Psalms, 22

1. <To the chief Musician upon Aijeleth Shahar, A Psalm of David.> My God, my God, why hast thou forsaken me? [why art thou so] far from helping me, [and from] the words of my roaring?

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi.

2. O my God, I cry in the daytime, but thou hearest not; and in the night season, and am not silent.

2. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

3. But thou [art] holy, [O thou] that inhabitest the praises of Israel.

3. Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

4. Our fathers trusted in thee: they trusted, and thou didst deliver them.

4. Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

5. They cried unto thee, and were delivered: they trusted in thee, and were not confounded.

5. Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

6. But I [am] a worm, and no man; a reproach of men, and despised of the people.

6. He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

7. All they that see me laugh me to scorn: they shoot out the lip, they shake the head, [saying],

7. Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

8. He trusted on the LORD [that] he would deliver him: let him deliver him, seeing he delighted in him.

8. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

9. But thou [art] he that took me out of the womb: thou didst make me hope [when I was] upon my mother's breasts.

9. "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

10. I was cast upon thee from the womb: thou [art] my God from my mother's belly.

10. Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

11. Be not far from me; for trouble [is] near; for [there is] none to help.

11. sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

12. Many bulls have compassed me: strong [bulls] of Bashan have beset me round.

12. Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

13. They gaped upon me [with] their mouths, [as] a ravening and a roaring lion.

13. Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

14. I am poured out like water, and all my bones are out of joint: my heart is like wax; it is melted in the midst of my bowels.

14. avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

15. My strength is dried up like a potsherd; and my tongue cleaveth to my jaws; and thou hast brought me into the dust of death.

15. Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

16. For dogs have compassed me: the assembly of the wicked have inclosed me: they pierced my hands and my feet.

16. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

17. I may tell all my bones: they look [and] stare upon me.

17. Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

18. They part my garments among them, and cast lots upon my vesture.

18. Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;

19. But be not thou far from me, O LORD: O my strength, haste thee to help me.

19. he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

20. Deliver my soul from the sword; my darling from the power of the dog.

20. Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

21. Save me from the lion's mouth: for thou hast heard me from the horns of the unicorns.

21. Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

22. I will declare thy name unto my brethren: in the midst of the congregation will I praise thee.

22. Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista - vastaa minulle.

23. Ye that fear the LORD, praise him; all ye the seed of Jacob, glorify him; and fear him, all ye the seed of Israel.

23. Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

24. For he hath not despised nor abhorred the affliction of the afflicted; neither hath he hid his face from him; but when he cried unto him, he heard.

24. Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

25. My praise [shall be] of thee in the great congregation: I will pay my vows before them that fear him.

25. Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

26. The meek shall eat and be satisfied: they shall praise the LORD that seek him: your heart shall live for ever.

26. Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

27. All the ends of the world shall remember and turn unto the LORD: and all the kindreds of the nations shall worship before thee.

27. Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

28. For the kingdom [is] the LORD'S: and he [is] the governor among the nations.

28. Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

29. All [they that be] fat upon earth shall eat and worship: all they that go down to the dust shall bow before him: and none can keep alive his own soul.

29. sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

30. A seed shall serve him; it shall be accounted to the Lord for a generation.

30. Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

31. They shall come, and shall declare his righteousness unto a people that shall be born, that he hath done [this].

31. Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

32.

32. He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.