1. ἐγένετο δὲ ὡς ἡ ἡμέρα αὕτη καὶ ἦλθον οἱ ἄγγελοι τοῦ θεοῦ παραστῆναι ἔναντι κυρίου καὶ ὁ διάβολος ἦλθεν ἐν μέσῳ αὐτῶν παραστῆναι ἐναντίον τοῦ κυρίου
2. καὶ εἶπεν ὁ κύριος τῷ διαβόλῳ πόθεν σὺ ἔρχῃ τότε εἶπεν ὁ διάβολος ἐνώπιον τοῦ κυρίου διαπορευθεὶς τὴν ὑπ’ οὐρανὸν καὶ ἐμπεριπατήσας τὴν σύμπασαν πάρειμι
3. εἶπεν δὲ ὁ κύριος πρὸς τὸν διάβολον προσέσχες οὖν τῷ θεράποντί μου Ιωβ ὅτι οὐκ ἔστιν κατ’ αὐτὸν τῶν ἐπὶ τῆς γῆς ἄνθρωπος ἄκακος ἀληθινός ἄμεμπτος θεοσεβής ἀπεχόμενος ἀπὸ παντὸς κακοῦ ἔτι δὲ ἔχεται ἀκακίας σὺ δὲ εἶπας τὰ ὑπάρχοντα αὐτοῦ διὰ κενῆς ἀπολέσαι
4. ὑπολαβὼν δὲ ὁ διάβολος εἶπεν τῷ κυρίῳ δέρμα ὑπὲρ δέρματος ὅσα ὑπάρχει ἀνθρώπῳ ὑπὲρ τῆς ψυχῆς αὐτοῦ ἐκτείσει
5. οὐ μὴν δὲ ἀλλὰ ἀποστείλας τὴν χεῖρά σου ἅψαι τῶν ὀστῶν αὐτοῦ καὶ τῶν σαρκῶν αὐτοῦ εἰ μὴν εἰς πρόσωπόν σε εὐλογήσει
6. εἶπεν δὲ ὁ κύριος τῷ διαβόλῳ ἰδοὺ παραδίδωμί σοι αὐτόν μόνον τὴν ψυχὴν αὐτοῦ διαφύλαξον
7. ἐξῆλθεν δὲ ὁ διάβολος ἀπὸ τοῦ κυρίου καὶ ἔπαισεν τὸν Ιωβ ἕλκει πονηρῷ ἀπὸ ποδῶν ἕως κεφαλῆς
8. καὶ ἔλαβεν ὄστρακον ἵνα τὸν ἰχῶρα ξύῃ καὶ ἐκάθητο ἐπὶ τῆς κοπρίας ἔξω τῆς πόλεως
9. χρόνου δὲ πολλοῦ προβεβηκότος εἶπεν αὐτῷ ἡ γυνὴ αὐτοῦ μέχρι τίνος καρτερήσεις λέγων (9a) ἰδοὺ ἀναμένω χρόνον ἔτι μικρὸν προσδεχόμενος τὴν ἐλπίδα τῆς σωτηρίας μου (9b) ἰδοὺ γὰρ ἠφάνισταί σου τὸ μνημόσυνον ἀπὸ τῆς γῆς υἱοὶ καὶ θυγατέρες ἐμῆς κοιλίας ὠδῖνες καὶ πόνοι οὓς εἰς τὸ κενὸν ἐκοπίασα μετὰ μόχθων (9c) σύ τε αὐτὸς ἐν σαπρίᾳ σκωλήκων κάθησαι διανυκτερεύων αἴθριος (9d) κἀγὼ πλανῆτις καὶ λάτρις τόπον ἐκ τόπου περιερχομένη καὶ οἰκίαν ἐξ οἰκίας προσδεχομένη τὸν ἥλιον πότε δύσεται ἵνα ἀναπαύσωμαι τῶν μόχθων καὶ τῶν ὀδυνῶν αἵ με νῦν συνέχουσιν (9e) ἀλλὰ εἰπόν τι ῥῆμα εἰς κύριον καὶ τελεύτα
10. ὁ δὲ ἐμβλέψας εἶπεν αὐτῇ ὥσπερ μία τῶν ἀφρόνων γυναικῶν ἐλάλησας εἰ τὰ ἀγαθὰ ἐδεξάμεθα ἐκ χειρὸς κυρίου τὰ κακὰ οὐχ ὑποίσομεν ἐν πᾶσιν τούτοις τοῖς συμβεβηκόσιν αὐτῷ οὐδὲν ἥμαρτεν Ιωβ τοῖς χείλεσιν ἐναντίον τοῦ θεοῦ
11. ἀκούσαντες δὲ οἱ τρεῖς φίλοι αὐτοῦ τὰ κακὰ πάντα τὰ ἐπελθόντα αὐτῷ παρεγένοντο ἕκαστος ἐκ τῆς ἰδίας χώρας πρὸς αὐτόν Ελιφας ὁ Θαιμανων βασιλεύς Βαλδαδ ὁ Σαυχαίων τύραννος Σωφαρ ὁ Μιναίων βασιλεύς καὶ παρεγένοντο πρὸς αὐτὸν ὁμοθυμαδὸν τοῦ παρακαλέσαι καὶ ἐπισκέψασθαι αὐτόν
12. ἰδόντες δὲ αὐτὸν πόρρωθεν οὐκ ἐπέγνωσαν καὶ βοήσαντες φωνῇ μεγάλῃ ἔκλαυσαν ῥήξαντες ἕκαστος τὴν ἑαυτοῦ στολὴν καὶ καταπασάμενοι γῆν
13. παρεκάθισαν αὐτῷ ἑπτὰ ἡμέρας καὶ ἑπτὰ νύκτας καὶ οὐδεὶς αὐτῶν ἐλάλησεν ἑώρων γὰρ τὴν πληγὴν δεινὴν οὖσαν καὶ μεγάλην σφόδρα
Alaviitteet:
2:1-6 - Toinen taivaallinen tapaaminen Jumalan ja Saatanan välillä vahvistaa Jobin nuhteettomuuden, joka pysyy uskollisena onnettomuuksien jälkeenkin. Tämä korostaa Jobin luonnetta ja sinnikkyyden tärkeyttä uskossa vastoinkäymisten edessä (ks. myös Jaakob 1:2-4 ja 1. Piet. 1:6-7).
2:7-8 - Jobin sairaus on fyysisen ja henkisen kärsimyksen äärimmäinen testi. Hänen kärsimänsä kipu vahvistaa inhimillisen kärsimyksen todellisuutta ja ihmisen tilan haavoittuvuutta (ks. myös Psalmi 38:3-4 ja 2. Kor. 4:16-18).
2:9-10 - Jobin vaimo ehdottaa, että hän kiroaa Jumalan ja kuolisi, paljastaen kärsimyksen tuoman tuskan ja toivottomuuden. Jobin vastaus osoittaa hänen horjumatonta uskoaan ja joustavuuttaan ja muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on luottaa Jumalaan silloinkin, kun ympärillämme olevat epäilevät (ks. myös Room. 14:8 ja Filippiläiskirje 4:13).
2:11-13 - Jobin ystävien vierailu, jotka tulevat häntä lohduttamaan, kuvaa yhteisön roolia kärsimyksessä. Kuitenkin heidän läsnäolonsa ja alun hiljaisuus heijastavat myös vaikeutta ymmärtää toisten kärsimystä (ks. myös Gal. 6:2 ja 2. Korinttilaisille 1:3-4).
2:13 - Jobin ystävien hiljaisuus, jotka istuvat hänen kanssaan surussa, korostaa hänen kärsimyksensä syvyyttä. Joskus läsnäolo ja kuunteleminen on tärkeämpää kuin yrittää tarjota sanallisia selityksiä tai lohdutusta (ks. myös Sananlaskut 25:11 ja Saarnaaja 3:1-8).
Aiheeseen liittyvät säkeet Jó, 2:
Jobin luku 2 tehostaa vanhurskaiden koettelemista. Miten Job suhtautuu terveytensä menetykseen? Tämä voimakas teksti kertoo Saatanan toisesta haasteesta, Jobin fyysisen vaivan sekä hänen vaimonsa ja ystäviensä esittelystä. Luvussa käsitellään muun muassa nuhteettomuutta paineen alla, puolison roolia koettelemuksissa ja kärsimyksestä käytävän keskustelun alkua. Työ 2 asettaa pohjan tuleville teologisille keskusteluille. Tutki kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka liittyvät tämän ratkaisevan luvun syvällisiin teemoihin.
2 Korinttolaisille 12:7: "Sen tähden, en korostaisi itseäni, minulle annettiin orjantappura lihassa, Saatanan sanansaattaja, vaivaamaan minua." - Tämä kohta toistaa Jobin fyysistä kärsimystä, jonka Jumala on sallinut Jobin luvussa 2, ja osoittaa, kuinka kärsimyksellä voi olla jumalallinen tarkoitus.
Jaakob 1:12: "Onnellinen on se mies, joka kestää koettelemuksia, sillä kuolemansa jälkeen hän saa elämän kruunun, jonka Jumala lupasi niille, jotka häntä rakastavat." - Tämä jae kuvastaa Jobin sinnikkyyttä Jobin luvussa 2 kuvattujen koettelemusten edessä.
Ilmestyskirja 2:10: "Älä pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Minä sanon teille: paholainen heittää osan teistä vankilaan koetellakseen teitä, ja te joudutte kärsimään vainoa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun." - Tämä kohta toistaa Jobin kohtaamaa uskollisuuden koetta Jobin luvussa 2, ja se korostaa uskollisuuden merkitystä kärsimyksen keskellä.
Roomalaisille 12:15: "iloitse iloitsevien kanssa; itke itkevien kanssa." - Tämä jae heijastaa Jobin ystävien asennetta kohdassa 2:11-13, jotka tulivat lohduttamaan häntä ja itkemään hänen kanssaan.
1 Pietari 3:9: "Älä maksa pahaa pahalla tai loukkausta loukkauksella; päinvastoin, he siunaavat; sillä siihen te olette kutsutut saamaan siunauksen perintönä." - Tämä kohta on ristiriidassa Jobin vaimon ehdotuksen kanssa 2:9:ssä, jossa korostetaan nuhteettomuuden säilyttämisen tärkeyttä myös vastoinkäymisissä.
FAQ:
Mitä Jobin toisessa kokeessa tapahtui?
Saatana haastaa jälleen Jobin uskon ja pyysi Jumalaa sallimaan hänen vaikuttaa Jobin ruumiiseen. Jobille jäi kipeitä haavaumia, mutta hän ei kironnut Jumalaa. (Job 2:1-8)
Miten Jobin vaimo suhtautui hänen kärsimykseensä?
Jobin vaimo ehdotti, että hän kiroaisi Jumalan ja kuolisi, mutta Job nuhteli häntä sanoen, että hänen pitäisi hyväksyä hyvä ja paha, jotka Jumala sallii. (Job 2:9-10)
Miten Jobin ystävät suhtautuivat hänen kärsimyksiinsä?
Jobin kolme ystävää, Elifas, Bildad ja Soofar, tulivat käymään hänen luonaan, ja nähdessään hänet kivussa he olivat hiljaa seitsemän päivää sanattomina surunsa vuoksi. (Job 2:11-13)
Mikä oli Jobin asenne fyysiseen kärsimykseen?
Job ei kapinoinut Jumalaa vastaan, vaikka hänellä oli kova kipu. Hän kyseenalaisti olemassaolonsa, mutta säilytti luottamuksensa Jumalaan. (Job 2:7-10)
Mitä Jobin kärsimys opettaa meille uskosta?
Jobin kärsimys opettaa meille, että todellinen usko ei riipu aineellisista siunauksista, vaan se perustuu horjumattomaan luottamukseen Jumalaan olosuhteista riippumatta. (Job 2:9-10)
