Katolinen Raamattu
Mosaico decorativo

Eclesiastes, 3

1. toiV pasin cronoV kai kairoV tw panti pragmati upo ton ouranon

1. omnia tempus habent et suis spatiis transeunt universa sub cælo

2. kairoV tou tekein kai kairoV tou apoqanein kairoV tou futeusai kai kairoV tou ektilai pefuteumenon

2. tempus nascendi et tempus moriendi tempus plantandi et tempus evellendi quod plantatum est

3. kairoV tou apokteinai kai kairoV tou iasasqai kairoV tou kaqelein kai kairoV tou oikodomhsai

3. tempus occidendi et tempus sanandi tempus destruendi et tempus ædificandi

4. kairoV tou klausai kai kairoV tou gelasai kairoV tou koyasqai kai kairoV tou orchsasqai

4. tempus flendi et tempus ridendi tempus plangendi et tempus saltandi

5. kairoV tou balein liqouV kai kairoV tou sunagagein liqouV kairoV tou perilabein kai kairoV tou makrunqhnai apo perilhmyewV

5. tempus spargendi lapides et tempus colligendi tempus amplexandi et tempus longe fieri a conplexibus

6. kairoV tou zhthsai kai kairoV tou apolesai kairoV tou fulaxai kai kairoV tou ekbalein

6. tempus adquirendi et tempus perdendi tempus custodiendi et tempus abiciendi

7. kairoV tou rhxai kai kairoV tou rayai kairoV tou sigan kai kairoV tou lalein

7. tempus scindendi et tempus consuendi tempus tacendi et tempus loquendi

8. kairoV tou filhsai kai kairoV tou mishsai kairoV polemou kai kairoV eirhnhV

8. tempus dilectionis et tempus odii tempus belli et tempus pacis

9. tiV perisseia tou poiountoV en oiV autoV mocqei

9. quid habet amplius homo de labore suo

10. eidon sun ton perispasmon on edwken o qeoV toiV uioiV tou anqrwpou tou perispasqai en autw

10. vidi adflictionem quam dedit Deus filiis hominum ut distendantur in ea

11. sun ta panta epoihsen kala en kairw autou kai ge sun ton aiwna edwken en kardia autwn opwV mh eurh o anqrwpoV to poihma o epoihsen o qeoV ap' archV kai mecri telouV

11. cuncta fecit bona in tempore suo et mundum tradidit disputationi eorum ut non inveniat homo opus quod operatus est Deus ab initio usque ad finem

12. egnwn oti ouk estin agaqon en autoiV ei mh tou eufranqhnai kai tou poiein agaqon en zwh autou

12. et cognovi quod non esset melius nisi lætari et facere bene in vita sua

13. kai ge paV o anqrwpoV oV fagetai kai pietai kai idh agaqon en panti mocqw autou doma qeou estin

13. omnis enim homo qui comedit et bibit et videt bonum de labore suo hoc donum Dei est

14. egnwn oti panta osa epoihsen o qeoV auta estai eiV ton aiwna ep' autw ouk estin prosqeinai kai ap' autou ouk estin afelein kai o qeoV epoihsen ina fobhqwsin apo proswpou autou

14. didici quod omnia opera quæ fecit Deus perseverent in perpetuum non possumus eis quicquam addere nec auferre quæ fecit Deus ut timeatur

15. to genomenon hdh estin kai osa tou ginesqai hdh gegonen kai o qeoV zhthsei ton diwkomenon

15. quod factum est ipsum permanet quæ futura sunt jam fuerunt et Deus instaurat quod abiit

16. kai eti eidon upo ton hlion topon thV krisewV ekei o asebhV kai topon tou dikaiou ekei o asebhV

16. vidi sub sole in loco judicii impietatem et in loco justitiæ iniquitatem

17. eipa egw en kardia mou sun ton dikaion kai sun ton asebh krinei o qeoV oti kairoV tw panti pragmati kai epi panti tw poihmati

17. et dixi in corde meo justum et impium judicabit Deus et tempus omni rei tunc erit

18. ekei eipa egw en kardia mou peri laliaV uiwn tou anqrwpou oti diakrinei autouV o qeoV kai tou deixai oti autoi kthnh eisin kai ge autoiV

18. dixi in corde meo de filiis hominum ut probaret eos Deus et ostenderet similes esse bestiis

19. oti sunanthma uiwn tou anqrwpou kai sunanthma tou kthnouV sunanthma en autoiV wV o qanatoV toutou outwV o qanatoV toutou kai pneuma en toiV pasin kai ti eperisseusen o anqrwpoV para to kthnoV ouden oti ta panta mataiothV

19. idcirco unus interitus est hominis et jumentorum et æqua utriusque condicio sicut moritur homo sic et illa moriuntur similiter spirant omnia et nihil habet homo jumento amplius cuncta subiacent vanitati

20. ta panta poreuetai eiV topon ena ta panta egeneto apo tou cooV kai ta panta epistrefei eiV ton coun

20. et omnia pergunt ad unum locum de terra facta sunt et in terram pariter revertentur

21. kai tiV oiden pneuma uiwn tou anqrwpou ei anabainei auto eiV anw kai pneuma tou kthnouV ei katabainei auto katw eiV ghn

21. quis novit si spiritus filiorum Adam ascendat sursum et si spiritus jumentorum descendat deorsum

22. kai eidon oti ouk estin agaqon ei mh o eufranqhsetai o anqrwpoV en poihmasin autou oti auto meriV autou oti tiV axei auton tou idein en w ean genhtai met' auton

22. et deprehendi nihil esse melius quam lætari hominem in opere suo et hanc esse partem illius quis enim eum adducet ut post se futura cognoscat



Lue Raamattu vuodessa

Liity yhteisöömme ja lue koko Raamattu 365 päivässä. Jäsennelty ja inspiroiva polku uskosi ja Raamatun tuntemuksesi syventämiseen.

Liity ohjelmaan Lataa PDF-suunnitelma

Alaviitteet:

3:1-8 - Saarnaaja esittää kuuluisan runon ajasta ja väittää, että kaikella taivaan alla on aikansa. Elämä koostuu vuodenajoista, ja jokainen tapahtuma on Jumalan suvereniteetin alainen, havainnollistaen jumalallista järjestystä näennäisen kaaoksen yläpuolella (katso myös Psalmi 31:15 ja Apostolien teot 17:26).

3:9-11 - Vaikka ihminen on tietoinen ajasta ja ikuisuudesta, hän ei voi käsittää Jumalan täydellistä suunnitelmaa. Tämä korostaa inhimillistä rajoitusta ja Jumalan tarkoitusten salaisuutta, mutta myös Jumalan luomakunnan kauneutta (ks. myös Room. 11:33 ja Jes. 55:8-9).

3:12-13 - Saarnaaja vahvistaa, että parasta, mitä ihminen voi tehdä, on nauttia työstään ja työnsä hedelmistä, Jumalan lahjasta. Tämä kuvastaa Jumalan yhteistä armoa koko ihmiskuntaa kohtaan (ks. myös Psalmi 128:1-2 ja 1. Timoteukselle 6:17).

3:14-15 - Se, mitä Jumala tekee, on ikuista ja muuttumatonta. Kaikella, mitä tapahtuu, on tarkoitus, eikä ihminen voi lisätä eikä vähentää Jumalan suunnitelmaa. Tämä korostaa jumalallista suvereeniutta ja kunnioitusta, joka meidän tulee osoittaa Hänen työssään (ks. myös Psalmi 33:11 ja Jaakob 4:15).

3:16-17 - Saarnaaja pohtii maailmassa vallitsevaa epäoikeudenmukaisuutta ja pahaa, mutta vahvistaa, että Jumala tuomitsee kaikki teot aikanaan. Jumalan lopullinen oikeudenmukaisuus on varma, vaikka se ei ole tällä hetkellä näkyvissä (ks. myös Psalmi 9:7-8 ja 2. Kor. 5:10).

Aiheeseen liittyvät säkeet Eclesiastes, 3:

Saarnaajan luvussa 3 pohditaan aikaa ja jumalallista huolenpitoa. Kuinka ymmärtää elämän kiertokulkua? Tämä ikoninen teksti sisältää kuuluisan runon elämän vuodenajoista ja korostaa, että kaikelle on määrätty aika. Luvussa tarkastellaan sellaisia teemoja kuin Jumalan suvereniteetti, elämän lyhyys ja merkityksen etsiminen jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Saarnaaja 3 kehottaa meitä pohtimaan kuolevaisuuttamme ja Jumalan iankaikkista suunnitelmaa. Tutki kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka resonoivat tämän ajatuksia herättävän luvun ajattomien totuuksien kanssa.

Roomalaisille 8:28: "Tiedämme, että Jumala toimii kaikessa niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat, niiden parhaaksi, jotka hänen tarkoituksensa mukaan on kutsuttu." - Tarjoaa vaihtoehtoisen näkökulman Saarnaajan 3. kirjan ajan ja tarkoituksen käsitteelle.

Galatalaiskirje 4:4: "Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaisena." - Se on ristiriidassa Saarnaajan syklisen ajankuvan kanssa, ja se tarjoaa lineaarisen ja suunnatun näkemyksen historiasta.

1. Pietari 1:24-25: "Sillä 'koko ihmiskunta on kuin ruoho, ja kaikki heidän loistonsa kuin ruohon kukka; ruoho kuihtuu ja sen kukkanen putoaa, mutta Herran sana pysyy ikuisesti."" - Se toistaa Saarnaajan ihmiselämän ohimenevyyden teemaa, mutta tarjoaa näkökulman pysyvyyteen.

Ilmestyskirja 21:4: "Hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet silmistäsi. Ei ole enää kuolemaa, ei surua, ei itkua eikä kipua, sillä vanha järjestys on kadonnut." - Se esittää eskatologisen näkemyksen, joka on ristiriidassa Saarnaajan kirjassa kuvatun loputtomalta näyttävän syklin kanssa.

Heprealaiskirje 9:27: "Samalla tavalla kuin ihmisen on määrä kuolla kerran ja sitten kohdata tuomio." - Se vahvistaa Saarnaajassa mainitun kuoleman todellisuuden, mutta lisää tuomion näkökulmaa.

FAQ:

Mitä "taivaan alla on aika jokaiselle tarkoitukselle" tarkoittaa?

Salomo opettaa, että elämä on määrännyt ajat jokaiselle tapahtumalle ja Jumala hallitsee kaikkia vuodenaikoja. (Saarnaaja 3:1-8)

Miten Saarnaaja 3 käsittelee ikuisuuden teemaa?

Jumala on asettanut ikuisuuden ihmisten sydämiin, mutta he eivät täysin ymmärrä Jumalan suunnitelmia. (Saarnaaja 3:11)

Mitä Salomo sanoo Jumalan tuomiosta?

Hän vahvistaa, että Jumala tuomitsee oikeaan aikaan vanhurskaat ja jumalattomat, sillä kaikella on tarkoitus. (Saarnaaja 3:17)

Miten luvussa käsitellään kuolemaa?

Solomon pohtii, että sekä ihmiset että eläimet kuolevat, korostaen ihmisen olemassaolon rajoituksia. (Saarnaaja 3:19-20)

Mikä on Salomon suositus elämästä?

Hän rohkaisee meitä nauttimaan nykyhetkestä, sillä se on lahja Jumalalta ilman pelkoa tulevaisuudesta. (Saarnaaja 3:12-13)


Raamattuja

Vanhan testamentin

Uusi testamentti

Avaiable on Youtube