime investigabam

16. pater eram pauperum et causam viri ignoti diligentissime investigabam.

17. conterebam molas iniqui et de dentibus illius auferebam prædam

17. Conterebam molas iniqui et de dentibus illius auferebam praedam.

18. dicebamque in nidulo meo moriar et sicut palma multiplicabo dies

18. Dicebamque: In nidulo meo moriar et sicut palma multiplicabo dies.

19. radix mea aperta est secus aquas et ros morabitur in messione mea

19. Radix mea aperta est secus aquas, et ros morabitur in ramis meis.

20. gloria mea semper innovabitur et arcus meus in manu mea instaurabitur

20. Gloria mea semper innovabitur, et arcus meus in manu mea instaurabitur.

21. qui me audiebant expectabant sententiam et intenti tacebant ad consilium meum

21. Qui me audiebant, blandiebantur et intenti tacebant ad consilium meum.

22. verbis meis addere nihil audebant et super illos stillabat eloquium meum

22. Verbis meis addere nihil audebant, et super illos stillabat eloquium meum.

23. expectabant me sicut pluviam et os suum aperiebant quasi ad imbrem serotinum

23. Exspectabant me sicut pluviam et os suum aperiebant quasi ad imbrem serotinum.

24. si quando ridebam ad eos non credebant et lux vultus mei non cadebat in terram

24. Si quando ridebam ad eos, non credebant, et lux vultus mei non cadebat in terram.

25. si voluissem ire ad eos sedebam primus cumque sederem quasi rex circumstante exercitu eram tamen mærentium consolator

25. Si voluissem ire ad eos, sedebam primus; cumque sederem quasi rex, circumstante exercitu, eram tamen maerentium consolator.



Lue Raamattu vuodessa

Liity yhteisöömme ja lue koko Raamattu 365 päivässä. Jäsennelty ja inspiroiva polku uskosi ja Raamatun tuntemuksesi syventämiseen.

Liity ohjelmaan Lataa PDF-suunnitelma

Alaviitteet:

29:1-6 - Job pohtii kunnian ja vaurauden menneisyyttään ja kuvailee, kuinka häntä kunnioitettiin ja kuinka Jumala siunasi häntä. Tämä muisto korostaa muistin ja henkilökohtaisen todistuksen merkitystä uskon matkalla (ks. myös Psalmi 77:11-12 ja Heprealaisille 10:32-34).

29:7-11 - Jobin kuvaus apua tarvitsevien neuvonantajana ja puolustajana korostaa hänen oikeudenmukaista ja myötätuntoista luonnettaan. Oikeus ja myötätunto ovat perustavanlaatuisia uskovan elämässä, ja ne heijastavat Jumalan sydäntä (ks. myös Sananlaskut 31:8-9 ja Jaakob 1:27).

29:12-17 - Job mainitsee, kuinka he suojelivat köyhiä ja sorrettuja, osoittaen, että heidän elämänsä oli jumalallisen oikeuden heijastus. Tämä esimerkki korostaa uskovan sosiaalista vastuuta toimia syrjäytyneiden puolesta (ks. myös Jes. 1:17 ja Matteus 25:35-40).

29:18-20 - Job ilmaisee toivonsa kestävästä tulevaisuudesta ja osoittaa luottavansa Jumalaan. Tämä luottamus on olennaista uskollisten elämässä, jopa vaikeuksien keskellä (ks. myös Psalmi 16:9-11 ja Room. 15:13).

29:21-25 - Muisto hänen positiivisesta vaikutuksestaan ja saamastaan kunnioituksesta korostaa Jobin nyt kokemaa menetyksen tuskaa. Yhteisön ja ihmissuhteiden tärkeyttä korostetaan osoittaen, että kärsimys voi vaikuttaa yksilön lisäksi myös hänen suhdeverkostoonsa (ks. myös Saarnaaja 4:9-12 ja Gal. 6:2).

Aiheeseen liittyvät säkeet Liber Iob, 29:

Jobin luku 29 muistelee Jobin vaurauden aikoja. Miten hän kuvailee elämäänsä ennen onnettomuutta? Tässä nostalgisessa puheessa Job muistelee entistä asemaansa, ystävällisyyttään apua tarvitsevia kohtaan ja kunnioituksesta, josta hän nautti. Teksti käsittelee sellaisia aiheita kuin jumalallinen siunaus, sosiaalinen vaikutus ja henkilökohtainen koskemattomuus. Job 29 tarjoaa välähdyksen hyveellisestä elämästä, jota Job johti ennen kärsimyksiään. Mieti kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka valaisevat tämän retrospektiivisen luvun kohottavia teemoja.

Sananlaskut 31:20: "Avaa kätesi köyhille ja ojenna kätesi köyhille." - Tämä säe toistaa Jobin teot, jotka kuvataan Jobin 29:12-16:ssa, jossa hän puhuu myötätuntoisuudestaan köyhiä ja tarvitsevia kohtaan.

Jaakob 1:27: "Uskonto, jonka Jumala, meidän Isämme, hyväksyy puhtaana ja tahrattomana, on tämä: huolehtiminen orvoista ja leskeistä heidän vaikeuksistaan, äläkä anna maailman turmella itseään." - Tämä kohta kuvastaa arvoja, joita Job ilmaisee Jobin 29:12-13:ssa, jossa hän mainitsee huolehtimisestaan orvoista ja leskeistä.

Psalmit 1:1-3: "Kuinka onnellinen onkaan se, joka ei noudata jumalattomien neuvoja, jäljittele syntisten käyttäytymistä eikä istu pilkkaajien istuimella! Päinvastoin, hänen tyydytyksensä on Herran laki, ja tätä lakia hän mietiskelee päivät ja yöt. Se on kuin juoksevan veden istutettu puu: se kantaa hedelmää oikeaan aikaan eivätkä sen lehdet lakastu. Kaikki mitä hän tekee, menestyy!" - Nämä jakeet toistavat Jobin kuvauksen hänen vauraasta ja vanhurskasta elämästään ennen hänen koettelemuksiaan, kuten kuvataan Jobin 29:2-6:ssa.

Sananlaskut 4:18: "Vanhurskaiden polku on kuin aamunkoiton valo, joka loistaa kirkkaammin ja kirkkaammin, kunnes on täydellinen päivä." - Tämä sananlasku heijastaa Jobin kuvausta menestyspäivistään Jobin 29:3:ssa, jossa hän puhuu Jumalan valosta, joka loistaa hänelle.

Matteus 5:14-16: "Sinä olet maailman valo. Kukkulalle rakennettua kaupunkia ei voi piilottaa. Ja myös, kukaan ei sytytä lamppua ja laita sitä kulhon alle. Päinvastoin, aseta se sopivaan paikkaan ja valaise siten kaikki talossa olevat. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa." - Nämä Jeesuksen sanat toistavat johtajuuden ja esimerkin, jonka Job kuvailee omaavansa yhteisössään, kuten Job 29:21-25 mainitaan.

FAQ:

Miten Job kuvailee elämäänsä ennen kärsimystä?

Job muistaa ajan, jolloin Jumala kunnioitti, menestyi ja siunasi häntä. Hänellä oli vaikutusvaltaa, hän auttoi apua tarvitsevia ja hänet pidettiin oikeudenmukaisena ja viisaana johtajana. (Job 29:2-6)

Miksi Jobia niin arvostettiin yhteiskunnassa?

Jobia ihailtiin hänen oikeudenmukaisuudestaan ja ystävällisyydestään. Hän puolusti köyhiä, auttoi orpoja ja leskiä ja edisti totuutta ja oikeudenmukaisuutta. (Job 29:7-17)

Mitä Job uskoi tulevaisuudestaan ennen kärsimyksiään?

Hän ajatteli, että hänen elämänsä päättyisi rauhaan ja pitkään ikään, siunausten ympäröimänä, kuin rehevä puu, jolla on syvät juuret. (Job 29:18-20)

Miten Job suhtautui suhteeseensa Jumalaan menneisyydessä?

Job tunsi Jumalan läheisyyden ja uskoi, että Hänen valonsa ohjasi hänen polkuaan osoittaen jumalallista toveruutta ja ohjausta. (Job 29:3-5)

Mikä oli Jobin läsnäolon sosiaalinen vaikutus?

Hänen läsnäolonsa toi toivoa ja turvaa. Hän oli viisauden ja oikeuden esikuva, joka auttoi sorrettuja ja neuvoi apua tarvitsevia. (Job 29:21-25)


Raamattuja

Vanhan testamentin

Uusi testamentti

Seuraa meitä