1. Psalmus David, quando persequebatur eum Absalom filius ejus. Domine, exaudi orationem meam ; auribus percipe obsecrationem meam in veritate tua ; exaudi me in tua justitia.
2. Et non intres in judicium cum servo tuo, quia non justificabitur in conspectu tuo omnis vivens.
3. Quia persecutus est inimicus animam meam ; humiliavit in terra vitam meam ; collocavit me in obscuris, sicut mortuos sæculi.
4. Et anxiatus est super me spiritus meus ; in me turbatum est cor meum.
5. Memor fui dierum antiquorum ; meditatus sum in omnibus operibus tuis: in factis manuum tuarum meditabar.
6. Expandi manus meas ad te ; anima mea sicut terra sine aqua tibi.
7. Velociter exaudi me, Domine ; defecit spiritus meus. Non avertas faciem tuam a me, et similis ero descendentibus in lacum.
8. Auditam fac mihi mane misericordiam tuam, quia in te speravi. Notam fac mihi viam in qua ambulem, quia ad te levavi animam meam.
9. Eripe me de inimicis meis, Domine: ad te confugi.
10. Doce me facere voluntatem tuam, quia Deus meus es tu. Spiritus tuus bonus deducet me in terram rectam.
11. Propter nomen tuum, Domine, vivificabis me: in æquitate tua, educes de tribulatione animam meam,
12. et in misericordia tua disperdes inimicos meos, et perdes omnes qui tribulant animam meam, quoniam ego servus tuus sum.
Alaviitteet:
142:1-2 - Psalmista vuodattaa valituksensa Jumalalle rukouksessa luottaen siihen, että Hän kuulee kansansa ahdistukset ja välittää niistä. Tämä haavoittuvaisuus heijastaa sitä, kuinka tärkeää on viedä ongelmansa Herran eteen vaikeina aikoina (katso myös Filippiläisille 4:6-7 ja Psalmi 62:8).
142:3-4 - Kun psalmista kärsii vaikeuksista, hän tuntee itsensä avuttomaksi ja ihmisten hylkäämäksi. Silti hänen luottamuksensa Jumalaan säilyy, ja hän ymmärtää, että Herra yksin on hänen todellinen apunsa (ks. myös Jesaja 41:10 ja Heprealaisille 13:5).
142:5 - Psalmista julistaa, että Jumala on hänen osansa ja turvapaikkansa elävien maassa, mikä osoittaa hänen täydellisen riippuvuutensa jumalallisesta kaitselmuksesta. Tämä kuvastaa hänen täydellistä antautumistaan Jumalan huolenpitoon ja huolenpitoon (ks. myös Valitusvirret 3:24 ja Psalmi 73:26).
142:6 - Vapautushuuto on vetoomus Jumalan voimaan pelastaa psalmista hänen vihollisistaan. Tämä rukous osoittaa, että synkimmässäkin tilanteessa toivo Jumalan vapautuksesta säilyy elossa (ks. myös Psalmi 34:17 ja Psalmi 91:15).
142:7 - Psalmista pyytää vapautumista vankeudesta, jotta hän voi ylistää Jumalaa. Tämä korostaa, että jumalallinen vapautus on Jumalan kunniaksi ja jotta Hänen nimensä voidaan korottaa vanhurskaiden keskuudessa (ks. myös Psalmi 107:14-15 ja Psalmi 50:15).
Aiheeseen liittyvät säkeet Liber Psalmorum, 142:
Psalmi 142 kuvaa Daavidia syvässä ahdistuksessa. Kuinka kuningas löytää toivoa epätoivossa? Tämä voimakas valitus, joka on sävelletty Daavidin piiloutuessa luolaan, ilmaisee yksinäisyyttä, vainoa ja epätoivoista Jumalan avun huutoa. Psalmi käsittelee sellaisia teemoja kuin ihmisen haavoittuvuus, Jumalan uskollisuus vaikeina aikoina ja Häneen turvan etsimisen tärkeys. Psalmi 142 tarjoaa lohtua niille, jotka tuntevat itsensä hylätyiksi. Tutki kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka resonoivat tämän liikuttavan psalmin tunneperäisyyden kanssa.
1 Samuel 22:1: "Daavid lähti sieltä ja pakeni Adullamin luolaan. Kun hänen veljensä ja hänen isänsä koko perhe kuulivat tästä, he menivät etsimään häntä." - Tämä jae tarjoaa historiallisen kontekstin psalmille 142, joka on Daavidin rukous hänen ollessaan luolassa.
Heprealaiskirje 5:7: "Maan päälläoloaikanaan Jeesus esitti rukouksia ja anomuksia ääneen ja kyynelein sille, joka saattoi pelastaa hänet kuolemasta, koska hänet kuultiin hänen kunnioittavan alistumuksensa ansiosta." - Tämä kohta heijastaa psalmissa 142 havaittua voimakkaan rukouksen henkeä.
Filippiläiskirje 4:6: "Älä ole mistään huolissasi, vaan esitä pyyntösi Jumalalle kaikessa rukoilemalla ja anomalla kiittäen." - Tämä jae toistaa psalmistan asennetta viedä huolensa Jumalan puoleen rukouksessa, kuten psalmissa 142 näkyy.
2 Korinttilaisille 1:8-9: "Emme halua teidän, veljet, olevan tietämättömiä koettelemuksista, joita kärsimme Aasian maakunnassa. Meitä painostettiin yli kykyjemme siihen pisteeseen, että menetimme toivomme elämään. Totisesti, meillä oli jo kuolemantuomio, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet." - Tämä Paavalin kohta heijastaa psalmissa 142 ilmaistua epätoivon tunnetta ja luottamusta Jumalaan.
Luukas 22:44: "Koska hän oli ahdistunut, hän rukoili vielä hartaasti; ja hänen hiki oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan." - Tämä jae Jeesuksen rukouksesta Getsemanessa toistaa psalmin 142 tunnevoimakkuuden.
FAQ:
Mitä Daavid pyytää rukouksessaan psalmissa 142?
Daavid huutaa Jumalalta apua, ilmaisee tuskaansa ja pyytää jumalallista turvaa ja ohjausta. (Psalmi 142:1-7)
Miten Daavid kuvailee tilannettaan psalmissa 142?
Daavid kuvailee tilannettaan epätoivoiseksi, yksinäiseksi ja vainotuksi, mutta silti hän luottaa Jumalan apuun. (Psalmi 142:4)
Mitä "turvapaikka" tarkoittaa Daavidille psalmissa 142?
Daavidille turvapaikka merkitsee turvaa ja suojaa Jumalassa, hänen ainoassa avussaan kärsimyksen aikoina. (Psalmi 142:5)
Miksi Daavid puhuu siitä, ettei hänellä ole ketään, joka välittäisi hänen sielustaan?
Daavid ilmaisee hylätyksi tulemisen tunteensa, mutta vahvistaa luottavansa Jumalaan ainoana, joka voi pelastaa hänen sielunsa. (Psalmi 142:4)
Mitä voimme oppia vilpittömyydestä Daavidin rukouksista?
Daavid opettaa, että jopa ahdingon aikoina meidän tulee olla vilpittömiä ja rehellisiä Jumalalle ja vuodattaa tuskamme. (Psalmi 142:2)
