1. dikaioV ei kurie oti apologhsomai proV se plhn krimata lalhsw proV se ti oti odoV asebwn euodoutai euqhnhsan panteV oi aqetounteV aqethmata
2. efuteusaV autouV kai errizwqhsan eteknopoihsan kai epoihsan karpon egguV ei su tou stomatoV autwn kai porrw apo twn nefrwn autwn
3. kai su kurie ginwskeiV me dedokimakaV thn kardian mou enantion sou agnison autouV eiV hmeran sfaghV autwn
4. ewV pote penqhsei h gh kai paV o cortoV tou agrou xhranqhsetai apo kakiaV twn katoikountwn en auth hfanisqhsan kthnh kai peteina oti eipan ouk oyetai o qeoV odouV hmwn
5. sou oi podeV trecousin kai ekluousin se pwV paraskeuash ef' ippoiV kai en gh eirhnhV su pepoiqaV pwV poihseiV en fruagmati tou iordanou
6. oti kai oi adelfoi sou kai o oikoV tou patroV sou kai outoi hqethsan se kai autoi ebohsan ek twn opisw sou episunhcqhsan mh pisteushV en autoiV oti lalhsousin proV se kala
7. egkataleloipa ton oikon mou afhka thn klhronomian mou edwka thn hgaphmenhn yuchn mou eiV ceiraV ecqrwn authV
8. egenhqh h klhronomia mou emoi wV lewn en drumw edwken ep' eme thn fwnhn authV dia touto emishsa authn
9. mh sphlaion uainhV h klhronomia mou emoi h sphlaion kuklw authV badisate sunagagete panta ta qhria tou agrou kai elqetwsan tou fagein authn
10. poimeneV polloi diefqeiran ton ampelwna mou emolunan thn merida mou edwkan merida epiqumhthn mou eiV erhmon abaton
11. eteqh eiV afanismon apwleiaV di' eme afanismw hfanisqh pasa h gh oti ouk estin anhr tiqemenoV en kardia
12. epi pasan diekbolhn en th erhmw hlqon talaipwrounteV oti macaira tou kuriou katafagetai ap' akrou thV ghV ewV akrou thV ghV ouk estin eirhnh pash sarki
13. speirate purouV kai akanqaV qerisate oi klhroi autwn ouk wfelhsousin autouV aiscunqhte apo kauchsewV umwn apo oneidismou enanti kuriou
14. oti tade legei kurioV peri pantwn twn geitonwn twn ponhrwn twn aptomenwn thV klhronomiaV mou hV emerisa tw law mou israhl idou egw apospw autouV apo thV ghV autwn kai ton ioudan ekbalw ek mesou autwn
15. kai estai meta to ekbalein me autouV epistreyw kai elehsw autouV kai katoikiw autouV ekaston eiV thn klhronomian autou kai ekaston eiV thn ghn autou
16. kai estai ean maqonteV maqwsin thn odon tou laou mou tou omnuein tw onomati mou zh kurioV kaqwV edidaxan ton laon mou omnuein th baal kai oikodomhqhsontai en mesw tou laou mou
17. ean de mh epistreywsin kai exarw to eqnoV ekeino exarsei kai apwleia
Alaviitteet:
12:1-4 - Jeremia kyseenalaistaa jumalattomien menestyksen, ja Jumala vastaa, että jumalallinen oikeus tulee ilmi. Profeetan hämmennys pahantekijöiden näennäisestä hyvinvoinnista on yleistä epäoikeudenmukaisuuden aikoina (ks. myös Psalmi 73:3-12 ja Habakuk 1:13).
12:5-6 - Jumala paljastaa, että Israelin tilanne pahenee ja että johtajien uskottomuus on syyllinen. Tuomion sanoma laajennetaan koskemaan myös niitä auktoriteetteja, jotka eivät johda ihmisiä oikein (ks. myös Hesekiel 34:1-10 ja Matteus 23:13).
12:7-13 - Jumala julistaa, että Hänen kansansa tuhotaan, mutta jäännös ennallistetaan. Huolimatta lähestyvästä tuomiosta on toivoa uudistumisesta ja paluusta luvattuun maahan, mikä osoittaa, että Jumala on uskollinen lupauksilleen (katso myös Jesaja 10:22-23 ja Hesekiel 37:21-22).
12:14-17 - Jumala lupaa Israelin valloittaneiden kansakuntien ennallistamisen, mutta Hän tarjoaa myös mahdollisuuden parannukseen. Jumalallista armoa korostetaan osoittaen, että parannus voi muuttaa tuomion kulkua (katso myös Joel 2:12-14 ja 2. Aikakirja 7:14).
12:18-21 - Jumalan vastaus niille, jotka yrittävät tuhota Hänen kansansa ja Hänen profeettansa. Jumala lupaa koston Israelin vihollisille osoittaen suojelustaan niille, jotka ovat uskollisia Hänelle (katso myös Psalmi 139:21-22 ja Jesaja 49:25).
Aiheeseen liittyvät säkeet Jeremias, 12:
Jeremian luku 12 kyseenalaistaa jumalattomien vaurauden. Miten profeetta suhtautuu tähän ilmeiseen epäoikeudenmukaisuuteen? Tämä pohdiskeleva teksti esittelee Jeremian valituksen jumalattomien menestyksestä ja Jumalan vastauksesta. Luvussa käsitellään sellaisia aiheita kuin jumalallinen oikeudenmukaisuus, vanhurskaiden kärsimys ja Jumalan suurempi suunnitelma kansoja varten. Jeremia 12 sisältää myös lupauksen tuomiosta ja mahdollisesta ennallistamisesta. Pohdi kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka liittyvät tämän introspektiivisen luvun haastaviin teemoihin.
Job 21:7: "Miksi jumalattomat elävät, vanhenevat ja tulevat vieläkin voimakkaammiksi?" - Job, kuten Jeremia 12:1-2:ssa, kyseenalaistaa jumalattomien menestyksen.
Habakuk 1:13: "Sinun silmäsi ovat niin puhtaat, etteivät ne kestä nähdä pahaa; et voi sietää pahaa. Miksi sitten suvaitset pahoja? Miksi olet hiljaa, kun jumalattomat nielevät niitä, jotka ovat vanhurskaimpia?" - Habakuk, kuten Jeremia 12:1:ssä, kyseenalaistaa jumalallisen oikeuden jumalattomien vaurauden edessä.
Malakia 3:15: "Nyt pidämme ylimielisiä onnellisina. Kyllä, ne, jotka tekevät pahaa, menestyvät; kyllä, he kiusaavat Jumalaa ja jäävät rankaisematta." - Malakia, kuten Jeremia 12:1:ssä, pohtii pahantekijöiden näennäistä menestystä.
Matteus 13:24-30: "Jeesus kertoi heille toisen vertauksen sanoen: 'Taivasten valtakunta on kuin mies, joka kylvi peltoonsa hyvän siemenen. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihollisensa tuli ja kylvi rikkakasveja vehnän sekaan ja lähti. [...] Kasvakoon ne yhdessä elonkorjuuseen asti.'" - Tämä vertaus Jeesuksesta kuvastaa Jeremian 12:2-3:n teemaa siitä, että Jumala sallii jumalattomien kasvaa jonkin aikaa.
2 Piet. 3:9: "Herra ei viivytä lupauksensa täyttämisessä, kuten jotkut ajattelevat. Päinvastoin, hän on kärsivällinen sinua kohtaan, ei halua kenenkään hukkuvan vaan kaikkien tulevan parannukseen." - Pietari, kuten Jeremia 12:3:ssa, selittää jumalallisen tuomion ilmeisen viivästymisen.
FAQ:
Mitä Jeremia kysyy Jumalalta luvun 12 alussa?
Jeremia kysyy, miksi jumalattomat menestyvät, vaikka he ovatkin uskottomia. Hän ilmaisee turhautumisensa heidän ilmeiseen rankaisemattomuuteensa. (Jeremia 12:1-2)
Mikä on Jumalan vastaus Jeremian kysymykseen?
Jumala haastaa Jeremian sanomalla, että jos hän väsyttää itseään pienempiin haasteisiin, hän ei kestä suurempia koettelemuksia. (Jeremia 12:5)
Miksi Jumala lupaa rankaista Israelia?
Jumala rankaisee Israelia, koska Hänen kansansa on hylännyt Hänet ja ryhtynyt epäjumalanpalvelukseen tulleen kuin kapinallinen leijona Häntä vastaan. (Jeremia 12:7-8)
Mitä Jumala lupaa Israelin naapurikansoille?
Jumala sanoo, että Hän rankaisee ympäröiviä kansoja, mutta jos he kääntyvät Hänen puoleensa, ne voidaan palauttaa. (Jeremia 12:14-17)
Mitä tuhotun perinnön symboliikka tarkoittaa?
Israelin maa tuhoutuu ihmisten tottelemattomuuden vuoksi, mikä symboloi heidän hylkäämistä Jumalan liitosta. (Jeremia 12:10-13)
