1. en taiV hmeraiV autou anebh naboucodonosor basileuV babulwnoV kai egenhqh autw iwakim douloV tria eth kai epestreyen kai hqethsen en autw
2. kai apesteilen autw touV monozwnouV twn caldaiwn kai touV monozwnouV suriaV kai touV monozwnouV mwab kai touV monozwnouV uiwn ammwn kai exapesteilen autouV en th gh iouda tou katiscusai kata ton logon kuriou on elalhsen en ceiri twn doulwn autou twn profhtwn
3. plhn epi ton qumon kuriou hn en tw iouda aposthsai auton apo proswpou autou en amartiaiV manassh kata panta osa epoihsen
4. kai ge aima aqwon execeen kai eplhsen thn ierousalhm aimatoV aqwou kai ouk hqelhsen kurioV ilasqhnai
5. kai ta loipa twn logwn iwakim kai panta osa epoihsen ouk idou tauta gegrammena epi bibliw logwn twn hmerwn toiV basileusin iouda
6. kai ekoimhqh iwakim meta twn paterwn autou kai ebasileusen iwakim uioV autou ant' autou
7. kai ou proseqeto eti basileuV aiguptou exelqein ek thV ghV autou oti elaben basileuV babulwnoV apo tou ceimarrou aiguptou ewV tou potamou eufratou panta osa hn tou basilewV aiguptou
8. uioV oktwkaideka etwn iwakim en tw basileuein auton kai trimhnon ebasileusen en ierousalhm kai onoma th mhtri autou nesqa qugathr ellanaqan ex ierousalhm
9. kai epoihsen to ponhron en ofqalmoiV kuriou kata panta osa epoihsen o pathr autou
10. en tw kairw ekeinw anebh naboucodonosor basileuV babulwnoV eiV ierousalhm kai hlqen h poliV en perioch
11. kai eishlqen naboucodonosor basileuV babulwnoV eiV thn polin kai oi paideV autou epoliorkoun ep' authn
12. kai exhlqen iwakim basileuV iouda epi basilea babulwnoV autoV kai oi paideV autou kai h mhthr autou kai oi arconteV autou kai oi eunoucoi autou kai elaben auton basileuV babulwnoV en etei ogdow thV basileiaV autou
13. kai exhnegken ekeiqen pantaV touV qhsaurouV oikou kuriou kai touV qhsaurouV oikou tou basilewV kai sunekoyen panta ta skeuh ta crusa a epoihsen salwmwn basileuV israhl en tw naw kuriou kata to rhma kuriou
14. kai apwkisen thn ierousalhm kai pantaV touV arcontaV kai touV dunatouV iscui aicmalwsiaV deka ciliadaV aicmalwtisaV kai pan tektona kai ton sugkleionta kai ouc upeleifqh plhn oi ptwcoi thV ghV
15. kai apwkisen ton iwakim eiV babulwna kai thn mhtera tou basilewV kai taV gunaikaV tou basilewV kai touV eunoucouV autou kai touV iscurouV thV ghV aphgagen apoikesian ex ierousalhm eiV babulwna
16. kai pantaV touV andraV thV dunamewV eptakisciliouV kai ton tektona kai ton sugkleionta ciliouV panteV dunatoi poiounteV polemon kai hgagen autouV basileuV babulwnoV metoikesian eiV babulwna
17. kai ebasileusen basileuV babulwnoV ton maqqanian uion autou ant' autou kai epeqhken to onoma autou sedekia
18. uioV eikosi kai enoV eniautou sedekiaV en tw basileuein auton kai endeka eth ebasileusen en ierousalhm kai onoma th mhtri autou amital qugathr ieremiou
19. kai epoihsen to ponhron enwpion kuriou kata panta osa epoihsen iwakim
20. oti epi ton qumon kuriou hn epi ierousalhm kai en tw iouda ewV aperriyen autouV apo proswpou autou kai hqethsen sedekiaV en tw basilei babulwnoV
Alaviitteet:
24:1-4 - Jojakimin hallituskaudella Babylonian kuningas Nebukadnessar hyökkäsi Juudaan. Manassen synnit vaativat edelleen Juudaa, mikä johti sen alistamiseen Babylonian valtakunnalle. Tämä kuvasti Jumalan oikeudenmukaisuutta jatkuvan epäjumalanpalveluksen rankaisemisessa (ks. myös Jeremia 25:9-11 ja 2. Kun. 21:11-12).
24:10-12 - Nebukadnessar piiritti Jerusalemia, ja Joojakim antautuu. Hänet viedään vankeuteen Babyloniin, mikä merkitsee Juudan kukistumisen alkua. Tämä tapahtuma täyttää profeettojen varoitukset lähestyvästä maanpaosta ihmisten tottelemattomuuden vuoksi (ks. myös Jeremia 22:24-27 ja 2. Aikakirja 36:6-7).
24:13-14 - Temppelin ja palatsin aarteet ryöstetään, ja monet Jerusalemin asukkaista viedään maanpakoon. Tämä pyhien tavaroiden ryöstö symboloi Juudan hengellistä ja aineellista tuhoa (ks. myös Jeremia 52:17-19 ja Daniel 1:1-2).
24:15-16 - Kuningas Joojakin ja Juudan aateliset karkotetaan, jättäen maan köyhimmät. Tämä johtajien ja soturien karkottaminen on merkki Juudan nöyryytyksestä ja kansalle annetun profeetallisen tuomion täyttymyksestä (ks. myös Jeremia 52:28-30 ja Hesekiel 17:12-14).
24:18-20 - Sidkia, Juudan viimeinen kuningas, tekee sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja myötävaikuttaa valtakunnan lopulliseen tuhoon. Hänen kapinansa ja sinnikkyytensä synnissä osoittavat, kuinka Jumalan tuomio oli väistämätön ihmisten sydämen kovuuden vuoksi (ks. myös 2. Aikakirja 36:11-13 ja Jeremia 52:1-3).
Aiheeseen liittyvät säkeet II Reis, 24:
2 Kuninkaiden luvussa 24 kerrotaan Juudan valtakunnan lopun alkamisesta, kuinka jumalallinen tuomio ilmenee kapinalliselle kansalle? Tämä ratkaiseva teksti kuvaa Jojakimin, Joakimin ja Sidkian hallituskausia, edellisen karkotusta Babyloniin ja Jerusalemin piiritystä. Luvussa käsitellään sellaisia aiheita kuin synnin väistämättömät seuraukset, Jumalan uskollisuus Sanoilleen ja Daavidin linjan loppu valtaistuimella. 2. Kuninkaiden luvussa 24 korostetaan myös aikaisempien profetioiden täyttymistä. Löydä kanssamme viisi raamatunkohtaa, jotka korreloivat tämän vaikuttavan luvun syvien teemojen kanssa.
Jeremia 22:24-25: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, jos sinä, Joojakin, Joojakimin poika, Juudan kuningas, olisit sinettisormus oikeassa sormessani, repisin sen pois. Annan sinut niiden käsiin, jotka haluavat ottaa sinun henkesi, niiden, joita pelkäät; Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan ja babylonialaisten käsissä." - Tämä Jeremian profetia vastaa 2. Kuninkaiden 24:10-16:ssa kuvattuja tapahtumia, joissa Joojakin viedään vankeuteen Babyloniin.
Hesekiel 19:5-9: "Kun hän näki, että hänen toivonsa oli turhautunut, että hänen suunnitelmansa olivat epäonnistuneet, hän otti toisen pentunsa ja teki siitä vahvan leijonan. [...] Mutta kansat kokoontuivat taistelemaan häntä vastaan kaikilta puolilta [...] Ja he panivat hänet häkkiin ja veivät hänet koukuilla Babylonin kuninkaan luo." - Tämä allegorinen kohta viittaa todennäköisesti Jojakinin vangitsemiseen, josta kerrotaan 2. Kuninkaiden 24:10-16.
Daniel 1:1-2: "Juudan kuninkaan Joojakimin kolmantena hallitusvuotena Nebukadnessar, Babylonin kuningas, tuli Jerusalemiin ja piiritti sitä. Ja Herra antoi Joojakimin, Juudan kuninkaan, hänen käsiinsä ja myös osan Jumalan temppelin varusteista. Hän vei astiat jumalansa temppeliin Sinearin maahan ja asetti ne jumalansa aarrekammioon." - Tämä Danielin kertomus tarjoaa lisänäkökulmaa Babylonin vankeuden alkuun täydentämällä 2. Kuninkaiden 24:1–4:ää.
Habakuk 1:6-7: "Kasvatan babylonialaisia, niitä julmia ja kiihkeitä ihmisiä, jotka marssivat maan halki ottaakseen koteja, jotka eivät ole heidän. He ovat pelottavia ja pelottavia ihmisiä; he ovat laki itselleen ja edistävät omaa kunniaansa." - Tämä Habakukin profetia ennustaa babylonialaisten nousua tuomion välineeksi, mikä toteutuu 2. Kuninkaiden luvun 24 tapahtumissa.
Jeremia 24:1: "Herra näytti minulle kaksi viikunakoria, jotka oli järjestetty Herran temppelin eteen. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Nebukadnessar, Babylonin kuningas, vei Juudan kuninkaan Joojakinin, Joojakimin pojan, Juudan johtajat, käsityöläiset ja käsityöläiset pakkosiirtolaisuuteen Jerusalemista Babyloniin." - Jeremia käyttää viikunakuvaa havainnollistamaan pakkosiirtolaisten ja Jerusalemiin jääneiden tilannetta 2. Kun. 24:10-16:n tapahtumien yhteydessä.
FAQ:
Kuka oli Juudan kuningas 2. Kuninkaiden luvun 24 alussa?
Toisen Kuninkaiden luvun 24 alussa Joojakin, Jekonian poika, oli Juudan kuningas. Hän hallitsi kolme kuukautta ja joutui vangiksi Babyloniin. (2. Kun. 24:1-6)
Miksi Nebukadnessar hyökkäsi Juudaan 2. Kuninkaiden luvussa 24?
Nebukadnessar hyökkäsi Juudan kimppuun, koska Joojakin kapinoi häntä vastaan ja haastoi Babylonin hallinnon. Tämä johti Babylonin ensimmäiseen hyökkäykseen Juudaan. (2. Kun. 24:10-16)
Mikä oli Jojakimin kohtalo Babylonin hyökkäyksen jälkeen?
Jojakin vietiin vangiksi Babyloniin, missä hän pysyi, kunnes kuningas Evil-Merodak vapautti hänet 37 vuoden vankeudessa. (2. Kun. 24:12-15)
Kuka seurasi Joojakimia Juudan valtaistuimella?
Jojakinin vangitsemisen jälkeen Nebukadnessar nimitti hänen setänsä Sidkian Juudan kuninkaaksi. (2. Kuninkaat 24:17)
Mitä Juudalle tapahtui Joojakimin kuoleman jälkeen?
Joojakinin kuoleman jälkeen Juuda kärsi suurista vaikeuksista, mukaan lukien uudet hyökkäykset ja Jerusalemin tuho. (2. Kuninkaat 24:20)
