1. kai egeneto wV htoimasqh h basileia roboam kai wV katekrathqh egkatelipen taV entolaV kuriou kai paV israhl met' autou
2. kai egeneto en tw pemptw etei thV basileiaV roboam anebh sousakim basileuV aiguptou epi ierousalhm oti hmarton enantion kuriou
3. en cilioiV kai diakosioiV armasin kai exhkonta ciliasin ippwn kai ouk hn ariqmoV tou plhqouV tou elqontoV met' autou ex aiguptou libueV trwglodutai kai aiqiopeV
4. kai katekrathsan twn polewn twn ocurwn ai hsan en iouda kai hlqen eiV ierousalhm
5. kai samaiaV o profhthV hlqen proV roboam kai proV touV arcontaV iouda touV sunacqentaV eiV ierousalhm apo proswpou sousakim kai eipen autoiV outwV eipen kurioV umeiV egkatelipete me kagw egkataleiyw umaV en ceiri sousakim
6. kai hscunqhsan oi arconteV israhl kai o basileuV kai eipan dikaioV o kurioV
7. kai en tw idein kurion oti enetraphsan kai egeneto logoV kuriou proV samaian legwn enetraphsan ou katafqerw autouV kai dwsw autouV wV mikron eiV swthrian kai ou mh staxh o qumoV mou en ierousalhm
8. oti esontai eiV paidaV kai gnwsontai thn douleian mou kai thn douleian thV basileiaV thV ghV
9. kai anebh sousakim basileuV aiguptou kai elaben touV qhsaurouV touV en oikw kuriou kai touV qhsaurouV touV en oikw tou basilewV ta panta elaben kai elaben touV qureouV touV crusouV ouV epoihsen salwmwn
10. kai epoihsen roboam qureouV calkouV ant' autwn kai katesthsen ep' auton sousakim arcontaV paratrecontwn touV fulassontaV ton pulwna tou basilewV
11. kai egeneto en tw eiselqein ton basilea eiV oikon kuriou eiseporeuonto oi fulassonteV kai oi paratreconteV kai oi epistrefonteV eiV apanthsin twn paratrecontwn
12. kai en tw entraphnai auton apestrafh ap' autou orgh kuriou kai ouk eiV katafqoran eiV teloV kai gar en iouda hsan logoi agaqoi
13. kai katiscusen roboam en ierousalhm kai ebasileusen kai tessarakonta kai enoV etwn roboam en tw basileusai auton kai eptakaideka eth ebasileusen en ierousalhm en th polei h exelexato kurioV eponomasai to onoma autou ekei ek paswn fulwn uiwn israhl kai onoma thV mhtroV autou noomma h ammanitiV
14. kai epoihsen to ponhron oti ou kateuqunen thn kardian autou ekzhthsai ton kurion
15. kai logoi roboam oi prwtoi kai oi escatoi ouk idou gegrammenoi en toiV logoiV samaia tou profhtou kai addw tou orwntoV kai praxeiV autou kai epolemei roboam ton ieroboam pasaV taV hmeraV
16. kai apeqanen roboam kai etafh meta twn paterwn autou kai etafh en polei dauid kai ebasileusen abia uioV autou ant' autou
Alaviitteet:
12:1-5 - Rehabeam kääntyy pois Jumalasta asettuttuaan valtaistuimelle, mikä johtaa luopumukseen. Tämä korostaa hengellisen omahyväisyyden vaaraa ja tarvetta olla jatkuvasti riippuvainen Jumalasta (ks. myös Sananlaskut 16:18 ja Ilmestyskirja 3:16).
12:6-7 - Ihmisten parannus saa Jumalan lähettämään profeetan ojentamaan Rehabeamia. Jumalallinen kuri on merkki Jumalan rakkaudesta ja Hänen halukkuudestaan ennallistaa kansansa (ks. myös Hepr. 12:6 ja 1. Joh. 1:9).
12:8-10 - Jumalan lupaus varjella Juudaa, jopa Rehabeamin synnin jälkeen, osoittaa Hänen armonsa ja sitoutumisensa kansaansa kohtaan. Jumalan armo on keskeinen teema Raamatussa (ks. myös Psalmi 103:10-12 ja Room. 5:20-21).
12:11-12 - Jumalan suojeleminen Rehabeamia ja Juudaa hyökkääjiltä on osoitus jumalallisesta suvereniteetista. Heikkoudessakin Jumala on läsnä puolustamassa niitä, jotka etsivät Häntä (ks. myös Psalmi 46:1 ja Room. 8:31).
12:13-16 - Rehabeamin kuolema ja hänen poikansa Abian nousu korostavat Jumalan suunnitelman jatkuvuutta sukupolvien ajan. Hengellinen perintö on ratkaisevan tärkeä tuleville sukupolville (ks. myös Psalmi 78:4-7 ja 2. Timoteukselle 2:2).
Aiheeseen liittyvät säkeet II Crônicas, 12:
2. Aikakirjan luvussa 12 kerrotaan Rehabeamin lankeemuksesta ja katumuksesta. Mitä opetuksia olemme oppineet jumalallisesta tuomiosta ja armosta? Tämä paljastava teksti kuvaa egyptiläisten hyökkäystä Shishakiin, kuninkaan ja kansan katumusta ja sitä seuraavaa osittaista vapautumista. Luvussa käsitellään sellaisia aiheita kuin Jumalan lain hylkäämisen seuraukset, aidon parannuksen tehokkuus ja jumalallinen valta kansojen suhteen. Harkitse kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka korreloivat tämän muuttavan luvun vaikuttavien teemojen kanssa.
Mooseksen kirja 28:15,25: "Jos et kuitenkaan tottele Herraa, Jumalaasi, etkä noudata tarkasti kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä annan sinulle tänään, kaikki nämä kiroukset lankeavat yllesi: [...] Herra antaa sinulle tappion. vihollisesi. Sinä hyökkäät heitä vastaan yhteen suuntaan ja pakenet heitä seitsemää tietä, ja sinusta tulee kaikkien maan valtakuntien kauhukohde." - Tämä Mooseksen kirjan kohta selittää tottelemattomuuden seuraukset, jotka toteutuvat 2. aikakirjan luvussa 12, kun Sisak hyökkää Juudaan.
Sananlaskut 15:33: "Herran pelko opettaa viisautta, ja nöyryys edeltää kunniaa." - Tämä sananlasku heijastaa Rehabeamin ja 2. Aikakirjan 12:6-7:n johtajien katumusta ja nöyryytystä, mikä johti Jumalan armoon.
Jeremia 25:9: "Katso, minä lähetän luokseni kaikki pohjoisen kansat ja palvelijani Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan, sanoo Herra, ja minä tuon heidät tätä maata vastaan, sen asukkaita ja kaikkia sen ympärillä olevia kansoja vastaan. ja tehdä niistä hämmästyksen, pilkan ja pysyvän tuhon kohteeksi."" - Vaikka tämä jae viittaa myöhempään tapahtumaan, se havainnollistaa, kuinka Jumala joskus käyttää vieraita kansakuntia kurittaakseen kansaansa, kuten hän teki Sisakin kanssa 2. Aikakirjan luvussa 12.
1. Pietari 5:5: "Samalla tavalla, nuoret, alistukaa vanhimmillenne. Olkaa nöyriä toisianne kohtaan, sillä 'Jumala vastustaa ylpeitä, mutta antaa nöyrille armon'." - Tämä Uuden testamentin jae toistaa periaatetta, joka näkyy 2. Aikakirjan luvussa 12, jossa Rehabeamin ja johtajien nöyryys johti Jumalan armoon.
Psalmit 33:16-17: "Armeijan koko ei anna voittoa kuninkaalle, eikä yli-inhimillinen voima vapauta soturia. Hevonen ei takaa voittoa; suuresta vahvuudestaan huolimatta se ei voi pelastaa." - Nämä jakeet havainnollistavat, että turvallisuus ei ole sotilaallinen voima, periaate, joka osoitetaan 2. Aikakirjan luvussa 12, kun Rehabeamin aarteet ja puolustukset eivät pystyneet pysäyttämään Sisakia.
FAQ:
Mitä Rehabeamille tapahtui, kun hän hylkäsi Herran?
Kun Rehabeam ja Juudan kansa hylkäsivät Jumalan, Egypti hyökkäsi Juudan kimppuun ja otti omaisuutta temppelistä ja palatsista. (2 Aikakirja 12:1-9)
Kuinka Rehabeam katui syntiään?
Rehabeam katui Egyptin hyökkäyksen jälkeen ja myönsi, että Jumala salli hyökkäyksen hänen syntinsä seurauksena. (2 Aikakirja 12:6-7)
Mitä tapahtui Juudan valtakunnalle Rehabeamin parannuksen jälkeen?
Kun Juuda oli tehnyt parannuksen, Jumala säästi hänet, mutta valtakunta menetti osan omaisuudestaan. Rehabeam pysyi kuninkaana, mutta ilman samaa valtaa. (2 Aikakirja 12:12-14)
Mikä oli Rehabeamin synnin seuraus Juudan valtakunnalle?
Rehabeamin synti aiheutti varallisuuden menetyksen ja valtakunnan heikkenemisen, mutta Jumala säästi Juudan Daavidille antamansa lupauksen vuoksi. (2 Aikakirja 12:8-9)
Miten Egypti osallistui Rehabeamin tarinaan?
Egypti hyökkäsi kuningas Sisakin alaisuudessa Juudaa vastaan ja ryösti Jerusalemin ottamalla mukaansa temppelin ja palatsin rikkaudet osaksi jumalallista kuritusta. (2 Aikakirja 12:2-9)
Mitä voimme oppia Rehabeamin hallituskaudesta?
Rehabeamin hallituskausi opettaa meille tottelemattomuuden seurauksista Jumalaa kohtaan, mutta myös katumuksesta ja jumalallisesta armosta. (2 Aikakirja 12:1-14)
Mikä oli Rehabeamin perintö Juudan valtakunnalle?
Rehabeam jätti perinnön parannuksen ja osittaisen ennallistamisen, mutta myös rappeutumisen ja vallan menetyksen, jota leimaa valtakunnan jakautuminen. (2 Aikakirja 12:13-16)
