Jó, 19

1. Jó respondeu, então, nestes termos:

1. Job vastasi ja sanoi:

2. “Até quando afligireis a minha alma e me atormentareis com vossos discursos?

2. "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?

3. Eis que já por dez vezes me ultrajastes. Não vos envergonhais de me insultar?

3. Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.

4. Mesmo que eu tivesse verdadeiramente pecado, minha culpa só diria respeito a mim mesmo.

4. Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?

5. Se vos quiserdes levantar contra mim, convencendo-me de ignomínia,

5. Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?

6. sabei que foi Deus quem me afligiu e me cercou com sua rede.

6. Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.

7. Se clamo: ‘Violência!’, ninguém me responde; levanto minha voz, e não há quem me faça justiça.

7. Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.

8. Ele fechou meu caminho para que eu não possa passar. E espalhou trevas pelas minhas veredas.

8. Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.

9. Despojou-me da minha glória, tirou-me a coroa da cabeça.

9. Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.

10. Demoliu-me por inteiro e pereço. Ele desenraizou minha esperança como uma árvore.

10. Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.

11. Acendeu a sua cólera contra mim, tratando-me como um inimigo.

11. Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.

12. Suas milícias se concentraram, construíram aterros para me assaltarem e acamparam em volta de minha tenda.

12. Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.

13. Meus irmãos foram para longe de mim, e meus amigos de mim se afastaram.

13. Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.

14. Meus parentes e meus íntimos desapareceram, os hóspedes de minha casa esqueceram-se de mim.

14. Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.

15. Minhas servas olham-me como um estranho, sou um desconhecido para elas.

15. Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.

16. Chamo meu escravo e ele não responde, apesar de suplicá-lo com minha própria boca!

16. Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.

17. Minha mulher tem horror de meu hálito, sou repugnante aos meus próprios filhos.

17. Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.

18. Até as crianças caçoam de mim. Quando me levanto, troçam de mim.

18. Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.

19. Meus íntimos me abominam e até aqueles que eu amava voltam-se contra mim.

19. Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.

20. Meus ossos estão colados à minha pele e à minha carne. E fujo com a pele de meus dentes.*

20. Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.

21. Compadecei-vos de mim, compadecei-vos de mim, ao menos vós, que sois meus amigos, pois a mão de Deus me feriu.

21. Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.

22. Por que me perseguis como Deus e vos mostrais insaciáveis de minha carne?

22. Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?

23. Quem dera se minhas palavras pudessem ser escritas! Quem dera fossem elas consignadas num livro,

23. Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,

24. gravadas por estilete de ferro em chumbo, esculpidas para sempre numa rocha!

24. rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!

25. Eu sei que meu vingador está vivo e que aparecerá, finalmente, sobre a terra.

25. Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

26. Por detrás de minha pele, que envolverá isso, na minha própria carne, verei Deus.*

26. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.

27. Eu mesmo o contemplarei, meus olhos o verão, e não os olhos de outro. Meus rins se consomem dentro de mim.

27. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.

28. Pois, se dizes: ‘Por que o perseguimos e como encontraremos nele uma razão para condená-lo?’.

28. Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' - minusta muka löydetään asian juuri -

29. Temei o gume da espada, pois a cólera de Deus persegue os maus e sabereis que há uma justiça!”.

29. niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."