Jó, 4

1. Elifaz de Temã tomou a palavra nestes termos:

1. Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2. “Se arriscarmos uma palavra, talvez ficarás aflito, mas quem poderá impedir-me de falar?

2. "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

3. A muitos ensinaste, deste força a mãos frágeis.

3. Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

4. Tuas palavras levantavam aqueles que caíam, fortificaste os joelhos vacilantes.

4. sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

5. Agora que é a tua vez, enfraqueces; quando és atingido, te perturbas.

5. Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

6. Não estava a tua confiança na tua piedade, e a tua esperança na integridade de tua conduta?

6. Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

7. Lembra-te: Qual o inocente que pereceu? Ou quando foram destruídos os justos?

7. Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

8. Tanto quanto eu saiba, os que praticam a iniquidade e os que semeiam sofrimento também os colhem.

8. Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

9. Ao sopro de Deus eles perecem e são aniquilados pelo vento de seu furor.

9. Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

10. Urra o leão e seu rugido é abafado, os dentes dos leõezinhos são quebrados.*

10. Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

11. A fera morre porque não tinha presa e os filhotes da leoa se dispersam.

11. jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

12. Uma palavra chegou a mim furtivamente, e meu ouvido percebeu o murmúrio.

12. Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

13. Na confusão das visões da noite e na hora em que o sono se apodera das pessoas.

13. kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

14. Surpreenderam-me o medo e o terror e sacudiram todos os meus ossos.

14. Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

15. Um sopro perpassou meu rosto e fez arrepiar o pêlo do meu corpo.

15. Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

16. Lá estava um ser – não lhe vi o rosto – como um espectro sob meus olhos.

16. Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

17. Ouvi uma frágil voz: ‘Pode o homem ser justo na presença de Deus, pode o mortal ser puro diante do seu Criador?*

17. 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

18. Ele não confia nem nos seus próprios servos; até mesmo nos seus anjos encontra defeito,

18. Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

19. quanto mais nos seus hóspedes em casas de barro, que têm o pó por fundamento! São esmagados como a traça.*

19. saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

20. Entre a manhã e a tarde são aniquilados; sem que neles se preste atenção, morrem para sempre.

20. ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

21. Não foi arrancada a estaca da tenda deles? Morrem sem terem conhecido a sabedoria’.”

21. Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"