Jó, 10

1. A minha alma está desgostosa da vida. Dou livre curso ao meu lamento; falarei na amargura de meu coração.

1. "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,

2. Em lugar de me condenar, direi a Deus: ‘Mostra-me por que razão me tratas assim.

2. minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

3. Encontras prazer em me oprimir, em renegar a obra de tuas mãos, em favorecer os planos dos maus?

3. Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?

4. Terás porventura olhos de carne, ou vês as coisas como as veem os seres humanos?*

4. Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?

5. Serão os teus dias como os de um mortal e teus anos como os de um humano,

5. Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,

6. para que procures a minha culpa e persigas o meu pecado?

6. koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,

7. No entanto, sabes que não sou culpado e que ninguém me pode livrar de tuas mãos.

7. vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'

8. As tuas mãos formaram-me e fizeram-me; mudando de ideia, queres me destruir!

8. Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

9. Lembra-te de que me formaste como o barro, e agora queres devolver-me ao pó?

9. Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

10. Não me derramaste como leite e me coalhaste como um queijo?*

10. Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?

11. De pele e carne me vestiste, de ossos e nervos me teceste.

11. Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.

12. Concedeste-me vida e misericórdia e tua providência conservou o meu espírito.

12. Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.

13. Contudo, eis o que escondias em teu coração, vejo bem o que meditavas.

13. Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

14. Se peco, me observas, não perdoarás o meu pecado.

14. jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.

15. Se eu for culpado, ai de mim! Se for inocente, não ousarei levantar a cabeça, farto de vergonha e consciente de minha miséria.

15. Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

16. Esgotado, me caças como um leão. Não cessas de desfraldar contra mim teu estranho poder.

16. Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

17. Renovas contra mim teus assaltos, teu furor cresce contra mim e vigorosas tropas vêm-me cercar.

17. Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.

18. Por que me tiraste do ventre materno? Tivesse morrido, nenhum olho me teria visto.

18. Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!

19. Teria sido como se nunca tivesse existido, do ventre me teriam levado ao túmulo’.

19. Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

20. Não são bem curtos os dias de minha vida? Que ele me deixe respirar um instante,

20. Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,

21. antes que eu parta, para não mais voltar, ao tenebroso país das sombras da morte,

21. ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,

22. opaca e sombria região, reino de sombra e de caos, onde a noite faz as vezes de claridade”.

22. maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."