Salmos, 107

1. Cântico. Salmo de Davi.*

1. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

2. Meu coração está firme, ó Deus, meu coração está firme; vou cantar e salmodiar. Desperta-te, ó minha alma;

2. Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta

3. despertai-vos, harpa e cítara; quero acordar a aurora.

3. ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.

4. Entre os povos, Senhor, vos louvarei; salmodiarei a vós entre as nações,

4. He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.

5. porque acima do céu se eleva a vossa misericórdia, e até as nuvens a vossa fidelidade.

5. Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.

6. Resplandecei, ó Deus, nas alturas do céu, e brilhe a vossa glória sobre a terra inteira.

6. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

7. Para ficarem livres vossos amigos, ajudai-nos com vossa mão, ouvi-nos.

7. Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.

8. Deus falou no seu santuário: “Triunfarei, e me apoderarei de Siquém, medirei com o cordel o vale de Sucot.

8. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

9. Minha é a terra de Galaad, minha a de Manassés; Efraim será o elmo de minha cabeça; Judá, o meu cetro;

9. Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.

10. Moab, a bacia em que me lavo. Sobre Edom porei minhas sandálias, cantarei vitória sobre a Filisteia”.

10. He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

11. Quem me conduzirá à cidade fortificada? Quem me levará até Edom?

11. koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.

12. Quem, senão vós, Senhor, que nos repelistes, e já não andais à frente dos nossos exércitos?

12. Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.

13. Dai-nos auxílio contra o inimigo, porque é vão qualquer socorro humano.

13. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

14. Com Deus faremos proezas: ele esmagará os nossos inimigos.

14. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

15.

15. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

16.

16. Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.

17.

17. He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.

18.

18. Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.

19.

19. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

20.

20. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.

21.

21. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

22.

22. Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.

23.

23. He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.

24.

24. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.

25.

25. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.

26.

26. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

27.

27. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.

28.

28. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.

29.

29. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

30.

30. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.

31.

31. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

32.

32. Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.

33.

33. Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

34.

34. hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.

35.

35. Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.

36.

36. Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.

37.

37. Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.

38.

38. Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.

39.

39. Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,

40.

40. niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

41.

41. hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

42.

42. Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

43.

43. Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.