Salmos, 104

1. Aleluia. Celebrai o Senhor, aclamai o seu nome, apregoai entre as nações as suas obras.*

1. Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

2. Cantai-lhe hinos e cânticos, anunciai todas as suas maravilhas.

2. Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;

3. Gloriai-vos do seu santo nome; rejubile o coração dos que procuram o Senhor.

3. sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.

4. Recorrei ao Senhor e ao seu poder, procurai continuamente sua face.

4. Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.

5. Recordai as maravilhas que operou, seus prodígios e julgamentos por seus lábios proferidos,

5. Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.

6. ó descendência de Abraão, seu servidor, ó filhos de Jacó, seus escolhidos!

6. Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.

7. É ele o Senhor, nosso Deus; suas sentenças comandam a terra inteira.

7. Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

8. Ele se lembra eternamente de sua aliança, da palavra que empenhou a mil gerações,*

8. vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

9. que garantiu a Abraão, e jurou a Isaac,

9. Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.

10. e confirmou a Jacó irrevogavelmente, e a Israel como aliança eterna,

10. Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.

11. quando disse: “Eu te darei a terra de Canaã, como parte de vossa herança”.

11. Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

12. Quando não passavam de um reduzido número, minoria insignificante e estrangeiros na terra,

12. Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.

13. e andavam errantes de nação em nação, de reino em reino,

13. Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

14. não permitiu que os oprimissem, e castigou a reis por causa deles.

14. Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän

15. “Não ouseis tocar nos que me são consagrados, nem maltratar os meus profetas.”

15. ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

16. E chamou a fome sobre a terra, e os privou do pão que os sustentava.

16. Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

17. Diante deles enviara um homem: José, que fora vendido como escravo.

17. Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.

18. Apertaram-lhe os pés entre grilhões, com cadeias cingiram-lhe o pescoço,

18. Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.

19. até que se cumpriu a profecia, e o justificou a palavra de Deus.

19. Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.

20. Então o rei ordenou que o soltassem, o soberano de povos o livrou,

20. Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

21. e o nomeou senhor de sua casa e governador de seus domínios,

21. Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.

22. para, a seu bel-prazer, dar ordens a seus príncipes, e a seus anciãos, lições de sabedoria.

22. Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.

23. Então Israel penetrou no Egito, Jacó foi viver na terra de Cam.

23. Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.

24. Deus multiplicou grandemente o seu povo, e o tornou mais forte que seus inimigos.

24. Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.

25. Depois, de tal modo lhes mudou os corações, que com aversão trataram o seu povo, e com perfídia, os seus servidores.

25. Merikin, suuri ja aava - siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.

26. Mas Deus lhes suscitou Moisés, seu servo, e Aarão, seu escolhido.

26. Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

27. Ambos operaram entre eles prodígios e milagres na terra de Cam.

27. Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.

28. Mandou trevas e se fez noite: resistiram, porém, às suas palavras.

28. Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

29. Converteu-lhes as águas em sangue, matando-lhes todos os seus peixes.

29. Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.

30. Infestou-lhes a terra de rãs, até nos aposentos reais.

30. Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.

31. A uma palavra sua vieram nuvens de moscas, mosquitos em todo o seu território.

31. Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,

32. Em vez de chuva lhes mandou granizo e chamas devorantes sobre a terra.

32. hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.

33. Devastou-lhes as vinhas e figueiras, e partiu-lhes as árvores de seus campos.

33. Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

34. A seu mando vieram os gafanhotos, e lagartas em quantidade enorme,

34. Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.

35. que devoraram toda a erva de suas terras e comeram os frutos de seus campos.

35. Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!

36. Depois matou os primogênitos do seu povo, primícias de sua virilidade.

36.

37. E Deus tirou os hebreus carregados de ouro e prata; não houve, nas tribos, nenhum enfermo.

37.

38. Alegraram-se os egípcios com sua partida, pelo temor que os hebreus lhes tinham causado.

38.

39. Para os abrigar Deus estendeu uma nuvem, e para lhes iluminar a noite uma coluna de fogo.

39.

40. A seu pedido, mandou-lhes codornizes, e os fartou com pão vindo do céu.

40.

41. Abriu o rochedo e jorrou água como um rio a correr pelo deserto,

41.

42. pois se lembrava da palavra sagrada, empenhada a seu servo Abraão.

42.

43. E fez sair, com júbilo, o seu povo, e seus eleitos com grande exultação.

43.

44. Deu-lhes a terra dos pagãos e desfrutaram das riquezas desses povos,

44.

45. sob a condição de guardarem seus mandamentos e observarem fielmente suas leis.

45.