Sabedoria, 2

1. Dizem, com efeito, nos seus falsos raciocínios: “Curta é a nossa vida, e cheia de tristezas; para a morte não há remédio algum; não há notícia de alguém que tenha voltado da região dos mortos.*

1. Sillä he sanovat sydämessään, päätellen nurjasti: "Lyhyt ja surkea on meidän elämämme; eikä ole parannuskeinoa ihmisen kuolemaa vastaan, ei tunneta sitä, joka tuonelasta päästää.

2. Um belo dia nascemos e, depois disso, seremos como se jamais tivéssemos sido! É fumaça a respiração de nossos narizes, e nosso pensamento, uma centelha que salta do bater de nosso coração!

2. Sillä sattumasta me olemme syntyneet, ja tämän elämän jälkeen me olemme niinkuin meitä ei olisi ollutkaan. Sillä savua on henkäys meidän sieraimissamme, ja ajatus on kipinä meidän sydämemme sykinnässä.

3. Extinta ela, nosso corpo se tornará pó, e o nosso espírito se dissipará como um vapor inconsistente!

3. Kun se on sammunut, raukeaa ruumis tuhaksi, ja henki haihtuu niinkuin kevyt ilma.

4. Com o tempo nosso nome cairá no esquecimento, e ninguém se lembrará de nossas obras. Nossa vida passará como os traços de uma nuvem, ela desvanecerá como uma névoa que os raios do sol expulsam, e que seu calor dissipa.*

4. Ja meidän nimemme unhottuu aikaa myöten, eikä kukaan muista meidän tekojamme; meidän elämämme katoaa niinkuin pilven jäljet, se hälvenee niinkuin sumu, jonka auringon säteet karkoittavat ja joka vaipuu maahan sen lämmöstä.

5. A passagem de uma sombra: eis a nossa vida, e nenhum reinício é possível uma vez chegado o fim, porque o selo lhe é aposto e ninguém volta.

5. Sillä meidän elämämme on varjo, joka menee ohitse, ja kun loppumme on tullut ei palautusta enää ole; sillä siihen on painettu sinetti, eikä kukaan sitä muuta.

6. Vinde, portanto! Aproveitemo-nos das boas coisas que existem! Vivamente gozemos das criaturas durante nossa juventude!

6. Tulkaa siis ja nauttikaamme sitä hyvää, mikä saatavissa on, käyttäkäämme kiiruusti hyväksemme maailmaa niinkuin nuoruuden päivinä.

7. Inebriemo-nos de vinhos preciosos e de perfumes, e não deixemos passar a flor da primavera!

7. Täyttäkäämme itsemme jalolla viinillä ja voiteilla, älköönkä kevään kukka menkö ohitsemme.

8. Coroemo-nos de botões de rosas antes que eles murchem!*

8. Seppelöikäämme itsemme ruusujen umpuilla, ennenkuin ne kuihtuvat.

9. Ninguém de nós falte à nossa orgia; em toda parte deixemos sinais de nossa alegria, porque esta é a nossa parte, esta a nossa sorte!

9. Älköön kukaan meistä olko osaton vallattomasta ilostamme; kaikkialle jättäkäämme riemumme merkit, sillä tämä on meidän osamme ja arpamme.

10. Tiranizemos o justo na sua pobreza, não poupemos a viúva, e não tenhamos consideração com os cabelos brancos do ancião!

10. Tehkäämme väkivaltaa vanhurskaalle köyhälle, älkäämme säälikö leskeä, vanhuksen iästä harmaantuneita hapsia älkäämme kavahtako;

11. Que a nossa força seja o critério do direito, porque o fraco, em verdade, não serve para nada.*

11. meidän voimamme määrätköön, mikä oikeata on; sillä se, mikä on heikkoa, osoittaa itsensä kelvottomaksi.

12. Cerquemos o justo, porque ele nos incomoda; é contrário às nossas ações; ele nos censura por violar a lei e nos acusa de contrariar a nossa educação.

12. Mutta väijykäämme vanhurskasta, sillä hän on meille kiusallinen, hän asettuu meidän tekojamme vastaan ja soimaa meitä lainrikkomuksistamme ja muistuttaa meille rikoksistamme kuria vastaan.

13. Ele se gaba de conhecer a Deus, e se chama a si mesmo filho do Senhor!

13. Hän kehuu tuntevansa Jumalan ja kutsuu itseänsä Herran palvelijaksi.

14. Sua existência é uma censura às nossas ideias; basta sua vista para nos importunar.

14. Hän on tullut meille ajatustemme nuhteeksi, hän on meille vastenmielinen jo katsellakin,

15. Sua vida, com efeito, não se parece com as outras, e os seus caminhos são muito diferentes.

15. koska hänen elämänsä on toisenlainen kuin muiden, ja hänen polkunsa ovat eriskummaiset.

16. Ele nos tem por uma moeda de mau quilate, e afasta-se de nossos caminhos como de manchas. Julga feliz a morte do justo, e gloria-se de ter Deus por pai.

16. Hän pitää meitä väärän rahan veroisina, ja meidän teitämme hän karttaa kuin saastaisuutta. Hän ylistää autuaaksi vanhurskasten loppua ja kerskaten sanoo Jumalaa isäksensä.

17. Vejamos, pois, se suas palavras são verdadeiras, e experimentemos o que acontecerá quando da sua morte,

17. Katsokaamme, ovatko hänen sanansa todet, ja tutkistelkaamme, millainen hänen loppunsa on oleva.

18. porque, se o justo é filho de Deus, Deus o defenderá, e o tirará das mãos dos seus adversários.

18. Sillä jos vanhurskas on Jumalan poika, niin Jumala pitää hänestä huolen ja vapahtaa hänet vastustajien kädestä.

19. Provemo-lo por ultrajes e torturas, a fim de conhecer a sua doçura e estarmos cientes de sua paciência.

19. Koetelkaamme häntä häväistyksellä ja pahoinpitelyllä, että oppisimme tuntemaan hänen kärsivällisyytensä ja tutkisimme hänen pitkämielisyytensä.

20. Condenemo-lo a uma morte infame. Porque, conforme ele, Deus deve intervir”.*

20. Tuomitkaamme hänet häpeälliseen kuolemaan, hänellähän on varjelus, niinkuin hän itse sanoo."

21. Eis o que pensam, mas enganam-se, sua malícia os cega:

21. Näin he ajattelevat, mutta he erehtyvät, sillä heidän pahuutensa on sokaissut heidät.

22. eles desconhecem os segredos de Deus, não esperam que a santidade seja recompensada, e não acreditam na glorificação das almas puras.

22. He eivät tunne Jumalan salaisuuksia, eivät toivo vanhurskauden palkkaa, eivätkä minäkään pidä nuhteettomien sielujen kunnialahjaa.

23. Ora, Deus criou o homem para a imortalidade, e o fez à imagem de sua própria natureza.*

23. Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen ja teki hänet oman olemuksensa kuvaksi.

24. É por inveja do demônio que a morte entrou no mundo, e os que pertencem ao demônio a provarão.*

24. Mutta perkeleen kateudesta tuli kuolema maailmaan, ja ne, jotka hänen omansa ovat, saavat sen kokea.