Jó, 17

1. Meu espírito vai-se consumindo, os meus dias se apagam, só me resta o sepulcro!

1. "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.

2. Estou de fato cercado de zombadores e meus olhos velam por causa de seus ultrajes.*

2. Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

3. Sê tu mesmo a minha caução, junto a ti, pois quem ousará bater em minha mão?*

3. Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

4. Pois fechaste o seu coração à inteligência; por isso, não os deixarás triunfar.

4. Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

5. Há quem convide seus amigos à partilha, enquanto desfalecem os olhos de seus filhos.

5. Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

6. Ele me reduziu a zombaria do povo, como aquele em cujo rosto se cospe.

6. Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.

7. Meus olhos se escurecem de tristeza e todo o meu corpo não é mais que uma sombra.

7. Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

8. As pessoas retas estão espantadas e o inocente se irrita contra o ímpio.

8. Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

9. O justo, entretanto, persiste no seu caminho, e o homem de mãos puras redobra de coragem.

9. Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

10. Mas vós todos voltai e vinde; pois não acharei entre vós nenhum sábio.

10. Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.

11. Meus dias se esgotam, meus projetos estão aniquilados, frustraram-se os projetos do meu coração.

11. Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.

12. Fazem da noite, dia. A luz da manhã é para mim como trevas.

12. Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.

13. Deverei esperar? A região dos mortos é a minha morada! Preparo meu leito no local tenebroso.

13. Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,

14. Disse ao sepulcro: ‘Tu és meu pai’, e aos vermes: ‘Vós sois minha mãe e minha irmã!’.

14. minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni.'

15. Onde está, pois, minha esperança? E a minha felicidade, quem a entrevê?

15. Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?

16. Descerão elas comigo à região dos mortos? Afundaremos juntos no pó?”.

16. Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa."