Salmos, 34

1. De Davi. Lutai, Senhor, contra os que me atacam; combatei meus adversários.*

1. Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois.

2. Empunhai o broquel e o escudo, e erguei-vos em meu socorro.

2. Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.

3. Brandi a lança e sustai meus perseguidores. Dizei à minha alma: “Eu sou a tua salvação”.

3. Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.

4. Sejam confundidos e envergonhados os que odeiam a minha vida, recuem humilhados os que tramam minha desgraça.

4. Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.

5. Sejam como a palha levada pelo vento, quando o anjo do Senhor vier acossá-los.

5. Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.

6. Torne-se tenebroso e escorregadio o seu caminho, quando o anjo do Senhor vier persegui-los,

6. Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

7. porquanto sem razão me armaram laços; para me perder, cavaram um fosso sem motivo.

7. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.

8. Venha sobre eles de improviso a ruína; apanhe-os a rede por eles mesmos preparada, caiam eles próprios na cova que abriram.

8. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.

9. Então a minha alma exultará no Senhor, e se alegrará pelo seu auxílio.

9. Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!

10. Todas as minhas potências dirão: “Senhor, quem é semelhante a vós? Vós que livrais o desvalido do opressor, o mísero e o pobre de quem os despoja”.

10. Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.

11. Surgiram apaixonadas testemunhas, interrogaram-me sobre faltas que ignoro,

11. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.

12. pagaram-me o bem com o mal. Oh, desolação para a minha alma!

12. Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.

13. Contudo, quando eles adoeciam, eu me revestia de saco, extenuava-me em jejuns e rezava.

13. Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:

14. Andava triste, como se tivesse perdido um amigo, um irmão; abatido, vergava-me como quem chora por sua mãe.

14. varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;

15. Quando tropecei, eles se reuniram para se alegrar; eles me dilaceraram sem parar.

15. vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.

16. Puseram-me à prova, escarneceram de mim, rangeram os dentes contra mim.

16. Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.

17. Senhor, até quando assistireis impassível a este espetáculo? Arrancai desses leões a minha vida, livrai-me a alma de seus rugidos.

17. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.

18. Vou render-vos graças publicamente, eu vos louvarei na presença da multidão.

18. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.

19. Não se regozijem de mim meus pérfidos inimigos, nem tramem com os olhos os que me odeiam sem motivo,*

19. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

20. pois nunca têm palavras de paz: e armam ciladas contra a gente tranquila da terra,

20. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.

21. escancaram para mim a boca, dizendo: “Ah! Ah! Com os nossos olhos, nós o vimos!”.

21. Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.

22. Vós também, Senhor, vistes! Não guardeis silêncio.* Senhor, não vos aparteis de mim.

22. Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.

23. Acordai e levantai-vos para me defender, ó meu Deus e Senhor meu, em prol de minha causa!

23. Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.

24. Julgai-me, Senhor, segundo vossa justiça. Ó meu Deus, que não se regozijem à minha custa!

24.

25. Não pensem em seus corações: “Ah, tivemos sorte!”. Não digam: “Nós o devoramos!”.

25.

26. Sejam confundidos todos juntos e se envergonhem os que se alegram com meus males, cubram-se de pejo e ignomínia os que se levantam orgulhosamente contra mim.

26.

27. Mas exultem e se alegrem os favoráveis à minha causa e digam sem cessar: “Glorificado seja o Senhor, que quis a salvação de seu servo!”.

27.

28. E a minha língua proclamará vossa justiça, dando-vos perpétuos louvores.

28.