Salmos, 72

1. Salmo de Asaf. Oh, como Deus é bom para os corações retos, e o Senhor para com aqueles que têm o coração puro!*

1. Salomon virsi. Jumala, anna kuninkaan tuomita, niinkuin sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle.

2. Contudo, meus pés iam resvalar, por pouco não escorreguei,*

2. Tuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurskaasti ja sinun kurjiasi oikeuden mukaan.

3. porque me indignava contra os ímpios, vendo o bem-estar dos maus:

3. Vuoret kantakoot rauhaa kansalle, niin myös kukkulat, vanhurskauden voimasta.

4. não existe sofrimento para eles, seus corpos são robustos e sadios.

4. Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhäin lapset ja musertakoon sortajan.

5. Dos sofrimentos dos mortais não participam, não são atormentados como os outros homens.

5. Niin he pelkäävät sinua, niin kauan kuin aurinko paistaa ja kuu kumottaa, polvesta polveen.

6. Eles se adornam com um colar de orgulho, e se cobrem com um manto de arrogância.

6. Hän olkoon niinkuin sade, joka nurmikolle vuotaa, niinkuin sadekuuro, joka kostuttaa maan.

7. Da gordura que os incha sai a iniquidade, e transborda a temeridade.

7. Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole.

8. Zombam e falam com malícia, discursam, altivamente, em tom ameaçador.

8. Hallitkoon hän merestä mereen ja Eufrat-virrasta maan ääriin saakka.

9. Com seus propósitos afrontam o céu e suas línguas ferem toda a terra.

9. Hänen edessänsä erämaan asujat polvistuvat, ja hänen vihollisensa nuolevat tomua.

10. Por isso, se volta para eles o meu povo, e bebe com avidez das suas águas.

10. Tarsiin ja saarten kuninkaat tuovat lahjoja, Saban ja Seban kuninkaat veroa maksavat.

11. E dizem então: “Porventura Deus o sabe? Tem o Altíssimo conhecimento disso?”.

11. Häntä kumartavat kaikki kuninkaat, kaikki kansakunnat palvelevat häntä.

12. Assim são os pecadores que, tranquilamente, aumentam suas riquezas.

12. Sillä hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole.

13. Então, foi em vão que conservei o coração puro e na inocência lavei as minhas mãos?

13. Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhäin sielun.

14. Pois tenho sofrido muito e sido castigado cada dia.

14. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.

15. Se eu pensasse: “Também vou falar como eles”, seria infiel à raça de vossos filhos.

15. Hän eläköön, ja hänelle tuotakoon Saban kultaa; hänen puolestansa rukoiltakoon alati, ja siunattakoon häntä lakkaamatta.

16. Reflito para compreender este problema, mui penosa me pareceu esta tarefa,

16. Maa kasvakoon runsaasti viljaa, vuorten huippuja myöten, sen hedelmä huojukoon niinkuin Libanon; ja kansaa nouskoon kaupungeista niinkuin kasveja maasta.

17. até o momento em que entrei no vosso santuário e em que me dei conta da sorte que os espera.

17. Pysyköön hänen nimensä iankaikkisesti, ja versokoon hänen nimensä, niin kauan kuin aurinko paistaa. Hänessä he itseänsä siunatkoot, ja kaikki kansakunnat ylistäkööt häntä onnelliseksi.

18. Sim, vós os colocais num terreno escorregadio, à ruína vós os conduzis.

18. Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee.

19. Eis que subitamente se arruinaram, sumiram, destruídos por catástrofe medonha.

19. Kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi iankaikkisesti, ja kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa. Amen, amen.

20. Como de um sonho ao se despertar, Senhor, levantando-vos, desprezais a sombra deles.

20. Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät.

21. Quando eu me exasperava e se me atormentava o coração,

21.

22. eu ignorava, não entendia, como um animal qualquer.

22.

23. Mas estarei sempre convosco, porque vós me tomastes pela mão.

23.

24. Vossos desígnios me conduzirão, e, por fim, na glória me acolhereis.

24.

25. Afora vós, o que há para mim no céu? Se vos possuo, nada mais me atrai na terra.

25.

26. Meu coração e minha carne podem já desfalecer, a rocha de meu coração e minha herança eterna é Deus.

26.

27. Sim, perecem aqueles que de vós se apartam, destruís os que procuram satisfação fora de vós.

27.

28. Mas, para mim, a felicidade é me aproximar de Deus, é pôr minha confiança no Senhor Deus, a fim de narrar as vossas maravilhas diante das portas da filha de Sião.

28.