1. καὶ ἐν τῷ ὀγδόῳ καὶ τριακοστῷ ἔτει τῆς βασιλείας Ασα ἀνέβη Βαασα βασιλεὺς Ισραηλ ἐπὶ Ιουδαν καὶ ᾠκοδόμησεν τὴν Ραμα τοῦ μὴ δοῦναι ἔξοδον καὶ εἴσοδον τῷ Ασα βασιλεῖ Ιουδα
2. καὶ ἔλαβεν Ασα χρυσίον καὶ ἀργύριον ἐκ θησαυρῶν οἴκου κυρίου καὶ οἴκου τοῦ βασιλέως καὶ ἀπέστειλεν πρὸς τὸν υἱὸν τοῦ Αδερ βασιλέως Συρίας τὸν κατοικοῦντα ἐν Δαμασκῷ λέγων
3. διάθου διαθήκην ἀνὰ μέσον ἐμοῦ καὶ σοῦ καὶ ἀνὰ μέσον τοῦ πατρός μου καὶ ἀνὰ μέσον τοῦ πατρός σου ἰδοὺ ἀπέσταλκά σοι χρυσίον καὶ ἀργύριον δεῦρο καὶ διασκέδασον ἀπ’ ἐμοῦ τὸν Βαασα βασιλέα Ισραηλ καὶ ἀπελθέτω ἀπ’ ἐμοῦ
4. καὶ ἤκουσεν υἱὸς Αδερ τοῦ βασιλέως Ασα καὶ ἀπέστειλεν τοὺς ἄρχοντας τῆς δυνάμεως αὐτοῦ ἐπὶ τὰς πόλεις Ισραηλ καὶ ἐπάταξεν τὴν Ιων καὶ τὴν Δαν καὶ τὴν Αβελμαιν καὶ πάσας τὰς περιχώρους Νεφθαλι
5. καὶ ἐγένετο ἐν τῷ ἀκοῦσαι Βαασα ἀπέλιπεν τοῦ μηκέτι οἰκοδομεῖν τὴν Ραμα καὶ κατέπαυσεν τὸ ἔργον αὐτοῦ
6. καὶ Ασα ὁ βασιλεὺς ἔλαβεν πάντα τὸν Ιουδαν καὶ ἔλαβεν τοὺς λίθους τῆς Ραμα καὶ τὰ ξύλα αὐτῆς ἃ ᾠκοδόμησεν Βαασα καὶ ᾠκοδόμησεν ἐν αὐτοῖς τὴν Γαβαε καὶ τὴν Μασφα
7. καὶ ἐν τῷ καιρῷ ἐκείνῳ ἦλθεν Ανανι ὁ προφήτης πρὸς Ασα βασιλέα Ιουδα καὶ εἶπεν αὐτῷ ἐν τῷ πεποιθέναι σε ἐπὶ βασιλέα Συρίας καὶ μὴ πεποιθέναι σε ἐπὶ κύριον θεόν σου διὰ τοῦτο ἐσώθη δύναμις Συρίας ἀπὸ τῆς χειρός σου
8. οὐχ οἱ Αἰθίοπες καὶ Λίβυες ἦσαν εἰς δύναμιν πολλὴν εἰς θάρσος εἰς ἱππεῖς εἰς πλῆθος σφόδρα καὶ ἐν τῷ πεποιθέναι σε ἐπὶ κύριον παρέδωκεν εἰς τὰς χεῖράς σου
9. ὅτι οἱ ὀφθαλμοὶ κυρίου ἐπιβλέπουσιν ἐν πάσῃ τῇ γῇ κατισχῦσαι ἐν πάσῃ καρδίᾳ πλήρει πρὸς αὐτόν ἠγνόηκας ἐπὶ τούτῳ ἀπὸ τοῦ νῦν ἔσται μετὰ σοῦ πόλεμος
10. καὶ ἐθυμώθη Ασα τῷ προφήτῃ καὶ παρέθετο αὐτὸν εἰς φυλακήν ὅτι ὠργίσθη ἐπὶ τούτῳ καὶ ἐλυμήνατο Ασα ἐν τῷ λαῷ ἐν τῷ καιρῷ ἐκείνῳ
11. καὶ ἰδοὺ οἱ λόγοι Ασα οἱ πρῶτοι καὶ οἱ ἔσχατοι γεγραμμένοι ἐν βιβλίῳ βασιλέων Ιουδα καὶ Ισραηλ
12. καὶ ἐμαλακίσθη Ασα ἐν τῷ ἐνάτῳ καὶ τριακοστῷ ἔτει τῆς βασιλείας αὐτοῦ τοὺς πόδας ἕως σφόδρα ἐμαλακίσθη καὶ ἐν τῇ μαλακίᾳ αὐτοῦ οὐκ ἐζήτησεν κύριον ἀλλὰ τοὺς ἰατρούς
13. καὶ ἐκοιμήθη Ασα μετὰ τῶν πατέρων αὐτοῦ καὶ ἐτελεύτησεν ἐν τῷ ἐνάτῳ καὶ τριακοστῷ ἔτει τῆς βασιλείας αὐτοῦ
14. καὶ ἔθαψαν αὐτὸν ἐν τῷ μνήματι ᾧ ὤρυξεν ἑαυτῷ ἐν πόλει Δαυιδ καὶ ἐκοίμισαν αὐτὸν ἐπὶ τῆς κλίνης καὶ ἔπλησαν ἀρωμάτων καὶ γένη μύρων μυρεψῶν καὶ ἐποίησαν αὐτῷ ἐκφορὰν μεγάλην ἕως σφόδρα
Alaviitteet:
16:1-6 - Asa etsii liittoa Syyrian kanssa sen sijaan, että luottaisi Jumalaan suojeluksessa. Tämä osoittaa ihmisten taipumuksen luottaa poliittisiin ratkaisuihin jumalallisen huolenpidon sijaan, varoituksena kaikille johtajille ja uskoville (ks. myös Psalmi 20:7 ja Jesaja 31:1).
16:7-9 - Profeetta Hanani kohtaa Asan ja muistuttaa häntä, että todellinen turvallisuus tulee Jumalalta. Jumalan vastaus kansansa huutoon on jatkuva Raamatussa, ja se korostaa uskon tärkeyttä kriisiaikoina (ks. myös Hepr. 11:6 ja 1. Joh. 5:14-15).
16:10-12 - Kun Asa kohtaa, hän suuttuu ja vangitsee profeetan, mikä osoittaa hänen vastustavansa Jumalan äänen kuuntelemista. Tämä tottelemattomuus johtaa kielteisiin seurauksiin, mikä osoittaa, että jumalallisen varoituksen huomiotta jättäminen voi johtaa onnettomuuteen (ks. myös Sananlaskut 29:1 ja Psalmi 119:105).
16:13-14 - Asa kuolee sairauden jälkeen, ja hänen hoitonsa on muistutus siitä, että meidän tulee luottaa Jumalaan täysin, myös terveystilanteissa. Tämä vahvistaa ajatusta, että Jumala on turvamme kaikilla elämän alueilla (ks. myös Psalmi 34:19 ja Jaakob 5:14-15).
Aiheeseen liittyvät säkeet II Crônicas, 16:
2. Aikakirjan luku 16 kertoo Aasan rappeutumisesta. Mikä saa hurskaan kuninkaan eksymään? Tämä haastava teksti kertoo Asan liitosta Syyrian kanssa, hänen nuhteestaan profeetta Hananin taholta ja hänen jalkasairaudestaan. Luvussa käsitellään sellaisia aiheita kuin väärä luottamus ihmisten liittoihin, jumalallisen oikaisun hylkäämisen seuraukset ja sinnikkyyden merkitys uskossa. Mieti kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka korreloivat tämän ratkaisevan luvun varoitusaiheiden kanssa.
Jeremia 17:5: "Näin sanoo Herra: Kirottu olkoon se mies, joka luottaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarrekseen ja kääntää sydämensä pois Herrasta!" - Tämä jae heijastaa profeetta Hananin nuhtelua Asalle 2. Aikakirjan 16:7-9:ssä, koska hän luotti Syyriaan ennemmin kuin Jumalaan.
Psalmit 118:8-9: "On parempi luottaa Herraan kuin ihmisiin. Parempi on luottaa Herraan kuin ruhtinaisiin." - Se toistaa 2. Chronicles 16:n keskeistä teemaa, jossa Asaa arvostellaan siitä, että hän luottaa ihmisten liittoihin eikä Jumalaan.
Jesaja 31:1: "Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin etsimään apua ja luottavat hevosiin ja luottavat vaunuihin, koska niitä on paljon, ja hevosmiehiin, koska he ovat hyvin vahvoja, mutta eivät ota huomioon Israelin Pyhää eivätkä etsi Herra." - Se liittyy Asan kritiikkiin siitä, että hän etsi apua Syyriasta sen sijaan, että hän luottaisi Jumalaan (2. Aikakirja 16:2-3).
2 Korinttolaisille 16:9: "Sillä Herran silmät vaeltavat ympäri maata näyttääkseen itsensä vahvaksi niitä kohtaan, joiden sydämet ovat täysin hänen sydämensä." - Se lainaa suoraan osaa profeetta Hananin viestistä Asalle 2. Aikakirjassa 16:9.
Jaakob 5:15: "Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra herättää hänet; ja jos hän on tehnyt syntejä, ne annetaan anteeksi." - Se eroaa Aasan asenteesta 2. Aikakirjan 16:12:ssa, jossa hän ei etsi Jumalaa sairaudestaan.
FAQ:
Miten Asa suhtautui Israelin kuninkaan Baesan uhkaukseen?
Asa solmi liiton Syyrian kuninkaan Ben-Hadadin kanssa etsiessään sotilaallista apua sen sijaan, että luottaisi täysin Jumalaan. (2 Aikakirja 16:1-3)
Mitä profeetta Hanani sanoi Asalle?
Hanani nuhteli Asaa siitä, että hän luotti ihmisliittolaisiin Jumalan sijaan ja muistutti häntä Jumalan menneestä uskollisuudesta. (2 Aikakirja 16:7-9)
Miten Asa suhtautui Hannanin nuhteeseen?
Asa suuttui, ja sen sijaan, että tekisi parannuksen, hän laittoi Hannanin vankilaan, mikä osoitti, että luottamus Jumalaan epäonnistui. (2 Aikakirja 16:10)
Mitä tapahtui Aasan hallituskauden lopussa?
Asa kuoli 41. hallituskaudellaan, ja vaikka hän aloitti uskollisesti Jumalalle, hänen myöhempiä vuosiaan leimasi omavaraisuus. (2 Aikakirja 16:11-14)
Mikä on luvun 16 viimeinen viesti Asan elämästä?
Luku 16 kuvastaa jatkuvan luottamuksen tärkeyttä Jumalaan ja osoittaa, että usko on säilytettävä loppuun asti turvautumatta omavaraisuuteen. (2 Aikakirja 16:7-9)
