1. A Psalm of David, when his son Absalom was pursuing him. O Lord, hear my prayer. Incline your ear to my supplication in your truth. Heed me according to your justice.
2. And do not enter into judgment with your servant. For all the living will not be justified in your sight.
3. For the enemy has pursued my soul. He has lowered my life to the earth. He has stationed me in darkness, like the dead of ages past.
4. And my spirit has been in anguish over me. My heart within me has been disturbed.
5. I have called to mind the days of antiquity. I have been meditating on all your works. I have meditated on the workings of your hands.
6. I have extended my hands to you. My soul is like a land without water before you.
7. O Lord, heed me quickly. My spirit has grown faint. Do not turn your face away from me, lest I become like those who descend into the pit.
8. Make me hear your mercy in the morning. For I have hoped in you. Make known to me the way that I should walk. For I have lifted up my soul to you.
9. O Lord, rescue me from my enemies. I have fled to you.
10. Teach me to do your will. For you are my God. Your good Spirit will lead me into the righteous land.
11. For the sake of your name, O Lord, you will revive me in your fairness. You will lead my soul out of tribulation.
12. And you will scatter my enemies in your mercy. And you will destroy all those who afflict my soul. For I am your servant.
Alaviitteet:
142:1-2 - Psalmista vuodattaa valituksensa Jumalalle rukouksessa luottaen siihen, että Hän kuulee kansansa ahdistukset ja välittää niistä. Tämä haavoittuvaisuus heijastaa sitä, kuinka tärkeää on viedä ongelmansa Herran eteen vaikeina aikoina (katso myös Filippiläisille 4:6-7 ja Psalmi 62:8).
142:3-4 - Kun psalmista kärsii vaikeuksista, hän tuntee itsensä avuttomaksi ja ihmisten hylkäämäksi. Silti hänen luottamuksensa Jumalaan säilyy, ja hän ymmärtää, että Herra yksin on hänen todellinen apunsa (ks. myös Jesaja 41:10 ja Heprealaisille 13:5).
142:5 - Psalmista julistaa, että Jumala on hänen osansa ja turvapaikkansa elävien maassa, mikä osoittaa hänen täydellisen riippuvuutensa jumalallisesta kaitselmuksesta. Tämä kuvastaa hänen täydellistä antautumistaan Jumalan huolenpitoon ja huolenpitoon (ks. myös Valitusvirret 3:24 ja Psalmi 73:26).
142:6 - Vapautushuuto on vetoomus Jumalan voimaan pelastaa psalmista hänen vihollisistaan. Tämä rukous osoittaa, että synkimmässäkin tilanteessa toivo Jumalan vapautuksesta säilyy elossa (ks. myös Psalmi 34:17 ja Psalmi 91:15).
142:7 - Psalmista pyytää vapautumista vankeudesta, jotta hän voi ylistää Jumalaa. Tämä korostaa, että jumalallinen vapautus on Jumalan kunniaksi ja jotta Hänen nimensä voidaan korottaa vanhurskaiden keskuudessa (ks. myös Psalmi 107:14-15 ja Psalmi 50:15).
Aiheeseen liittyvät säkeet Psalms, 142:
Psalmi 142 kuvaa Daavidia syvässä ahdistuksessa. Kuinka kuningas löytää toivoa epätoivossa? Tämä voimakas valitus, joka on sävelletty Daavidin piiloutuessa luolaan, ilmaisee yksinäisyyttä, vainoa ja epätoivoista Jumalan avun huutoa. Psalmi käsittelee sellaisia teemoja kuin ihmisen haavoittuvuus, Jumalan uskollisuus vaikeina aikoina ja Häneen turvan etsimisen tärkeys. Psalmi 142 tarjoaa lohtua niille, jotka tuntevat itsensä hylätyiksi. Tutki kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka resonoivat tämän liikuttavan psalmin tunneperäisyyden kanssa.
1 Samuel 22:1: "Daavid lähti sieltä ja pakeni Adullamin luolaan. Kun hänen veljensä ja hänen isänsä koko perhe kuulivat tästä, he menivät etsimään häntä." - Tämä jae tarjoaa historiallisen kontekstin psalmille 142, joka on Daavidin rukous hänen ollessaan luolassa.
Heprealaiskirje 5:7: "Maan päälläoloaikanaan Jeesus esitti rukouksia ja anomuksia ääneen ja kyynelein sille, joka saattoi pelastaa hänet kuolemasta, koska hänet kuultiin hänen kunnioittavan alistumuksensa ansiosta." - Tämä kohta heijastaa psalmissa 142 havaittua voimakkaan rukouksen henkeä.
Filippiläiskirje 4:6: "Älä ole mistään huolissasi, vaan esitä pyyntösi Jumalalle kaikessa rukoilemalla ja anomalla kiittäen." - Tämä jae toistaa psalmistan asennetta viedä huolensa Jumalan puoleen rukouksessa, kuten psalmissa 142 näkyy.
2 Korinttilaisille 1:8-9: "Emme halua teidän, veljet, olevan tietämättömiä koettelemuksista, joita kärsimme Aasian maakunnassa. Meitä painostettiin yli kykyjemme siihen pisteeseen, että menetimme toivomme elämään. Totisesti, meillä oli jo kuolemantuomio, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet." - Tämä Paavalin kohta heijastaa psalmissa 142 ilmaistua epätoivon tunnetta ja luottamusta Jumalaan.
Luukas 22:44: "Koska hän oli ahdistunut, hän rukoili vielä hartaasti; ja hänen hiki oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan." - Tämä jae Jeesuksen rukouksesta Getsemanessa toistaa psalmin 142 tunnevoimakkuuden.
FAQ:
Mitä Daavid pyytää rukouksessaan psalmissa 142?
Daavid huutaa Jumalalta apua, ilmaisee tuskaansa ja pyytää jumalallista turvaa ja ohjausta. (Psalmi 142:1-7)
Miten Daavid kuvailee tilannettaan psalmissa 142?
Daavid kuvailee tilannettaan epätoivoiseksi, yksinäiseksi ja vainotuksi, mutta silti hän luottaa Jumalan apuun. (Psalmi 142:4)
Mitä "turvapaikka" tarkoittaa Daavidille psalmissa 142?
Daavidille turvapaikka merkitsee turvaa ja suojaa Jumalassa, hänen ainoassa avussaan kärsimyksen aikoina. (Psalmi 142:5)
Miksi Daavid puhuu siitä, ettei hänellä ole ketään, joka välittäisi hänen sielustaan?
Daavid ilmaisee hylätyksi tulemisen tunteensa, mutta vahvistaa luottavansa Jumalaan ainoana, joka voi pelastaa hänen sielunsa. (Psalmi 142:4)
Mitä voimme oppia vilpittömyydestä Daavidin rukouksista?
Daavid opettaa, että jopa ahdingon aikoina meidän tulee olla vilpittömiä ja rehellisiä Jumalalle ja vuodattaa tuskamme. (Psalmi 142:2)
