Salmos, 102

1. Salmo de Davi. Bendize, ó minha alma, o Senhor, e tudo o que existe em mim bendiga o seu santo nome.*

1. Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

2. Bendize, ó minha alma, o Senhor, e jamais te esqueças de todos os seus benefícios.

2. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

3. É ele que perdoa as tuas faltas, e sara as tuas enfermidades.

3. Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

4. É ele que salva tua vida da morte, e te coroa de bondade e de misericórdia.

4. Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

5. É ele que cumula de benefícios a tua vida, e renova a tua juventude como a da águia.

5. Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

6. O Senhor faz justiça, dá o direito aos oprimidos.

6. Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

7. Revelou seus caminhos a Moisés, e suas obras aos filhos de Israel.

7. Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

8. O Senhor é bom e misericordioso, lento para a cólera e cheio de clemência.*

8. Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

9. Ele não está sempre a repreender, nem eterno é o seu ressentimento.

9. Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

10. Não nos trata segundo os nossos pecados, nem nos castiga em proporção de nossas faltas,

10. Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

11. porque tanto os céus distam da terra quanto sua misericórdia é grande para os que o temem;

11. sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

12. tanto o oriente dista do ocidente quanto ele afasta de nós nossos pecados.

12. Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

13. Como um pai tem piedade de seus filhos, assim o Senhor tem compaixão dos que o temem,

13. Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

14. porque ele sabe de que é que somos feitos, e não se esquece de que somos pó.

14. Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

15. Os dias do homem são semelhantes a erva, ele floresce como a flor dos campos.

15. Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

16. Apenas sopra o vento, já não existe, e nem se conhece mais o seu lugar.

16. Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

17. É eterna, porém, a misericórdia do Senhor para com os que o temem. E sua justiça se estende aos filhos de seus filhos,

17. kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

18. sobre os que guardam a sua aliança, e, lembrando, cumprem seus mandamentos.

18. kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

19. Nos céus estabeleceu o Senhor o seu trono, e o seu império se estende sobre o universo.

19. Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

20. Bendizei o Senhor todos os seus anjos, valentes heróis que cumpris suas ordens, sempre dóceis à sua palavra.

20. että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

21. Bendizei o Senhor todos os seus exércitos, ministros que executais sua vontade.

21. kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

22. Bendizei o Senhor todas as suas obras, em todos os lugares onde ele domina. Bendize, ó minha alma, o Senhor.

22. jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

23.

23. kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

24.

24. Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

25.

25. Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

26.

26. Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

27.

27. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

28.

28. Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

29.

29. Sinun palvelijasi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.