1. καὶ ἐγένετο ὡς ἡτοιμάσθη ἡ βασιλεία Ροβοαμ καὶ ὡς κατεκρατήθη ἐγκατέλιπεν τὰς ἐντολὰς κυρίου καὶ πᾶς Ισραηλ μετ’ αὐτοῦ
2. καὶ ἐγένετο ἐν τῷ πέμπτῳ ἔτει τῆς βασιλείας Ροβοαμ ἀνέβη Σουσακιμ βασιλεὺς Αἰγύπτου ἐπὶ Ιερουσαλημ ὅτι ἥμαρτον ἐναντίον κυρίου
3. ἐν χιλίοις καὶ διακοσίοις ἅρμασιν καὶ ἑξήκοντα χιλιάσιν ἵππων καὶ οὐκ ἦν ἀριθμὸς τοῦ πλήθους τοῦ ἐλθόντος μετ’ αὐτοῦ ἐξ Αἰγύπτου Λίβυες Τρωγλοδύται καὶ Αἰθίοπες
4. καὶ κατεκράτησαν τῶν πόλεων τῶν ὀχυρῶν αἳ ἦσαν ἐν Ιουδα καὶ ἦλθεν εἰς Ιερουσαλημ
5. καὶ Σαμαιας ὁ προφήτης ἦλθεν πρὸς Ροβοαμ καὶ πρὸς τοὺς ἄρχοντας Ιουδα τοὺς συναχθέντας εἰς Ιερουσαλημ ἀπὸ προσώπου Σουσακιμ καὶ εἶπεν αὐτοῖς οὕτως εἶπεν κύριος ὑμεῖς ἐγκατελίπετέ με κἀγὼ ἐγκαταλείψω ὑμᾶς ἐν χειρὶ Σουσακιμ
6. καὶ ᾐσχύνθησαν οἱ ἄρχοντες Ισραηλ καὶ ὁ βασιλεὺς καὶ εἶπαν δίκαιος ὁ κύριος
7. καὶ ἐν τῷ ἰδεῖν κύριον ὅτι ἐνετράπησαν καὶ ἐγένετο λόγος κυρίου πρὸς Σαμαιαν λέγων ἐνετράπησαν οὐ καταφθερῶ αὐτούς καὶ δώσω αὐτοὺς ὡς μικρὸν εἰς σωτηρίαν καὶ οὐ μὴ στάξῃ ὁ θυμός μου ἐν Ιερουσαλημ
8. ὅτι ἔσονται εἰς παῖδας καὶ γνώσονται τὴν δουλείαν μου καὶ τὴν δουλείαν τῆς βασιλείας τῆς γῆς
9. καὶ ἀνέβη Σουσακιμ βασιλεὺς Αἰγύπτου καὶ ἔλαβεν τοὺς θησαυροὺς τοὺς ἐν οἴκῳ κυρίου καὶ τοὺς θησαυροὺς τοὺς ἐν οἴκῳ τοῦ βασιλέως τὰ πάντα ἔλαβεν καὶ ἔλαβεν τοὺς θυρεοὺς τοὺς χρυσοῦς οὓς ἐποίησεν Σαλωμων
10. καὶ ἐποίησεν Ροβοαμ θυρεοὺς χαλκοῦς ἀντ’ αὐτῶν καὶ κατέστησεν ἐπ’ αὐτὸν Σουσακιμ ἄρχοντας παρατρεχόντων τοὺς φυλάσσοντας τὸν πυλῶνα τοῦ βασιλέως
11. καὶ ἐγένετο ἐν τῷ εἰσελθεῖν τὸν βασιλέα εἰς οἶκον κυρίου εἰσεπορεύοντο οἱ φυλάσσοντες καὶ οἱ παρατρέχοντες καὶ οἱ ἐπιστρέφοντες εἰς ἀπάντησιν τῶν παρατρεχόντων
12. καὶ ἐν τῷ ἐντραπῆναι αὐτὸν ἀπεστράφη ἀπ’ αὐτοῦ ὀργὴ κυρίου καὶ οὐκ εἰς καταφθορὰν εἰς τέλος καὶ γὰρ ἐν Ιουδα ἦσαν λόγοι ἀγαθοί
13. καὶ κατίσχυσεν Ροβοαμ ἐν Ιερουσαλημ καὶ ἐβασίλευσεν καὶ τεσσαράκοντα καὶ ἑνὸς ἐτῶν Ροβοαμ ἐν τῷ βασιλεῦσαι αὐτὸν καὶ ἑπτακαίδεκα ἔτη ἐβασίλευσεν ἐν Ιερουσαλημ ἐν τῇ πόλει ᾗ ἐξελέξατο κύριος ἐπονομάσαι τὸ ὄνομα αὐτοῦ ἐκεῖ ἐκ πασῶν φυλῶν υἱῶν Ισραηλ καὶ ὄνομα τῆς μητρὸς αὐτοῦ Νοομμα ἡ Αμμανῖτις
14. καὶ ἐποίησεν τὸ πονηρόν ὅτι οὐ κατεύθυνεν τὴν καρδίαν αὐτοῦ ἐκζητῆσαι τὸν κύριον
15. καὶ λόγοι Ροβοαμ οἱ πρῶτοι καὶ οἱ ἔσχατοι οὐκ ἰδοὺ γεγραμμένοι ἐν τοῖς λόγοις Σαμαια τοῦ προφήτου καὶ Αδδω τοῦ ὁρῶντος καὶ πράξεις αὐτοῦ καὶ ἐπολέμει Ροβοαμ τὸν Ιεροβοαμ πάσας τὰς ἡμέρας
16. καὶ ἀπέθανεν Ροβοαμ καὶ ἐτάφη μετὰ τῶν πατέρων αὐτοῦ καὶ ἐτάφη ἐν πόλει Δαυιδ καὶ ἐβασίλευσεν Αβια υἱὸς αὐτοῦ ἀντ’ αὐτοῦ
Alaviitteet:
12:1-5 - Rehabeam kääntyy pois Jumalasta asettuttuaan valtaistuimelle, mikä johtaa luopumukseen. Tämä korostaa hengellisen omahyväisyyden vaaraa ja tarvetta olla jatkuvasti riippuvainen Jumalasta (ks. myös Sananlaskut 16:18 ja Ilmestyskirja 3:16).
12:6-7 - Ihmisten parannus saa Jumalan lähettämään profeetan ojentamaan Rehabeamia. Jumalallinen kuri on merkki Jumalan rakkaudesta ja Hänen halukkuudestaan ennallistaa kansansa (ks. myös Hepr. 12:6 ja 1. Joh. 1:9).
12:8-10 - Jumalan lupaus varjella Juudaa, jopa Rehabeamin synnin jälkeen, osoittaa Hänen armonsa ja sitoutumisensa kansaansa kohtaan. Jumalan armo on keskeinen teema Raamatussa (ks. myös Psalmi 103:10-12 ja Room. 5:20-21).
12:11-12 - Jumalan suojeleminen Rehabeamia ja Juudaa hyökkääjiltä on osoitus jumalallisesta suvereniteetista. Heikkoudessakin Jumala on läsnä puolustamassa niitä, jotka etsivät Häntä (ks. myös Psalmi 46:1 ja Room. 8:31).
12:13-16 - Rehabeamin kuolema ja hänen poikansa Abian nousu korostavat Jumalan suunnitelman jatkuvuutta sukupolvien ajan. Hengellinen perintö on ratkaisevan tärkeä tuleville sukupolville (ks. myös Psalmi 78:4-7 ja 2. Timoteukselle 2:2).
Aiheeseen liittyvät säkeet II Crônicas, 12:
2. Aikakirjan luvussa 12 kerrotaan Rehabeamin lankeemuksesta ja katumuksesta. Mitä opetuksia olemme oppineet jumalallisesta tuomiosta ja armosta? Tämä paljastava teksti kuvaa egyptiläisten hyökkäystä Shishakiin, kuninkaan ja kansan katumusta ja sitä seuraavaa osittaista vapautumista. Luvussa käsitellään sellaisia aiheita kuin Jumalan lain hylkäämisen seuraukset, aidon parannuksen tehokkuus ja jumalallinen valta kansojen suhteen. Harkitse kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka korreloivat tämän muuttavan luvun vaikuttavien teemojen kanssa.
Mooseksen kirja 28:15,25: "Jos et kuitenkaan tottele Herraa, Jumalaasi, etkä noudata tarkasti kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä annan sinulle tänään, kaikki nämä kiroukset lankeavat yllesi: [...] Herra antaa sinulle tappion. vihollisesi. Sinä hyökkäät heitä vastaan yhteen suuntaan ja pakenet heitä seitsemää tietä, ja sinusta tulee kaikkien maan valtakuntien kauhukohde." - Tämä Mooseksen kirjan kohta selittää tottelemattomuuden seuraukset, jotka toteutuvat 2. aikakirjan luvussa 12, kun Sisak hyökkää Juudaan.
Sananlaskut 15:33: "Herran pelko opettaa viisautta, ja nöyryys edeltää kunniaa." - Tämä sananlasku heijastaa Rehabeamin ja 2. Aikakirjan 12:6-7:n johtajien katumusta ja nöyryytystä, mikä johti Jumalan armoon.
Jeremia 25:9: "Katso, minä lähetän luokseni kaikki pohjoisen kansat ja palvelijani Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan, sanoo Herra, ja minä tuon heidät tätä maata vastaan, sen asukkaita ja kaikkia sen ympärillä olevia kansoja vastaan. ja tehdä niistä hämmästyksen, pilkan ja pysyvän tuhon kohteeksi."" - Vaikka tämä jae viittaa myöhempään tapahtumaan, se havainnollistaa, kuinka Jumala joskus käyttää vieraita kansakuntia kurittaakseen kansaansa, kuten hän teki Sisakin kanssa 2. Aikakirjan luvussa 12.
1. Pietari 5:5: "Samalla tavalla, nuoret, alistukaa vanhimmillenne. Olkaa nöyriä toisianne kohtaan, sillä 'Jumala vastustaa ylpeitä, mutta antaa nöyrille armon'." - Tämä Uuden testamentin jae toistaa periaatetta, joka näkyy 2. Aikakirjan luvussa 12, jossa Rehabeamin ja johtajien nöyryys johti Jumalan armoon.
Psalmit 33:16-17: "Armeijan koko ei anna voittoa kuninkaalle, eikä yli-inhimillinen voima vapauta soturia. Hevonen ei takaa voittoa; suuresta vahvuudestaan huolimatta se ei voi pelastaa." - Nämä jakeet havainnollistavat, että turvallisuus ei ole sotilaallinen voima, periaate, joka osoitetaan 2. Aikakirjan luvussa 12, kun Rehabeamin aarteet ja puolustukset eivät pystyneet pysäyttämään Sisakia.
FAQ:
Mitä Rehabeamille tapahtui, kun hän hylkäsi Herran?
Kun Rehabeam ja Juudan kansa hylkäsivät Jumalan, Egypti hyökkäsi Juudan kimppuun ja otti omaisuutta temppelistä ja palatsista. (2 Aikakirja 12:1-9)
Kuinka Rehabeam katui syntiään?
Rehabeam katui Egyptin hyökkäyksen jälkeen ja myönsi, että Jumala salli hyökkäyksen hänen syntinsä seurauksena. (2 Aikakirja 12:6-7)
Mitä tapahtui Juudan valtakunnalle Rehabeamin parannuksen jälkeen?
Kun Juuda oli tehnyt parannuksen, Jumala säästi hänet, mutta valtakunta menetti osan omaisuudestaan. Rehabeam pysyi kuninkaana, mutta ilman samaa valtaa. (2 Aikakirja 12:12-14)
Mikä oli Rehabeamin synnin seuraus Juudan valtakunnalle?
Rehabeamin synti aiheutti varallisuuden menetyksen ja valtakunnan heikkenemisen, mutta Jumala säästi Juudan Daavidille antamansa lupauksen vuoksi. (2 Aikakirja 12:8-9)
Miten Egypti osallistui Rehabeamin tarinaan?
Egypti hyökkäsi kuningas Sisakin alaisuudessa Juudaa vastaan ja ryösti Jerusalemin ottamalla mukaansa temppelin ja palatsin rikkaudet osaksi jumalallista kuritusta. (2 Aikakirja 12:2-9)
Mitä voimme oppia Rehabeamin hallituskaudesta?
Rehabeamin hallituskausi opettaa meille tottelemattomuuden seurauksista Jumalaa kohtaan, mutta myös katumuksesta ja jumalallisesta armosta. (2 Aikakirja 12:1-14)
Mikä oli Rehabeamin perintö Juudan valtakunnalle?
Rehabeam jätti perinnön parannuksen ja osittaisen ennallistamisen, mutta myös rappeutumisen ja vallan menetyksen, jota leimaa valtakunnan jakautuminen. (2 Aikakirja 12:13-16)
