1. kai en tw ogdow kai triakostw etei thV basileiaV asa anebh baasa basileuV israhl epi ioudan kai wkodomhsen thn rama tou mh dounai exodon kai eisodon tw asa basilei iouda
2. kai elaben asa crusion kai argurion ek qhsaurwn oikou kuriou kai oikou tou basilewV kai apesteilen proV ton uion tou ader basilewV suriaV ton katoikounta en damaskw legwn
3. diaqou diaqhkhn ana meson emou kai sou kai ana meson tou patroV mou kai ana meson tou patroV sou idou apestalka soi crusion kai argurion deuro kai diaskedason ap' emou ton baasa basilea israhl kai apelqetw ap' emou
4. kai hkousen uioV ader tou basilewV asa kai apesteilen touV arcontaV thV dunamewV autou epi taV poleiV israhl kai epataxen thn iwn kai thn dan kai thn abelmain kai pasaV taV pericwrouV nefqali
5. kai egeneto en tw akousai baasa apelipen tou mhketi oikodomein thn rama kai katepausen to ergon autou
6. kai asa o basileuV elaben panta ton ioudan kai elaben touV liqouV thV rama kai ta xula authV a wkodomhsen baasa kai wkodomhsen en autoiV thn gabae kai thn masfa
7. kai en tw kairw ekeinw hlqen anani o profhthV proV asa basilea iouda kai eipen autw en tw pepoiqenai se epi basilea suriaV kai mh pepoiqenai se epi kurion qeon sou dia touto eswqh dunamiV suriaV apo thV ceiroV sou
8. ouc oi aiqiopeV kai libueV hsan eiV dunamin pollhn eiV qarsoV eiV ippeiV eiV plhqoV sfodra kai en tw pepoiqenai se epi kurion paredwken eiV taV ceiraV sou
9. oti oi ofqalmoi kuriou epiblepousin en pash th gh katiscusai en pash kardia plhrei proV auton hgnohkaV epi toutw apo tou nun estai meta sou polemoV
10. kai equmwqh asa tw profhth kai pareqeto auton eiV fulakhn oti wrgisqh epi toutw kai elumhnato asa en tw law en tw kairw ekeinw
11. kai idou oi logoi asa oi prwtoi kai oi escatoi gegrammenoi en bibliw basilewn iouda kai israhl
12. kai emalakisqh asa en tw enatw kai triakostw etei thV basileiaV autou touV podaV ewV sfodra emalakisqh kai en th malakia autou ouk ezhthsen kurion alla touV iatrouV
13. kai ekoimhqh asa meta twn paterwn autou kai eteleuthsen en tw enatw kai triakostw etei thV basileiaV autou
14. kai eqayan auton en tw mnhmati w wruxen eautw en polei dauid kai ekoimisan auton epi thV klinhV kai eplhsan arwmatwn kai genh murwn mureywn kai epoihsan autw ekforan megalhn ewV sfodra
Alaviitteet:
16:1-6 - Asa etsii liittoa Syyrian kanssa sen sijaan, että luottaisi Jumalaan suojeluksessa. Tämä osoittaa ihmisten taipumuksen luottaa poliittisiin ratkaisuihin jumalallisen huolenpidon sijaan, varoituksena kaikille johtajille ja uskoville (ks. myös Psalmi 20:7 ja Jesaja 31:1).
16:7-9 - Profeetta Hanani kohtaa Asan ja muistuttaa häntä, että todellinen turvallisuus tulee Jumalalta. Jumalan vastaus kansansa huutoon on jatkuva Raamatussa, ja se korostaa uskon tärkeyttä kriisiaikoina (ks. myös Hepr. 11:6 ja 1. Joh. 5:14-15).
16:10-12 - Kun Asa kohtaa, hän suuttuu ja vangitsee profeetan, mikä osoittaa hänen vastustavansa Jumalan äänen kuuntelemista. Tämä tottelemattomuus johtaa kielteisiin seurauksiin, mikä osoittaa, että jumalallisen varoituksen huomiotta jättäminen voi johtaa onnettomuuteen (ks. myös Sananlaskut 29:1 ja Psalmi 119:105).
16:13-14 - Asa kuolee sairauden jälkeen, ja hänen hoitonsa on muistutus siitä, että meidän tulee luottaa Jumalaan täysin, myös terveystilanteissa. Tämä vahvistaa ajatusta, että Jumala on turvamme kaikilla elämän alueilla (ks. myös Psalmi 34:19 ja Jaakob 5:14-15).
Aiheeseen liittyvät säkeet II Crônicas, 16:
2. Aikakirjan luku 16 kertoo Aasan rappeutumisesta. Mikä saa hurskaan kuninkaan eksymään? Tämä haastava teksti kertoo Asan liitosta Syyrian kanssa, hänen nuhteestaan profeetta Hananin taholta ja hänen jalkasairaudestaan. Luvussa käsitellään sellaisia aiheita kuin väärä luottamus ihmisten liittoihin, jumalallisen oikaisun hylkäämisen seuraukset ja sinnikkyyden merkitys uskossa. Mieti kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka korreloivat tämän ratkaisevan luvun varoitusaiheiden kanssa.
Jeremia 17:5: "Näin sanoo Herra: Kirottu olkoon se mies, joka luottaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarrekseen ja kääntää sydämensä pois Herrasta!" - Tämä jae heijastaa profeetta Hananin nuhtelua Asalle 2. Aikakirjan 16:7-9:ssä, koska hän luotti Syyriaan ennemmin kuin Jumalaan.
Psalmit 118:8-9: "On parempi luottaa Herraan kuin ihmisiin. Parempi on luottaa Herraan kuin ruhtinaisiin." - Se toistaa 2. Chronicles 16:n keskeistä teemaa, jossa Asaa arvostellaan siitä, että hän luottaa ihmisten liittoihin eikä Jumalaan.
Jesaja 31:1: "Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin etsimään apua ja luottavat hevosiin ja luottavat vaunuihin, koska niitä on paljon, ja hevosmiehiin, koska he ovat hyvin vahvoja, mutta eivät ota huomioon Israelin Pyhää eivätkä etsi Herra." - Se liittyy Asan kritiikkiin siitä, että hän etsi apua Syyriasta sen sijaan, että hän luottaisi Jumalaan (2. Aikakirja 16:2-3).
2 Korinttolaisille 16:9: "Sillä Herran silmät vaeltavat ympäri maata näyttääkseen itsensä vahvaksi niitä kohtaan, joiden sydämet ovat täysin hänen sydämensä." - Se lainaa suoraan osaa profeetta Hananin viestistä Asalle 2. Aikakirjassa 16:9.
Jaakob 5:15: "Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra herättää hänet; ja jos hän on tehnyt syntejä, ne annetaan anteeksi." - Se eroaa Aasan asenteesta 2. Aikakirjan 16:12:ssa, jossa hän ei etsi Jumalaa sairaudestaan.
FAQ:
Miten Asa suhtautui Israelin kuninkaan Baesan uhkaukseen?
Asa solmi liiton Syyrian kuninkaan Ben-Hadadin kanssa etsiessään sotilaallista apua sen sijaan, että luottaisi täysin Jumalaan. (2 Aikakirja 16:1-3)
Mitä profeetta Hanani sanoi Asalle?
Hanani nuhteli Asaa siitä, että hän luotti ihmisliittolaisiin Jumalan sijaan ja muistutti häntä Jumalan menneestä uskollisuudesta. (2 Aikakirja 16:7-9)
Miten Asa suhtautui Hannanin nuhteeseen?
Asa suuttui, ja sen sijaan, että tekisi parannuksen, hän laittoi Hannanin vankilaan, mikä osoitti, että luottamus Jumalaan epäonnistui. (2 Aikakirja 16:10)
Mitä tapahtui Aasan hallituskauden lopussa?
Asa kuoli 41. hallituskaudellaan, ja vaikka hän aloitti uskollisesti Jumalalle, hänen myöhempiä vuosiaan leimasi omavaraisuus. (2 Aikakirja 16:11-14)
Mikä on luvun 16 viimeinen viesti Asan elämästä?
Luku 16 kuvastaa jatkuvan luottamuksen tärkeyttä Jumalaan ja osoittaa, että usko on säilytettävä loppuun asti turvautumatta omavaraisuuteen. (2 Aikakirja 16:7-9)
