Jó, 31

1. Eu havia feito um pacto com os meus olhos, para não desejar nunca olhar para uma virgem.

1. "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

2. Que parte me daria Deus lá do alto, que sorte o Todo-poderoso me enviaria do céu?

2. Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

3. Acaso a infelicidade não está reservada ao injusto e o infortúnio ao iníquo?

3. Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

4. Não conhece Deus os meus caminhos e não conta todos os meus passos?

4. Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

5. Se caminhei com a mentira e meu pé correu atrás da fraude,

5. Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

6. que Deus me pese na balança da justiça e reconhecerá a minha integridade.

6. punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

7. Se meus passos se desviaram do caminho e meu coração seguiu meus olhos, e se às minhas mãos se apegou qualquer mácula,

7. Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

8. que semeie eu e outro o coma, e minhas plantações sejam desenraizadas!

8. niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

9. Se meu coração foi seduzido por uma mulher, se fiquei à espreita à porta de meu vizinho,

9. Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

10. que minha mulher gire a mó para um outro e que estranhos a possuam!

10. niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

11. Pois isso seria um crime, um delito digno de julgamento,

11. sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

12. um fogo que devoraria até o abismo e que teria arruinado todos os meus bens.

12. tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

13. Nunca violei o direito de meu escravo ou de minha serva, em suas discussões comigo.

13. Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

14. Que farei eu quando Deus se levantar? Quando me interrogar, que lhe responderei?

14. niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

15. Aquele que me criou no ventre, não o criou também a ele? Um mesmo criador nos formou!

15. Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

16. Acaso recusei aos pobres aquilo que desejavam e fiz desfalecer os olhos da viúva?

16. Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

17. Ou comi sozinho meu pedaço de pão, sem que o órfão tivesse a sua parte?

17. Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

18. Antes, desde minha infância cuidei-o como um pai e desde o ventre materno fui o seu guia.

18. En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

19. Se vi perecer um homem por falta de roupa e um pobre que não tinha com que cobrir-se,

19. Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

20. sem que seus rins me tenham abençoado, aquecido como estava com a lã de minhas ovelhas;

20. jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

21. se levantei a mão contra o órfão, quando me via apoiado pelos juízes,*

21. jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

22. que meu ombro caia de minhas costas e meu braço seja arrancado de seu cotovelo!

22. niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

23. Pois o terror de Deus me invadiu e diante de sua majestade não posso subsistir.

23. Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

24. Nunca pus no ouro minha segurança e jamais disse ao ouro puro: ‘És minha esperança!’.

24. Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

25. Nunca me rejubilei por ser grande a minha riqueza, nem pelo fato de minha mão ter ajuntado muito.

25. jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

26. Quando via o sol brilhar e a lua levantar-se em seu esplendor,

26. jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27. jamais meu coração deixou-se seduzir em segredo e minha mão não foi levada à boca para um beijo.*

27. sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

28. Isso seria um crime digno de castigo, pois eu teria renegado o Deus que está no alto.

28. niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

29. Nunca me alegrei com a ruína de meu inimigo, nem exultei quando a infelicidade o feriu.

29. Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

30. Não permiti que minha boca pecasse, reclamando sua morte por uma imprecação.

30. En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31. Jamais as pessoas de minha tenda me disseram: ‘Há alguém que não tenha ficado satisfeito da carne?’.*

31. Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

32. O estrangeiro não passava a noite fora, eu abria a minha porta ao viajante.

32. Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

33. Nunca dissimulei minha culpa aos homens, escondendo em meu peito minha iniquidade,

33. Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

34. como se temesse a multidão e receasse o desprezo das famílias, a ponto de me manter quieto sem pôr o pé fora da porta.

34. säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

35. Oh! Se eu tivesse alguém para me ouvir! Eis a minha assinatura: que o Todo-poderoso me responda! Que o meu adversário escreva também um memorial.

35. Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

36. Por certo eu o carregaria sobre meus ombros e cingiria minha fronte com ele como de uma coroa!

36. Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

37. Eu lhe prestaria contas de todos os meus passos e me apresentaria diante dele altivo como um príncipe.

37. Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

38. Se minha terra clamou contra mim e seus sulcos derramaram lágrimas,*

38. Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

39. se comi seus frutos sem pagar, se afligi os seus donos,

39. jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

40. que em vez de trigo nasçam espinhos e joio em vez de cevada!”. Aqui terminam os discursos de Jó.*

40. niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.