Provérbios, 14

1. A senhora Sabedoria edifica sua casa; a senhora Loucura destrói a sua com as próprias mãos.

1. Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.

2. Quem caminha direito teme o Senhor; o que anda desviado o despreza.

2. Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.

3. A boca do néscio encerra a vara para seu orgulho, mas os lábios do sábio são uma proteção para si mesmo.*

3. Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.

4. Onde não há bois, a manjedoura está vazia; a abundância da colheita provém da força do gado.

4. Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.

5. A testemunha fiel não mente; a testemunha falsa profere falsidades.

5. Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.

6. O mofador busca a sabedoria, mas em vão; ao homem entendido a ciência é fácil.

6. Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.

7. Afasta-te da presença do tolo: em seus lábios não encontrarás palavras sábias.

7. Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.

8. A sabedoria do prudente está no cuidar do seu procedimento; a loucura dos insensatos consiste na fraude.

8. Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.

9. O insensato zomba do pecado; a benevolência de Deus é para os homens retos.*

9. Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.

10. O coração conhece suas próprias amarguras; o estranho não pode partilhar de sua alegria.*

10. Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.

11. A habitação dos pérfidos será destruída, mas a tenda dos justos florescerá.

11. Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.

12. Há caminho que parece reto ao homem; seu fim, porém, é o caminho da morte.

12. Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.

13. Mesmo no sorrir, o coração pode estar triste; a alegria pode findar na aflição.

13. Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.

14. O extraviado será saciado com seus próprios erros; o homem de bem, com seus atos.*

14. Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.

15. O ingênuo acredita em tudo o que se diz; o prudente vigia seus passos.

15. Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.

16. O sábio teme o mal e dele se aparta, mas o insensato que se eleva dá-se por seguro.

16. Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.

17. O homem violento comete loucura; o dissimulado atrai a si o ódio.*

17. Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.

18. Os ingênuos têm por herança a loucura; os prudentes, a ciência como coroa.

18. Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.

19. Diante dos bons humilham-se os maus e os ímpios ante as portas do justo.

19. Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.

20. Até mesmo ao seu companheiro o pobre é odioso; numerosos são os amigos do rico.

20. Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.

21. Quem despreza seu próximo comete um pecado; feliz aquele que tem compaixão dos desgraçados.

21. Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!

22. Porventura não erram os que maquinam o mal? Os que planejam o bem adquirem favor e verdade.

22. Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!

23. Para todo esforço há fruto, muito palavrório só produz penúria.

23. Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

24. Para o sábio a riqueza é uma coroa. A loucura dos insensatos permanece loucura.*

24. Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.

25. A testemunha fiel salva vidas; o que profere mentiras é falso.

25. Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.

26. No temor do Senhor o justo encontra apoio sólido; seus filhos nele encontrarão abrigo.*

26. Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.

27. O temor do Senhor é uma fonte de vida para escapar aos laços da morte.

27. Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.

28. A multidão do povo é a glória de um rei; a falta de população é a ruína de um príncipe.

28. Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.

29. O paciente dá prova de bom senso; quem se arrebata rapidamente manifesta sua loucura.

29. Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.

30. Um coração tranquilo é a vida do corpo, enquanto a inveja é a cárie dos ossos.

30. Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.

31. O opressor do pobre ultraja seu criador, mas honra-o o que se compadece do indigente.

31. Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.

32. É por causa de sua própria malícia que cai o ímpio; o justo, porém, até na morte conserva a confiança.

32. Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.

33. No coração do prudente repousa a sabedoria. Entre os tolos ela se fará conhecer?*

33. Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.

34. A justiça enaltece uma nação; o pecado é a vergonha dos povos.

34. Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.

35. O servidor inteligente goza do favor do rei, mas a sua ira fere o desonrado.

35. Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.