Eclesiástico, 14

1. Feliz o homem que não pecou pelas suas palavras, e que não é atormentado pelo remorso do pecado.*

1. Onnellinen se mies, joka ei riko suullansa ja jota murhe synnistä ei kalva!

2. Feliz aquele cuja alma não está triste e que não está privado de esperança!

2. Onnellinen se mies, jota hänen tuntonsa ei soimaa ja joka ei ole langennut toivostansa!

3. Para o homem avarento e cúpido a riqueza é inútil; para que serve o ouro ao homem invejoso?

3. Kitsastelijalle ei rikkaus ole hyvä; ja mitä tekee rahoilla pahansuopa?

4. Quem acumula injustamente, com prejuízo da vida, acumula para outros, e outro há de vir que esbanjará esses bens na devassidão.

4. Joka kokoaa ja itseltänsä kieltää hyvän, se kokoaa muille, ja hänen omaisuudellaan elävät toiset yltäkylläisesti.

5. Para quem será bom aquele que é mau para si mesmo? Não terá nenhuma satisfação em seus bens.

5. Joka on itsellensä paha, kenelle hän olisi hyvä?

6. Nada é pior do que aquele que é avaro consigo mesmo: eis aí o verdadeiro salário de sua maldade.

6. Ei kukaan ole pahempi kuin se, joka ei suo hyvää itselleen, ja se on hänen pahuutensa palkka.

7. Se ele fizer algum bem, é inconscientemente, a seu pesar, e acaba desvendando a sua maldade.

7. Ja jos hän hyvää tekee, tekee hän sen unhottaen tapansa, mutta lopuksi hän tuo ilmi pahuutensa.

8. O olhar do invejoso é mau; ele desvia o rosto e despreza sua alma.

8. Paha on se, jolla on pahansuopa silmä, se, joka kääntää pois kasvonsa eikä välitä muitten tarpeista.

9. O olhar do avarento é insaciável a respeito da iniquidade, só ficará satisfeito quando tiver ressecado e consumido a sua alma.*

9. Ahneen silmä ei tyydy osaansa, ja häijy vääryys kuivuutta sielun.

10. O olhar maldoso só leva ao mal; não será saciado com pão, mas será pobre e triste em sua própria mesa.*

10. Paha silmä on kade leivästäkin ja kärsii puutetta omassa pöydässään.

11. Meu filho, se algo tiveres, faze com isso algum bem a ti mesmo, e apresenta a Deus oferendas dignas.*

11. Poikani, tee hyvää itsellesi varojesi mukaan ja tuo arvollisesti uhrit Herralle.

12. Lembra-te de que a morte não tarda, e de que o pacto da moradia dos mortos te foi revelado, pois é lei deste mundo que é preciso morrer.*

12. Muista, ettei kuolema viivyttele, eikä liittosopimusta tuonelan kanssa ole sinulle näytetty.

13. Antes de morrer, faze bem ao teu amigo, e dá esmola ao pobre conforme tuas posses.

13. Tee ennen loppuasi hyvää ystävällesi, ojenna kätesi ja anna hänelle, sen mukaan kuin voit.

14. Não te prives de um dia feliz, e não deixes escapar nenhuma parcela do precioso dom.

14. Älä lyö laimin hyvää päivää, älköönkä menkö ohitse sinun osuutesi hyvän nauttimisessa.

15. Não será a outrem que deixarás o fruto de teus esforços e de teus trabalhos, para ser repartido por sorte?

15. Eikö sinun ole jätettävä muille vaivannäkösi hedelmät ja perinnön jakoon työsi tulokset?

16. Dá e recebe, e justifica a tua alma.

16. Anna ja ota ja tyydytä halusi, sillä ei auta tuonelassa kysyä ylkäkylläisyyttä.

17. Pratica a justiça, antes de tua morte, pois na moradia dos mortos não há de se achar alimento.*

17. Kaikki liha vanhenee kuin vaate, sillä tämä on liitto hamasta ikiajoista: "Sinun pitää kuolemalla kuoleman."

18. Toda carne fenece como a erva, e como a folha que cresce numa árvore vigorosa:*

18. Niinkuin ovat vihreät lehdet tuuheassa puussa: toisia se varistaa, toisia se kasvattaa, niin on myös lihan ja veren suku: toiset kuolevat, toiset syntyvät.

19. umas nascem, outras caem. Assim, nesta raça de carne e sangue, uma geração morre, outra nasce.

19. Kaikki, mikä on tehty, lahoaa ja saa lopun, ja sen tekijä menee pois yhdessä sen kanssa.

20. Tudo o que é corruptível acabará por ser destruído, e o artesão morrerá com o seu trabalho.

20. Onnellinen se mies, joka tutkistelee viisautta, ja se, joka puhuu ymmärtäväisesti,

21. Toda obra excelente será aprovada e o seu autor nela achará orgulho.

21. se, joka ajattelee sydämessään viisauden tietä ja mietiskelee sen salaisuuksia!

22. Feliz o homem que persevera na sabedoria, que se exercita na prática da justiça, e que, em seu coração, pensa no olhar de Deus que tudo vê;*

22. Lähde käymään sen jäljessä kuin vakoilija ja väijyskele siellä, missä se käy sisälle.

23. que repassa no seu coração os seus caminhos, que penetra no conhecimento de seus segredos, que caminha atrás dela seguindo-lhe as pegadas, e que permanece em suas vias;

23. Se, joka kurkistaa sisään sen akkunasta ja kuuntelee sen ovien pielessä,

24. que olha pelas suas janelas, que escuta à sua porta,

24. joka levähtää lähellä sen huonetta ja lyö telttansa vaarnat sen seinien viereen,

25. que se detém junto a sua casa e que, enterrando uma estaca dentro de suas muralhas, edifica sua cabana junto a ela. Nessa cabana, seus haveres repousam tranquilamente para sempre;*

25. se mies saa pystyttää majansa sen sivulleja levätä onnen lepopaikassa.

26. sob esse abrigo ele estabelece os seus filhos, e ele mesmo residirá debaixo dos seus ramos.*

26. Hän asettaa lapsensa viisauden suojaan ja asustaa sen oksien alla.

27. Em sua sombra ele encontra abrigo contra o calor, e repousará na sua glória.

27. Se suojaa häntä helteeltä, ja hän löytää levon sen ihanuudessa.