Salmos, 140

1. Salmo de Davi. Senhor, eu vos chamo, vinde logo em meu socorro; escutai a minha voz quando vos invoco.*

1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

2. Que minha oração suba até vós como a fumaça do incenso, que minhas mãos estendidas para vós sejam como a oferenda da tarde.

2. Päästä minut, Herra, pahoista ihmisistä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä,

3. Ponde, Senhor, uma guarda em minha boca, uma sentinela à porta de meus lábios.

3. jotka ajattelevat sydämessään pahaa ja joka päivä yllyttävät sotaan.

4. Não deixeis meu coração inclinar-se ao mal, para impiamente cometer alguma ação criminosa. Não permitais que eu tome parte nos festins dos homens que praticam o mal.

4. He hiovat kielensä niinkuin käärmeet, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla. Sela.

5. Se o justo me bate é um favor, se me repreende é como perfume em minha fronte. Minha cabeça não o rejeitará; porém, sob seus golpes, apenas rezarei.

5. Suojaa minut, Herra, jumalattomien käsiltä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä, jotka tahtovat saada minun jalkani lankeamaan.

6. Seus chefes foram precipitados pelas encostas do rochedo, e ouviram quão brandas eram as minhas palavras.

6. Nuo ylpeät virittävät minulle ansoja ja pauloja, levittävät verkkoja minun tielleni, asettavat minulle pyydyksiä. Sela.

7. Como a terra fendida e sulcada pelo arado, assim seus ossos se dispersam à beira da região dos mortos.

7. Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Jumalani." Herra, ota korviisi minun rukousteni ääni.

8. Pois é para vós, Senhor, que se voltam os meus olhos; eu me refugio junto de vós, não me deixeis perecer.

8. Herra, Herra, sinä minun väkevä apuni, sinä suojaat minun pääni taistelun päivänä.

9. Guardai-me do laço que me armaram, e das ciladas dos que praticam o mal.

9. Herra, älä salli, mitä jumalattomat haluavat, älä anna heidän aikeittensa onnistua; muutoin he ylvästelevät. Sela.

10. Caiam os ímpios, de uma vez, nas próprias malhas; quanto a mim, que eu escape são e salvo.

10. Sattukoon minun saartajaini omaan päähän onnettomuus, jota heidän huulensa hankkivat.

11.

11. Tulkoon tulisia hiiliä heidän päällensä; hän syösköön heidät tuleen, vesivirtoihin, joista he älkööt nousko.

12.

12. Kielevä mies ei ole pysyvä maassa; väkivaltaista ajaa onnettomuus ja iskee iskemistään.

13.

13. Minä tiedän, että Herra ajaa kurjan asiaa, hankkii köyhille oikeuden.

14.

14. Totisesti, vanhurskaat saavat kiittää sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä.