1. magna enim sunt judicia tua et inenarrabilia verba tua propter hoc indisciplinatæ animæ erraverunt
2. dum enim persuasum habent iniqui posse dominari nationi sanctæ vinculis tenebrarum et longæ noctis conpediti inclusi sub tectis fugitivi perpetuæ providentiæ jacuerunt
3. et dum putant se latere in obscuris peccatis tenebroso oblivionis velamento dispersi sunt paventes horrende et cum admiratione nimia perturbati
4. neque enim quæ continebat illos spelunca sine timore custodiebat quoniam sonitus descendens perturbabat illos et personæ tristes apparentes pavorem illis præstabant
5. et ignis quidem nulla vis poterat illis lumen præbere nec siderum limpidæ flammæ inluminare poterant illam noctem horrendam
6. apparebat autem illis subitaneus ignis timore plenus et timore percussi illius quæ non videbatur faciei æstimabant deteriora esse quæ videbantur
7. et magicæ artis adpositi erant derisus et sapientiæ gloriæ correptio cum contumelia
8. illi enim qui promittebant timores turbationes expellere se ab anima languente hi cum derisu pleni timore languebant
9. nam et si nihil illos ex monstris perturbabat transitu animalium et serpentium sibilatione commoti tremebundi peribant et ærem quem nulla ratione quis effugere posset negantes se videre
10. cum sit enim timida nequitia dat testimonium condemnata semper enim præsumit sæva conturbata conscientia
11. nihil enim est timor nisi præsumptionis adiutorium proditio cogitationis auxiliorum
12. et dum ab intro minor est expectatio majorem putat scientiam ejus causæ de qua tormentum præstat
13. illi autem qui inpotentem vere noctem et ab infimis et ab altissimis inferis supervenientem eundem somnum dormientes
14. aliquando monstrorum exagitabantur timore aliquando animæ deficiebant traductione subitaneus enim illis et insperatus timor supervenerat
15. deinde si quicumque ex illis decidisset custodiebatur in carcere sine ferro reclusus
16. si enim rusticus quis erat aut pastor aut agri laborum operarius præoccupatus esset ineffugibilem sustinebat necessitatem
17. una enim catena tenebrarum omnes erant conligati sive spiritus sibilans aut inter spissos ramos avium sonus suavis aut vis aquæ decurrentis nimium
18. aut sonus validus præcipitarum petrarum aut ludentium animalium cursus invisus aut mugientium valida bestiarum vox aut resonans de altissimis montibus echo deficientes faciebat illos præ timore
19. omnis enim orbis terrarum limpido luminabatur lumine et non inpeditis operibus continebatur
20. solis autem illis superposita erat gravis nox imago tenebrarum quæ superventura illis erat ipsi ergo sibi erant graviores tenebris
Alaviitteet:
17:1-2 - Pimeyttä, joka lähetettiin egyptiläisille vitsausten aikana, kuvataan jumalalliseksi rangaistukseksi. Pahuudelle antautuneita kiusaa heidän oman sielunsa pimeys. Fyysisen valon puuttuminen heijastaa hengellisen valaistuksen puutetta (ks. myös 2. Moos. 10:21-23 ja Psalmi 105:28).
17:3-4 - Egyptiläisten kokema voimakas pelko paljastaa jumalattomien heikkouden Jumalan voiman edessä. Heidän omatuntonsa piinaa heitä osoittaen, että Jumalan oikeutta ei voida välttää (ks. myös 5. Moos. 28:65-67 ja Jes. 13:7-8).
17:5-6 - Edes tuli, jonka pitäisi valaista, ei pysty karkottamaan Jumalan lähettämää pimeyttä. Tämä havainnollistaa inhimillisten voimien kyvyttömyyttä Jumalan tahdon edessä ja Jumalan ehdottoman luomakunnan hallinnassa (ks. myös Psalmi 139:11-12 ja Joh. 1:5).
17:9-10 - Oman mielikuvituksensa kauhistuttamat jumalattomat kohtaavat pelkoa ja tuskaa. Tämä heijastaa syyllisyyden ja sisäisen tuomion voimaa, joka puree syntisiä jo ennen viimeistä tuomiota (ks. myös Jes. 57:20-21 ja Room. 2:15).
17:14-15 - Vitsaukset ovat jumalallisen oikeuden osoitus niitä vastaan, jotka hylkäävät totuuden. Pelko tekee heistä oman omantuntonsa vankeja paljastaen, että ilman Jumalaa ei ole todellista rauhaa tai vapautta (ks. myös Sananlaskut 28:1 ja Ilmestyskirja 6:15-17).
Aiheeseen liittyvät säkeet Liber Sapientiae, 17:
Viisauden luku 17 kuvaa pimeyttä, joka lankesi Egyptin ylle. Kuinka Jumala käyttää pimeyttä tuomitseessaan? Tämä elävä teksti kuvaa egyptiläisten yhdeksännen ruton aikana kokemaa psykologista terroria. Luku asettaa vastakkain Egyptin ahdistavan pimeyden ja Israelin nauttiman valon. Viisaus 17 paljastaa, kuinka jumalattomien omatunto tuomitsee heidät jumalallisella tuomiolla. Harkitse kanssamme viittä raamatullista kohtaa, jotka liittyvät tämän luvun hengellisiin teemoihin synnin seurauksista ja jumalallisesta oikeudenmukaisuudesta.
Mooseksen kirja 10:21-23: "Silloin Herra sanoi Moosekselle: 'Ojenna kätesi taivasta kohti, niin pimeys peittää Egyptin, pimeys, jonka voi tuntea.' Mooses ojensi kätensä taivasta kohti, ja koko Egyptissä vallitsi pimeys kolme päivää. Kukaan ei voinut nähdä ketään eikä lähteä paikasta, jossa he olivat. Israelilaisilla oli kuitenkin valoa siellä, missä he asuivat." - Tämä kohta kuvaa pimeyden vitsausta Egyptissä, historiallista tapahtumaa, joka tulkitaan allegorisesti Viisaus 17:ssä.
Johannes 3:19-20: "Tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä eivätkä valoa, koska heidän tekonsa olivat pahat. Joka tekee pahaa, vihaa valoa eikä tule valkeuteen, koska hän pelkää, että hänen tekonsa paljastuvat." - Jeesus käyttää metaforaa valosta ja pimeydestä samalla tavalla kuin Viisaus 17, ja asettaa jumalallisen viisauden vastakkain ihmisen hulluuden kanssa.
Roomalaisille 1:21-22: "Sillä kun he tunsivat Jumalan, he eivät ylistäneet häntä Jumalana eivätkä kiittäneet häntä, vaan heidän ajatuksensa tulivat turhiksi ja heidän tyhmä sydämensä pimeni. He väittivät olevansa viisaita, ja he tulivat hulluiksi." - Paavali kuvaa, kuinka jumalallisen viisauden hylkääminen johtaa hengelliseen pimeyteen, joka on myös Viisaus 17:n teema.
Psalmit 91:5-6: "Et pelkää yön kauhua, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka piilee pimeässä, etkä ruttoa, joka tuhoaa keskipäivällä." - Tämä psalmi puhuu jumalallisesta suojasta yökauhuja vastaan, toistaen Viisauden luvun 17 teemoja, jotka koskevat pelkoa pimeydessä.
1. Joh. 1:5-6: "Tämä on sanoma, jonka kuulimme häneltä ja välitimme teille: Jumala on valo; hänessä ei ole lainkaan pimeyttä. Jos väitämme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä harjoita totuutta." - Johannes käyttää vertauskuvaa valosta ja pimeydestä samalla tavalla kuin Viisaus 17 ja asettaa elämän Jumalassa vastakkain elämän ilman Häntä.
FAQ:
Mitä egyptiläiset oppivat Jumalan voimasta viisaudesta 17?
Egyptiläiset kokivat Jumalan kauheita rangaistuksia, jotka osoittivat Hänen voimansa ja oikeudenmukaisuutensa rankaiseessaan kansansa vihollisia. (Viisaus 17:1-4)
Kuinka pelko valtasi egyptiläiset Viisauden luvussa 17?
Jumalan pelko valtasi egyptiläiset, sillä he tiesivät, että heitä rangaistiin ylimielisyydestään Jumalan kansaa kohtaan. (Viisaus 17:3-4)
Mikä on vastakohta vanhurskaiden ja jumalattomien välillä Viisauden luvussa 17?
Vanhurskaat kokivat Jumalan suojan, kun taas jumalattomat kärsivät pahuutensa seurauksista. (Viisaus 17:10-11)
Kuinka Jumalan viisaus ilmenee egyptiläisten rangaistuksessa Viisauden luvussa 17?
Jumalan viisaus ilmenee siinä, että hän rankaisee egyptiläisiä oikeudenmukaisesti ja suhteessa heidän synteihinsä ja osoittaa Hänen hallitsevansa pahuutta. (Viisaus 17:8-14)
Mitä voimme oppia Jumalan oikeudenmukaisuudesta viisauden luvusta 17?
Jumalan oikeudenmukaisuus on täydellistä, ja Hän rankaisee pahaa oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti, tarkoituksenaan opettaa ja oikaista. (Viisaus 17:15-16)
