1. ἐν ταῖς ἡμέραις αὐτοῦ ἀνέβη Ναβουχοδονοσορ βασιλεὺς Βαβυλῶνος καὶ ἐγενήθη αὐτῷ Ιωακιμ δοῦλος τρία ἔτη καὶ ἐπέστρεψεν καὶ ἠθέτησεν ἐν αὐτῷ
2. καὶ ἀπέστειλεν αὐτῷ τοὺς μονοζώνους τῶν Χαλδαίων καὶ τοὺς μονοζώνους Συρίας καὶ τοὺς μονοζώνους Μωαβ καὶ τοὺς μονοζώνους υἱῶν Αμμων καὶ ἐξαπέστειλεν αὐτοὺς ἐν τῇ γῇ Ιουδα τοῦ κατισχῦσαι κατὰ τὸν λόγον κυρίου ὃν ἐλάλησεν ἐν χειρὶ τῶν δούλων αὐτοῦ τῶν προφητῶν
3. πλὴν ἐπὶ τὸν θυμὸν κυρίου ἦν ἐν τῷ Ιουδα ἀποστῆσαι αὐτὸν ἀπὸ προσώπου αὐτοῦ ἐν ἁμαρτίαις Μανασση κατὰ πάντα ὅσα ἐποίησεν
4. καί γε αἷμα ἀθῷον ἐξέχεεν καὶ ἔπλησεν τὴν Ιερουσαλημ αἵματος ἀθῴου καὶ οὐκ ἠθέλησεν κύριος ἱλασθῆναι
5. καὶ τὰ λοιπὰ τῶν λόγων Ιωακιμ καὶ πάντα ὅσα ἐποίησεν οὐκ ἰδοὺ ταῦτα γεγραμμένα ἐπὶ βιβλίῳ λόγων τῶν ἡμερῶν τοῖς βασιλεῦσιν Ιουδα
6. καὶ ἐκοιμήθη Ιωακιμ μετὰ τῶν πατέρων αὐτοῦ καὶ ἐβασίλευσεν Ιωακιμ υἱὸς αὐτοῦ ἀντ’ αὐτοῦ
7. καὶ οὐ προσέθετο ἔτι βασιλεὺς Αἰγύπτου ἐξελθεῖν ἐκ τῆς γῆς αὐτοῦ ὅτι ἔλαβεν βασιλεὺς Βαβυλῶνος ἀπὸ τοῦ χειμάρρου Αἰγύπτου ἕως τοῦ ποταμοῦ Εὐφράτου πάντα ὅσα ἦν τοῦ βασιλέως Αἰγύπτου
8. υἱὸς ὀκτωκαίδεκα ἐτῶν Ιωακιμ ἐν τῷ βασιλεύειν αὐτὸν καὶ τρίμηνον ἐβασίλευσεν ἐν Ιερουσαλημ καὶ ὄνομα τῇ μητρὶ αὐτοῦ Νεσθα θυγάτηρ Ελλαναθαν ἐξ Ιερουσαλημ
9. καὶ ἐποίησεν τὸ πονηρὸν ἐν ὀφθαλμοῖς κυρίου κατὰ πάντα ὅσα ἐποίησεν ὁ πατὴρ αὐτοῦ
10. ἐν τῷ καιρῷ ἐκείνῳ ἀνέβη Ναβουχοδονοσορ βασιλεὺς Βαβυλῶνος εἰς Ιερουσαλημ καὶ ἦλθεν ἡ πόλις ἐν περιοχῇ
11. καὶ εἰσῆλθεν Ναβουχοδονοσορ βασιλεὺς Βαβυλῶνος εἰς τὴν πόλιν καὶ οἱ παῖδες αὐτοῦ ἐπολιόρκουν ἐπ’ αὐτήν
12. καὶ ἐξῆλθεν Ιωακιμ βασιλεὺς Ιουδα ἐπὶ βασιλέα Βαβυλῶνος αὐτὸς καὶ οἱ παῖδες αὐτοῦ καὶ ἡ μήτηρ αὐτοῦ καὶ οἱ ἄρχοντες αὐτοῦ καὶ οἱ εὐνοῦχοι αὐτοῦ καὶ ἔλαβεν αὐτὸν βασιλεὺς Βαβυλῶνος ἐν ἔτει ὀγδόῳ τῆς βασιλείας αὐτοῦ
13. καὶ ἐξήνεγκεν ἐκεῖθεν πάντας τοὺς θησαυροὺς οἴκου κυρίου καὶ τοὺς θησαυροὺς οἴκου τοῦ βασιλέως καὶ συνέκοψεν πάντα τὰ σκεύη τὰ χρυσᾶ ἃ ἐποίησεν Σαλωμων βασιλεὺς Ισραηλ ἐν τῷ ναῷ κυρίου κατὰ τὸ ῥῆμα κυρίου
14. καὶ ἀπῴκισεν τὴν Ιερουσαλημ καὶ πάντας τοὺς ἄρχοντας καὶ τοὺς δυνατοὺς ἰσχύι αἰχμαλωσίας δέκα χιλιάδας αἰχμαλωτίσας καὶ πᾶν τέκτονα καὶ τὸν συγκλείοντα καὶ οὐχ ὑπελείφθη πλὴν οἱ πτωχοὶ τῆς γῆς
15. καὶ ἀπῴκισεν τὸν Ιωακιμ εἰς Βαβυλῶνα καὶ τὴν μητέρα τοῦ βασιλέως καὶ τὰς γυναῖκας τοῦ βασιλέως καὶ τοὺς εὐνούχους αὐτοῦ καὶ τοὺς ἰσχυροὺς τῆς γῆς ἀπήγαγεν ἀποικεσίαν ἐξ Ιερουσαλημ εἰς Βαβυλῶνα
16. καὶ πάντας τοὺς ἄνδρας τῆς δυνάμεως ἑπτακισχιλίους καὶ τὸν τέκτονα καὶ τὸν συγκλείοντα χιλίους πάντες δυνατοὶ ποιοῦντες πόλεμον καὶ ἤγαγεν αὐτοὺς βασιλεὺς Βαβυλῶνος μετοικεσίαν εἰς Βαβυλῶνα
17. καὶ ἐβασίλευσεν βασιλεὺς Βαβυλῶνος τὸν Μαθθανιαν υἱὸν αὐτοῦ ἀντ’ αὐτοῦ καὶ ἐπέθηκεν τὸ ὄνομα αὐτοῦ Σεδεκια
18. υἱὸς εἴκοσι καὶ ἑνὸς ἐνιαυτοῦ Σεδεκιας ἐν τῷ βασιλεύειν αὐτὸν καὶ ἕνδεκα ἔτη ἐβασίλευσεν ἐν Ιερουσαλημ καὶ ὄνομα τῇ μητρὶ αὐτοῦ Αμιταλ θυγάτηρ Ιερεμιου
19. καὶ ἐποίησεν τὸ πονηρὸν ἐνώπιον κυρίου κατὰ πάντα ὅσα ἐποίησεν Ιωακιμ
20. ὅτι ἐπὶ τὸν θυμὸν κυρίου ἦν ἐπὶ Ιερουσαλημ καὶ ἐν τῷ Ιουδα ἕως ἀπέρριψεν αὐτοὺς ἀπὸ προσώπου αὐτοῦ καὶ ἠθέτησεν Σεδεκιας ἐν τῷ βασιλεῖ Βαβυλῶνος
Alaviitteet:
24:1-4 - Jojakimin hallituskaudella Babylonian kuningas Nebukadnessar hyökkäsi Juudaan. Manassen synnit vaativat edelleen Juudaa, mikä johti sen alistamiseen Babylonian valtakunnalle. Tämä kuvasti Jumalan oikeudenmukaisuutta jatkuvan epäjumalanpalveluksen rankaisemisessa (ks. myös Jeremia 25:9-11 ja 2. Kun. 21:11-12).
24:10-12 - Nebukadnessar piiritti Jerusalemia, ja Joojakim antautuu. Hänet viedään vankeuteen Babyloniin, mikä merkitsee Juudan kukistumisen alkua. Tämä tapahtuma täyttää profeettojen varoitukset lähestyvästä maanpaosta ihmisten tottelemattomuuden vuoksi (ks. myös Jeremia 22:24-27 ja 2. Aikakirja 36:6-7).
24:13-14 - Temppelin ja palatsin aarteet ryöstetään, ja monet Jerusalemin asukkaista viedään maanpakoon. Tämä pyhien tavaroiden ryöstö symboloi Juudan hengellistä ja aineellista tuhoa (ks. myös Jeremia 52:17-19 ja Daniel 1:1-2).
24:15-16 - Kuningas Joojakin ja Juudan aateliset karkotetaan, jättäen maan köyhimmät. Tämä johtajien ja soturien karkottaminen on merkki Juudan nöyryytyksestä ja kansalle annetun profeetallisen tuomion täyttymyksestä (ks. myös Jeremia 52:28-30 ja Hesekiel 17:12-14).
24:18-20 - Sidkia, Juudan viimeinen kuningas, tekee sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja myötävaikuttaa valtakunnan lopulliseen tuhoon. Hänen kapinansa ja sinnikkyytensä synnissä osoittavat, kuinka Jumalan tuomio oli väistämätön ihmisten sydämen kovuuden vuoksi (ks. myös 2. Aikakirja 36:11-13 ja Jeremia 52:1-3).
Aiheeseen liittyvät säkeet II Reis, 24:
2 Kuninkaiden luvussa 24 kerrotaan Juudan valtakunnan lopun alkamisesta, kuinka jumalallinen tuomio ilmenee kapinalliselle kansalle? Tämä ratkaiseva teksti kuvaa Jojakimin, Joakimin ja Sidkian hallituskausia, edellisen karkotusta Babyloniin ja Jerusalemin piiritystä. Luvussa käsitellään sellaisia aiheita kuin synnin väistämättömät seuraukset, Jumalan uskollisuus Sanoilleen ja Daavidin linjan loppu valtaistuimella. 2. Kuninkaiden luvussa 24 korostetaan myös aikaisempien profetioiden täyttymistä. Löydä kanssamme viisi raamatunkohtaa, jotka korreloivat tämän vaikuttavan luvun syvien teemojen kanssa.
Jeremia 22:24-25: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, jos sinä, Joojakin, Joojakimin poika, Juudan kuningas, olisit sinettisormus oikeassa sormessani, repisin sen pois. Annan sinut niiden käsiin, jotka haluavat ottaa sinun henkesi, niiden, joita pelkäät; Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan ja babylonialaisten käsissä." - Tämä Jeremian profetia vastaa 2. Kuninkaiden 24:10-16:ssa kuvattuja tapahtumia, joissa Joojakin viedään vankeuteen Babyloniin.
Hesekiel 19:5-9: "Kun hän näki, että hänen toivonsa oli turhautunut, että hänen suunnitelmansa olivat epäonnistuneet, hän otti toisen pentunsa ja teki siitä vahvan leijonan. [...] Mutta kansat kokoontuivat taistelemaan häntä vastaan kaikilta puolilta [...] Ja he panivat hänet häkkiin ja veivät hänet koukuilla Babylonin kuninkaan luo." - Tämä allegorinen kohta viittaa todennäköisesti Jojakinin vangitsemiseen, josta kerrotaan 2. Kuninkaiden 24:10-16.
Daniel 1:1-2: "Juudan kuninkaan Joojakimin kolmantena hallitusvuotena Nebukadnessar, Babylonin kuningas, tuli Jerusalemiin ja piiritti sitä. Ja Herra antoi Joojakimin, Juudan kuninkaan, hänen käsiinsä ja myös osan Jumalan temppelin varusteista. Hän vei astiat jumalansa temppeliin Sinearin maahan ja asetti ne jumalansa aarrekammioon." - Tämä Danielin kertomus tarjoaa lisänäkökulmaa Babylonin vankeuden alkuun täydentämällä 2. Kuninkaiden 24:1–4:ää.
Habakuk 1:6-7: "Kasvatan babylonialaisia, niitä julmia ja kiihkeitä ihmisiä, jotka marssivat maan halki ottaakseen koteja, jotka eivät ole heidän. He ovat pelottavia ja pelottavia ihmisiä; he ovat laki itselleen ja edistävät omaa kunniaansa." - Tämä Habakukin profetia ennustaa babylonialaisten nousua tuomion välineeksi, mikä toteutuu 2. Kuninkaiden luvun 24 tapahtumissa.
Jeremia 24:1: "Herra näytti minulle kaksi viikunakoria, jotka oli järjestetty Herran temppelin eteen. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Nebukadnessar, Babylonin kuningas, vei Juudan kuninkaan Joojakinin, Joojakimin pojan, Juudan johtajat, käsityöläiset ja käsityöläiset pakkosiirtolaisuuteen Jerusalemista Babyloniin." - Jeremia käyttää viikunakuvaa havainnollistamaan pakkosiirtolaisten ja Jerusalemiin jääneiden tilannetta 2. Kun. 24:10-16:n tapahtumien yhteydessä.
FAQ:
Kuka oli Juudan kuningas 2. Kuninkaiden luvun 24 alussa?
Toisen Kuninkaiden luvun 24 alussa Joojakin, Jekonian poika, oli Juudan kuningas. Hän hallitsi kolme kuukautta ja joutui vangiksi Babyloniin. (2. Kun. 24:1-6)
Miksi Nebukadnessar hyökkäsi Juudaan 2. Kuninkaiden luvussa 24?
Nebukadnessar hyökkäsi Juudan kimppuun, koska Joojakin kapinoi häntä vastaan ja haastoi Babylonin hallinnon. Tämä johti Babylonin ensimmäiseen hyökkäykseen Juudaan. (2. Kun. 24:10-16)
Mikä oli Jojakimin kohtalo Babylonin hyökkäyksen jälkeen?
Jojakin vietiin vangiksi Babyloniin, missä hän pysyi, kunnes kuningas Evil-Merodak vapautti hänet 37 vuoden vankeudessa. (2. Kun. 24:12-15)
Kuka seurasi Joojakimia Juudan valtaistuimella?
Jojakinin vangitsemisen jälkeen Nebukadnessar nimitti hänen setänsä Sidkian Juudan kuninkaaksi. (2. Kuninkaat 24:17)
Mitä Juudalle tapahtui Joojakimin kuoleman jälkeen?
Joojakinin kuoleman jälkeen Juuda kärsi suurista vaikeuksista, mukaan lukien uudet hyökkäykset ja Jerusalemin tuho. (2. Kuninkaat 24:20)
