1. to lhmma o eiden ambakoum o profhthV
2. ewV tinoV kurie kekraxomai kai ou mh eisakoushV bohsomai proV se adikoumenoV kai ou swseiV
3. ina ti moi edeixaV kopouV kai ponouV epiblepein talaipwrian kai asebeian ex enantiaV mou gegonen krisiV kai o krithV lambanei
4. dia touto dieskedastai nomoV kai ou diexagetai eiV teloV krima oti o asebhV katadunasteuei ton dikaion eneken toutou exeleusetai to krima diestrammenon
5. idete oi katafronhtai kai epibleyate kai qaumasate qaumasia kai afanisqhte dioti ergon egw ergazomai en taiV hmeraiV umwn o ou mh pisteushte ean tiV ekdihghtai
6. dioti idou egw exegeirw ef' umaV touV caldaiouV touV machtaV to eqnoV to pikron kai to tacinon to poreuomenon epi ta plath thV ghV tou kataklhronomhsai skhnwmata ouk autou
7. foberoV kai epifanhV estin ex autou to krima autou estai kai to lhmma autou ex autou exeleusetai
8. kai exalountai uper pardaleiV oi ippoi autou kai oxuteroi uper touV lukouV thV arabiaV kai exippasontai oi ippeiV autou kai ormhsousin makroqen kai petasqhsontai wV aetoV proqumoV eiV to fagein
9. sunteleia eiV asebeiV hxei anqesthkotaV proswpoiV autwn ex enantiaV kai sunaxei wV ammon aicmalwsian
10. kai autoV en basileusin entrufhsei kai turannoi paignia autou kai autoV eiV pan ocurwma empaixetai kai balei cwma kai krathsei autou
11. tote metabalei to pneuma kai dieleusetai kai exilasetai auth h iscuV tw qew mou
12. ouci su ap' archV kurie o qeoV o agioV mou kai ou mh apoqanwmen kurie eiV krima tetacaV auton kai eplasen me tou elegcein paideian autou
13. kaqaroV ofqalmoV tou mh oran ponhra kai epiblepein epi ponouV ou dunhsh ina ti epiblepeiV epi katafronountaV parasiwphsh en tw katapinein asebh ton dikaion
14. kai poihseiV touV anqrwpouV wV touV icquaV thV qalasshV kai wV ta erpeta ta ouk econta hgoumenon
15. sunteleian en agkistrw anespasen kai eilkusen auton en amfiblhstrw kai sunhgagen auton en taiV saghnaiV autou eneken toutou eufranqhsetai kai carhsetai h kardia autou
16. eneken toutou qusei th saghnh autou kai qumiasei tw amfiblhstrw autou oti en autoiV elipanen merida autou kai ta brwmata autou eklekta
17. dia touto amfibalei to amfiblhstron autou kai dia pantoV apoktennein eqnh ou feisetai
Alaviitteet:
1:1-4 - Habakuk aloittaa rukouksensa valittamalla Juudassa vallitsevaa epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa. Hän kyseenalaistaa Jumalan hiljaisuuden korruption edessä. Tämä tilanne heijastaa monien uskovien kamppailua, jotka kohtaavat pahuutta maailmassa ja yrittävät ymmärtää, miksi Jumala sallii tällaisen kärsimyksen (ks. myös Psalmi 13:1-2 ja Jeremia 12:1-4).
1:5-11 - Jumala vastaa, että Hän herättää babylonialaiset Juudan tuomion välineeksi. Jumalallinen vastaus korostaa Jumalan suvereenia valtaa kansakuntien yli ja Hänen kykyään käyttää vihollisiakin suunnitelmiensa toteuttamiseen. Tämä haastaa ihmisten ymmärryksen Jumalan oikeudenmukaisuudesta (ks. myös Jesaja 10:5-7 ja Jeremia 25:9).
1:12-17 - Habakuk kyseenalaistaa Jumalan oikeudenmukaisuuden ja pyytää selvennystä babylonialaisten käyttöön, jotka ovat juutalaisiakin pahempia. Hän ilmaisee jännitteen Jumalan pyhyyden ja jumalattomien näennäisen hyvinvoinnin välillä. Tämä on yleinen kysymys kärsimyksen aikoina, jolloin paha näyttää voittavan (katso myös Psalmi 73:3-17 ja Room. 9:19-21).
1:18-20 - Habakuk vahvistaa, että vaikka paha ja väkivalta vallitsevat, hän luottaa Jumalan oikeudenmukaisuuteen. Hän tunnustaa, että Jumala on kaikkien kansojen suvereeni, ja Hänen oikeudenmukaisuuttaan palvellaan omana aikanaan. Luottamus Jumalaan, jopa pahan edessä, on keskeinen opetus uskoville (ks. myös Jes. 66:15-16 ja Ilmestyskirja 6:9-11).
Aiheeseen liittyvät säkeet Habacuc, 1:
Habakukin luvussa 1 kerrotaan profeetan vuoropuhelusta Jumalan kanssa. Miten Habakuk suhtautuu ilmeiseen epäoikeudenmukaisuuteen? Tämä syvällinen teksti ilmaisee profeetan hämmennyksen Juudan väkivallasta ja vääryydestä Jumala vastaa julistamalla tuomion kaldealaisten kautta. Habakuk kysyy sitten, kuinka pyhä Jumala voisi käyttää pahaa kansakuntaa rankaisemaan kansaansa. Luku paljastaa jännitteen jumalallisen suvereniteetin ja inhimillisen oikeudenmukaisuuden välillä. Harkitse kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka resonoivat teodikian teemojen kanssa tässä haastavassa luvussa.
Psalmit 73:3: "Sillä kadehdin ylimielisiä, kun näin näiden jumalattomien ihmisten menestyksen." - Tämä jae heijastaa Habakukin turhautumista jakeessa 1:3-4 jumalattomien näennäisen hyvinvoinnin vuoksi.
Jeremia 12:1: "Olet oikeassa, Herra, kun esitän asiani sinulle. Haluan kuitenkin kiistellä kanssasi oikeudenmukaisuudestasi. Miksi jumalattomien tie menestyy? Miksi kaikki petturit elävät rauhassa?" - Kuten Habakuk kohdassa 1:13, Jeremia kyseenalaistaa Jumalan ilmeisen suvaitsevaisuuden jumalattomuutta kohtaan.
Roomalaisille 1:17: "Sillä evankeliumissa ilmestyy Jumalan vanhurskaus, vanhurskaus, joka on alusta loppuun uskosta, niin kuin on kirjoitettu: 'Vanhurskas saa elää uskosta'." - Paavali lainaa Habakukin 2:4:ää, joka esitetään luvussa 1 Habakukin valitusten yhteydessä.
Jesaja 10:5-6: "Voi Assyriaa, minun vihani sauvaa! Sinun käsissäsi on suuttumukseni sauva! Minä lähetän hänet jumalatonta kansaa vastaan, lähetän hänet kansaa vastaan, joka vihaa minua, ryöstämään ja ryöstämään heidät ja tallaamaan heidät kuin kadujen mutaa." - Tämä ote toistaa Jumalan selitystä Habakuk 1:5-11:ssä koskien kaldealaisten käyttöä tuomion välineenä.
Apostolien teot 13:41: "Katsokaa, te pilkkaajat, ihmetelkää ja hukkukaa; sillä sinun päivinäsi teen jotain, mitä et uskoisi, jos joku kertoisi sinulle!'" - Paavali lainaa saarnassaan kohtaa Habakuk 1:5 soveltaen profeetan varoitusta omaan aikaansa.
FAQ:
Miksi Habakuk kyselee Jumalalta vanhurskaiden kärsimystä?
Habakuk kyseenalaistaa Jumalalta jumalattomien vaurauden ja vanhurskaiden kärsimyksen ja ilmaisee ahdistuksensa oikeudenmukaisuuden ilmeisen puutteen vuoksi. (Habakuk 1:2-4)
Mitä Jumala sanoo Habakukille jumalattomien sorrosta?
Jumala paljastaa, että Hän käyttää babylonialaisia, häikäilemätöntä kansaa, rankaisemaan jumalattomia, osoittaen, että Jumalan oikeus toteutuu, vaikkakin odottamattomilla tavoilla. (Habakuk 1:5-11)
Miten Habakuk reagoi Jumalan Babylonialaisia koskevaan vastaukseen?
Habakuk ilmaisee huolensa siitä, että Jumala käyttäisi jumalattomampaa kansaa rankaisemaan jumalattomia, ja kyseenalaistaa tällaisen teon oikeellisuuden. (Habakuk 1:12-17)
Mitä voimme oppia Jumalan luonteesta Habakukin luvusta 1?
Habakuk 1 opettaa meille, että Jumala on suvereeni, oikeudenmukainen ja käyttää odottamattomia keinoja saavuttaakseen tarkoituksensa, vaikka emme täysin ymmärrä niitä. (Habakuk 1:12-13)
Mitä toivoa Jumala esittää vanhurskaille Habakuk 1:ssä?
Vanhurskaiden toivo on, että vaikka jumalattomat näyttävätkin menestyvän, Jumala tuo lopulta oikeuden. Vanhurskaat elävät uskosta ja luottavat Jumalan täysivaltaisuuteen. (Habakuk 1:4)
