Provérbios, 10

1. O filho sábio é a alegria de seu pai; o insensato, porém, a aflição de sua mãe.

1. Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.

2. Tesouros mal adquiridos de nada servem, mas a justiça livra da morte.*

2. Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

3. O Senhor não deixa o justo passar fome, mas repele a cobiça do ímpio.

3. Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.

4. A mão preguiçosa causa a indigência; a mão diligente se enriquece.

4. Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.

5. Quem recolhe no verão é um filho prudente; quem dorme na ceifa merece a vergonha.

5. Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.

6. As bênçãos descansam sobre a cabeça do justo, mas a boca dos maus oculta a injustiça.

6. Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.

7. A memória do justo alcança as bênçãos; o nome dos ímpios apodrecerá.

7. Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.

8. O sábio de coração recebe os preceitos, mas o insensato caminha para a ruína.

8. Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.

9. Quem anda na integridade caminha com segurança, mas quem emprega astúcias será descoberto.

9. Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.

10. Quem pisca os olhos traz desgosto, mas o que repreende com franqueza procura a paz.*

10. Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.

11. A boca do justo é uma fonte de vida; a do ímpio, porém, esconde injustiça.

11. Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.

12. O ódio desperta rixas; a caridade, porém, supre todas as faltas.*

12. Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.

13. Nos lábios do sábio encontra-se a sabedoria; no dorso do insensato a correção.

13. Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!

14. Os sábios entesouram a sabedoria, mas a boca do tolo é uma desgraça sempre ameaçadora.

14. Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.

15. A fortuna do rico é a sua cidade forte; a pobreza dos indigentes ocasiona-lhes ruína.

15. Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.

16. O salário do justo é para a vida; o fruto do ímpio produz o pecado.*

16. Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.

17. O que observa a disciplina está no caminho da vida; anda errado o que esquece a repressão.

17. Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.

18. Quem dissimula o ódio é um mistificador; um insensato o que profere calúnias.

18. Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.

19. Não pode faltar o pecado num caudal de palavras; quem modera os lábios é um homem prudente.

19. Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.

20. A língua do justo é prata finíssima; o coração dos maus, porém, para nada serve.

20. Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.

21. Os lábios dos justos nutrem a muitos; mas os néscios perecem por falta de inteligência.

21. Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.

22. É a bênção do Senhor que enriquece; o labor nada acrescenta a ela.

22. Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.

23. É um divertimento para o ímpio praticar o mal; e para o sensato, ser sábio.

23. Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.

24. O que receia o mal, este cai sobre ele. O desejo do justo lhe é concedido.

24. Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.

25. Quando passa a tormenta, desaparece o perverso, mas o justo descansa sobre fundamentos duráveis.

25. Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.

26. Como o vinagre nos dentes e a fumaça nos olhos, assim é o preguiçoso para os que o mandam.

26. Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.

27. O temor do Senhor prolonga os dias, mas os anos dos ímpios serão abreviados.

27. Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.

28. A expectativa dos justos causa alegria; a esperança dos ímpios, porém, perecerá.

28. Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.

29. Para o homem íntegro o Senhor é uma fortaleza, mas é a ruína dos que fazem o mal.

29. Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.

30. Jamais o justo será abalado, mas os ímpios não habitarão a terra.*

30. Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.

31. A boca do justo produz sabedoria, mas a língua perversa será arrancada.

31. Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.

32. Os lábios do justo sabem dizer o que é agradável; a boca dos maus, o que é mau.

32. Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.