1. Otro día en que vinieron los hijos de Dios a presentarse ante Yavé, se presentó también con ellos Satán.
2. Yavé dijo a Satán: «¿De dónde vienes?» Satán respondió: «De recorrer la tierra y pasearme por ella.»
3. Yavé dijo a Satán: «¿Te has fijado en mi siervo Job? No hay nadie como él en la tierra; es un hombre bueno y honrado que teme a Dios y se aparta del mal. Aún sigue firme en su perfección y en vano me has incitado contra él para arruinarlo.»
4. Respondió Satán: «Piel por piel. Todo lo que el hombre posee lo da por su vida.
5. Pero extiende tu mano y toca sus huesos y su carne; verás si no te maldice en tu propia cara.»
6. Yavé dijo: «Ahí lo tienes en tus manos, pero respeta su vida.»
7. Salió Satán de la presencia de Yavé e hirió a Job con una llaga incurable desde la punta de los pies hasta la coronilla de la cabeza.
8. Job tomó entonces un pedazo de teja para rascarse y fue a sentarse en medio de las cenizas.
9. Entonces su esposa le dijo: «¿Todavía perseveras en tu fe? ¡Maldice a Dios y muérete!»
10. Pero él le dijo: «Hablas como una tonta cualquiera. Si aceptamos de Dios lo bueno, ¿por qué no aceptaremos también lo malo?» En todo esto no pecó Job con sus palabras.
11. Tres amigos de Job: Elifaz de Temán, Bildad de Suaj y Sofar de Naamat se enteraron de todas las desgracias que le habían ocurrido y vinieron cada uno de su país. Acordaron juntos ir a visitarlo y consolarlo.
12. Lo miraron de lejos y no lo reconocieron. Entonces se pusieron a llorar a gritos; rasgaron sus vestidos y se echaron polvo sobre la cabeza.
13. Luego permanecieron sentados en tierra junto a él siete días y siete noches. Y ninguno le dijo una palabra, porque veían que su dolor era muy grande.
Alaviitteet:
2:1-6 - Toinen taivaallinen tapaaminen Jumalan ja Saatanan välillä vahvistaa Jobin nuhteettomuuden, joka pysyy uskollisena onnettomuuksien jälkeenkin. Tämä korostaa Jobin luonnetta ja sinnikkyyden tärkeyttä uskossa vastoinkäymisten edessä (ks. myös Jaakob 1:2-4 ja 1. Piet. 1:6-7).
2:7-8 - Jobin sairaus on fyysisen ja henkisen kärsimyksen äärimmäinen testi. Hänen kärsimänsä kipu vahvistaa inhimillisen kärsimyksen todellisuutta ja ihmisen tilan haavoittuvuutta (ks. myös Psalmi 38:3-4 ja 2. Kor. 4:16-18).
2:9-10 - Jobin vaimo ehdottaa, että hän kiroaa Jumalan ja kuolisi, paljastaen kärsimyksen tuoman tuskan ja toivottomuuden. Jobin vastaus osoittaa hänen horjumatonta uskoaan ja joustavuuttaan ja muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on luottaa Jumalaan silloinkin, kun ympärillämme olevat epäilevät (ks. myös Room. 14:8 ja Filippiläiskirje 4:13).
2:11-13 - Jobin ystävien vierailu, jotka tulevat häntä lohduttamaan, kuvaa yhteisön roolia kärsimyksessä. Kuitenkin heidän läsnäolonsa ja alun hiljaisuus heijastavat myös vaikeutta ymmärtää toisten kärsimystä (ks. myös Gal. 6:2 ja 2. Korinttilaisille 1:3-4).
2:13 - Jobin ystävien hiljaisuus, jotka istuvat hänen kanssaan surussa, korostaa hänen kärsimyksensä syvyyttä. Joskus läsnäolo ja kuunteleminen on tärkeämpää kuin yrittää tarjota sanallisia selityksiä tai lohdutusta (ks. myös Sananlaskut 25:11 ja Saarnaaja 3:1-8).
Aiheeseen liittyvät säkeet Job, 2:
Jobin luku 2 tehostaa vanhurskaiden koettelemista. Miten Job suhtautuu terveytensä menetykseen? Tämä voimakas teksti kertoo Saatanan toisesta haasteesta, Jobin fyysisen vaivan sekä hänen vaimonsa ja ystäviensä esittelystä. Luvussa käsitellään muun muassa nuhteettomuutta paineen alla, puolison roolia koettelemuksissa ja kärsimyksestä käytävän keskustelun alkua. Työ 2 asettaa pohjan tuleville teologisille keskusteluille. Tutki kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka liittyvät tämän ratkaisevan luvun syvällisiin teemoihin.
2 Korinttolaisille 12:7: "Sen tähden, en korostaisi itseäni, minulle annettiin orjantappura lihassa, Saatanan sanansaattaja, vaivaamaan minua." - Tämä kohta toistaa Jobin fyysistä kärsimystä, jonka Jumala on sallinut Jobin luvussa 2, ja osoittaa, kuinka kärsimyksellä voi olla jumalallinen tarkoitus.
Jaakob 1:12: "Onnellinen on se mies, joka kestää koettelemuksia, sillä kuolemansa jälkeen hän saa elämän kruunun, jonka Jumala lupasi niille, jotka häntä rakastavat." - Tämä jae kuvastaa Jobin sinnikkyyttä Jobin luvussa 2 kuvattujen koettelemusten edessä.
Ilmestyskirja 2:10: "Älä pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Minä sanon teille: paholainen heittää osan teistä vankilaan koetellakseen teitä, ja te joudutte kärsimään vainoa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun." - Tämä kohta toistaa Jobin kohtaamaa uskollisuuden koetta Jobin luvussa 2, ja se korostaa uskollisuuden merkitystä kärsimyksen keskellä.
Roomalaisille 12:15: "iloitse iloitsevien kanssa; itke itkevien kanssa." - Tämä jae heijastaa Jobin ystävien asennetta kohdassa 2:11-13, jotka tulivat lohduttamaan häntä ja itkemään hänen kanssaan.
1 Pietari 3:9: "Älä maksa pahaa pahalla tai loukkausta loukkauksella; päinvastoin, he siunaavat; sillä siihen te olette kutsutut saamaan siunauksen perintönä." - Tämä kohta on ristiriidassa Jobin vaimon ehdotuksen kanssa 2:9:ssä, jossa korostetaan nuhteettomuuden säilyttämisen tärkeyttä myös vastoinkäymisissä.
FAQ:
Mitä Jobin toisessa kokeessa tapahtui?
Saatana haastaa jälleen Jobin uskon ja pyysi Jumalaa sallimaan hänen vaikuttaa Jobin ruumiiseen. Jobille jäi kipeitä haavaumia, mutta hän ei kironnut Jumalaa. (Job 2:1-8)
Miten Jobin vaimo suhtautui hänen kärsimykseensä?
Jobin vaimo ehdotti, että hän kiroaisi Jumalan ja kuolisi, mutta Job nuhteli häntä sanoen, että hänen pitäisi hyväksyä hyvä ja paha, jotka Jumala sallii. (Job 2:9-10)
Miten Jobin ystävät suhtautuivat hänen kärsimyksiinsä?
Jobin kolme ystävää, Elifas, Bildad ja Soofar, tulivat käymään hänen luonaan, ja nähdessään hänet kivussa he olivat hiljaa seitsemän päivää sanattomina surunsa vuoksi. (Job 2:11-13)
Mikä oli Jobin asenne fyysiseen kärsimykseen?
Job ei kapinoinut Jumalaa vastaan, vaikka hänellä oli kova kipu. Hän kyseenalaisti olemassaolonsa, mutta säilytti luottamuksensa Jumalaan. (Job 2:7-10)
Mitä Jobin kärsimys opettaa meille uskosta?
Jobin kärsimys opettaa meille, että todellinen usko ei riipu aineellisista siunauksista, vaan se perustuu horjumattomaan luottamukseen Jumalaan olosuhteista riippumatta. (Job 2:9-10)
