Jó, 7

1. Não é, acaso, uma luta a vida do homem sobre a terra? Seus dias não são como os de um mercenário?

1. "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?

2. Como um escravo que suspira pela sombra, e um assalariado que aguarda o pagamento,

2. Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.

3. assim também tive por sorte meses de sofrimento e noites de dor me couberam por partilha.

3. Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.

4. Apenas me deito, digo: ‘Quando chegará o dia?’. Logo que me levanto: ‘Quando chegará a noite?’. E até a noite me farto de angústias.

4. Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.

5. Minha carne se cobre de podridão e de imundície, minha pele racha e supura.

5. Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.

6. Meus dias passam mais depressa do que a lançadeira, e se desvanecem sem deixar esperança.

6. Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.

7. Lembra-te de que minha vida nada mais é do que um sopro, de que meus olhos não mais verão a felicidade;*

7. Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.

8. o olho que me via não mais me verá, o teu me procurará, e já não existirei.

8. Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.

9. A nuvem se dissipa e passa, assim quem desce à região dos mortos não subirá de novo.

9. Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.

10. Não voltará mais à sua casa, sua morada não mais o reconhecerá.

10. Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.

11. E por isso não reprimirei minha língua; falarei na angústia do meu espírito, farei queixa na tristeza de minha alma.

11. Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.

12. Porventura, sou eu o mar, ou algum monstro marinho, para me teres posto um guarda contra mim?

12. Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?

13. Se eu disser: ‘Meu leito me consolará e minha cama me aliviará’,

13. Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,

14. então me aterrarás com sonhos, e me assustarás com visões.

14. niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.

15. Preferiria ser estrangulado; antes a morte do que meus tormentos!

15. Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.

16. Sucumbo, deixo de viver para sempre! Deixa-me em paz, pois meus dias são apenas um sopro!

16. Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.

17. O que é o homem para fazeres tanto caso dele, para te dignares ocupar-te dele,*

17. Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,

18. para visitá-lo todas as manhãs e prová-lo a cada instante?

18. tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?

19. Quando cessarás de olhar para mim, sem dar-me tempo de engolir minha saliva?

19. Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?

20. Se pequei, que mal te fiz, ó guarda dos homens? Por que me tomaste por alvo e me tornei pesado para ti?

20. Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?

21. Por que não toleras meu pecado e não apagas minha culpa? Eis que vou logo me deitar por terra; tu me procurarás, já não existirei”.

21. Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."