Salmos, 38

1. Ao mestre de canto, a Iditun. Salmo de Davi.*

1. Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa.

2. Disse comigo mesmo: “Velarei sobre os meus atos, para não mais pecar com a língua. Porei um freio em meus lábios, enquanto o ímpio estiver diante de mim”.

2. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.

3. Fiquei mudo, mas sem resultado, porque minha dor recrudesceu.

3. Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.

4. Meu coração se abrasava dentro de mim, meu pensamento se acendia como um fogo. Então, eu me pus a falar:

4. Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.

5. “Fazei-me conhecer, Senhor, o meu fim, e o número de meus dias, para que eu veja como sou efêmero.

5. Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.

6. A largura da mão: eis a medida de meus dias, diante de vós minha vida é como um nada; todo homem não é mais que um sopro”.

6. Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.

7. De fato, o homem passa como uma sombra, é em vão que ele se agita; amontoa, sem saber quem recolherá.

7. Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.

8. E agora, Senhor, que posso esperar? Minha confiança está em vós.

8. Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.

9. Livrai-me de todas as faltas, não me abandoneis ao riso dos insensatos.

9. Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.

10. Calei-me, já não abro a boca, porque sois vós que operais.

10. Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.

11. Afastai de mim esse flagelo, pois sucumbo ao rigor de vossa mão.

11. Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo - sekin on minulta mennyt.

12. Quando punis o homem, fazendo-lhe sentir a sua culpa, consumis, como o faria a traça, o que ele tem de mais caro. Verdadeiramente, apenas um sopro é o homem.

12. Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

13. Ouvi, Senhor, a minha oração, escutai os meus clamores, não fiqueis insensível às minhas lágrimas. Diante de vós não sou mais que um viajor, um peregrino, como foram os meus pais.

13. Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.

14. Afastai de mim a vossa ira para que eu tome alento, antes que me vá para não mais voltar.*

14. Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.

15.

15. Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.

16.

16. Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.

17.

17. Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.

18.

18. Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;

19.

19. sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.

20.

20. Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,

21.

21. jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.

22.

22. Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.

23.

23. Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.