Salmos, 103

1. Bendize, ó minha alma, o Senhor! Senhor, meu Deus, vós sois imensamente grande! De majestade e esplendor vos revestis,*

1. Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.

2. envolvido de luz como de um manto. Vós estendestes o céu qual pavilhão,

2. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,

3. acima das águas fixastes vossa morada. De nuvens fazeis vosso carro, andais nas asas do vento;

3. hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,

4. fazeis dos ventos os vossos mensageiros, e dos flamejantes relâmpagos vossos ministros.*

4. joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,

5. Fundastes a terra em bases sólidas que são eternamente inabaláveis.

5. joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.

6. Vós a tínheis coberto com o manto do oceano, as águas ultrapassavam as montanhas.

6. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

7. Mas à vossa ameaça elas se afastaram, ao estrondo de vosso trovão estremeceram.

7. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.

8. Elevaram-se as montanhas, sulcaram-se os vales nos lugares que vós lhes destinastes.

8. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.

9. Estabelecestes os limites, que elas não hão de ultrapassar, para que não mais tornem a cobrir a terra.*

9. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.

10. Mandastes as fontes correr em riachos, que serpeiam por entre os montes.

10. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.

11. Ali vão beber os animais dos campos, neles matam a sede os asnos selvagens.

11. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.

12. Os pássaros do céu vêm aninhar em suas margens, e cantam entre as folhagens.

12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

13. Do alto de vossas moradas derramais a chuva nas montanhas, do fruto de vossas obras se farta a terra.

13. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.

14. Fazeis brotar a relva para o gado, e plantas úteis ao homem, para que da terra possa extrair o pão

14. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

15. e o vinho que alegra o coração do homem, o óleo que lhe faz brilhar o rosto e o pão que lhe sustenta as forças.

15. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.

16. As árvores do Senhor são cheias de seiva, assim como os cedros do Líbano que ele plantou.

16. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

17. Lá constroem as aves os seus ninhos, nos ciprestes a cegonha tem sua casa.

17. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,

18. Os altos montes dão abrigo às cabras, e os rochedos aos arganazes.

18. niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.

19. Fizestes a lua para indicar os tempos; o sol conhece a hora de se pôr.

19. Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.

20. Mal estendeis as trevas e já se faz noite, entram a rondar os animais das selvas.

20. Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.

21. Rugem os leõezinhos por sua presa, e pedem a Deus o seu sustento.

21. Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.

22. Mas se retiram ao raiar do sol, e vão se deitar em seus covis.

22. Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.

23. É então que o homem sai para o trabalho, e trabalha sem descanso até o entardecer.

23.

24. Ó Senhor, quão variadas são as vossas obras! Feitas, todas, com sabedoria, a terra está cheia das coisas que criastes.

24.

25. Eis o mar, imenso e vasto, onde, sem conta, se agitam animais grandes e pequenos.

25.

26. Nele navegam as naus e o Leviatã que criastes para brincar nas ondas.*

26.

27. Todos esses seres esperam de vós que lhes deis de comer em seu tempo.

27.

28. Vós lhes dais e eles o recolhem; abris a mão, e se fartam de bens.

28.

29. Se desviais o rosto, eles se perturbam; se lhes retirais o sopro, expiram e voltam ao pó donde saíram.

29.

30. Se enviais, porém, o vosso sopro, eles revivem e renovais a face da terra.

30.

31. Ao Senhor, glória eterna; alegre-se o Senhor em suas obras!

31.

32. Ele, cujo olhar basta para fazer tremer a terra, e cujo contato inflama as montanhas.*

32.

33. Enquanto viver, cantarei à glória do Senhor, salmodiarei o meu Deus enquanto existir.

33.

34. Possam minhas palavras lhe ser agradáveis! Minha única alegria se encontra no Senhor.

34.

35. Sejam tirados da terra os pecadores e doravante desapareçam os ímpios. Bendize, ó minha alma, o Senhor! Aleluia.

35.