1. ἀκούσατε τὸν λόγον τοῦτον δαμάλεις τῆς Βασανίτιδος αἱ ἐν τῷ ὄρει τῆς Σαμαρείας αἱ καταδυναστεύουσαι πτωχοὺς καὶ καταπατοῦσαι πένητας αἱ λέγουσαι τοῖς κυρίοις αὐτῶν ἐπίδοτε ἡμῖν ὅπως πίωμεν
2. ὀμνύει κύριος κατὰ τῶν ἁγίων αὐτοῦ διότι ἰδοὺ ἡμέραι ἔρχονται ἐφ’ ὑμᾶς καὶ λήμψονται ὑμᾶς ἐν ὅπλοις καὶ τοὺς μεθ’ ὑμῶν εἰς λέβητας ὑποκαιομένους ἐμβαλοῦσιν ἔμπυροι λοιμοί
3. καὶ ἐξενεχθήσεσθε γυμναὶ κατέναντι ἀλλήλων καὶ ἀπορριφήσεσθε εἰς τὸ ὄρος τὸ Ρεμμαν λέγει κύριος ὁ θεός
4. εἰσήλθατε εἰς Βαιθηλ καὶ ἠνομήσατε καὶ εἰς Γαλγαλα ἐπληθύνατε τοῦ ἀσεβῆσαι καὶ ἠνέγκατε εἰς τὸ πρωὶ θυσίας ὑμῶν εἰς τὴν τριημερίαν τὰ ἐπιδέκατα ὑμῶν
5. καὶ ἀνέγνωσαν ἔξω νόμον καὶ ἐπεκαλέσαντο ὁμολογίας ἀπαγγείλατε ὅτι ταῦτα ἠγάπησαν οἱ υἱοὶ Ισραηλ λέγει κύριος ὁ θεός
6. καὶ ἐγὼ δώσω ὑμῖν γομφιασμὸν ὀδόντων ἐν πάσαις ταῖς πόλεσιν ὑμῶν καὶ ἔνδειαν ἄρτων ἐν πᾶσι τοῖς τόποις ὑμῶν καὶ οὐκ ἐπεστρέψατε πρός με λέγει κύριος
7. καὶ ἐγὼ ἀνέσχον ἐξ ὑμῶν τὸν ὑετὸν πρὸ τριῶν μηνῶν τοῦ τρυγήτου καὶ βρέξω ἐπὶ πόλιν μίαν ἐπὶ δὲ πόλιν μίαν οὐ βρέξω μερὶς μία βραχήσεται καὶ μερίς ἐφ’ ἣν οὐ βρέξω ἐπ’ αὐτήν ξηρανθήσεται
8. καὶ συναθροισθήσονται δύο καὶ τρεῖς πόλεις εἰς πόλιν μίαν τοῦ πιεῖν ὕδωρ καὶ οὐ μὴ ἐμπλησθῶσιν καὶ οὐκ ἐπεστρέψατε πρός με λέγει κύριος
9. ἐπάταξα ὑμᾶς ἐν πυρώσει καὶ ἐν ἰκτέρῳ ἐπληθύνατε κήπους ὑμῶν ἀμπελῶνας ὑμῶν καὶ συκῶνας ὑμῶν καὶ ἐλαιῶνας ὑμῶν κατέφαγεν ἡ κάμπη καὶ οὐδ’ ὧς ἐπεστρέψατε πρός με λέγει κύριος
10. ἐξαπέστειλα εἰς ὑμᾶς θάνατον ἐν ὁδῷ Αἰγύπτου καὶ ἀπέκτεινα ἐν ῥομφαίᾳ τοὺς νεανίσκους ὑμῶν μετὰ αἰχμαλωσίας ἵππων σου καὶ ἀνήγαγον ἐν πυρὶ τὰς παρεμβολὰς ὑμῶν ἐν τῇ ὀργῇ μου καὶ οὐδ’ ὧς ἐπεστρέψατε πρός με λέγει κύριος
11. κατέστρεψα ὑμᾶς καθὼς κατέστρεψεν ὁ θεὸς Σοδομα καὶ Γομορρα καὶ ἐγένεσθε ὡς δαλὸς ἐξεσπασμένος ἐκ πυρός καὶ οὐδ’ ὧς ἐπεστρέψατε πρός με λέγει κύριος
12. διὰ τοῦτο οὕτως ποιήσω σοι Ισραηλ πλὴν ὅτι οὕτως ποιήσω σοι ἑτοιμάζου τοῦ ἐπικαλεῖσθαι τὸν θεόν σου Ισραηλ
13. διότι ἰδοὺ ἐγὼ στερεῶν βροντὴν καὶ κτίζων πνεῦμα καὶ ἀπαγγέλλων εἰς ἀνθρώπους τὸν χριστὸν αὐτοῦ ποιῶν ὄρθρον καὶ ὁμίχλην καὶ ἐπιβαίνων ἐπὶ τὰ ὕψη τῆς γῆς κύριος ὁ θεὸς ὁ παντοκράτωρ ὄνομα αὐτῷ
Alaviitteet:
4:1-3 - Aamos nuhtelee Samarian naisia ja kutsuu heitä "Basanin lehmiksi" heidän ylellisyydestään ja köyhien sorrosta. Hän tuomitsee liiallisen elämän tekopyhyyden ihmisten kärsiessä. Näiden käytäntöjen kritiikki paljastaa yhteiskunnan hengellisen ja moraalisen turmeltuneen (ks. myös Jaakob 5:1-6 ja Jesaja 3:16-24).
4:4-5 - Ihmisiä haastetaan tuomaan uhrinsa Beeteliin ja Gilgaliin, mutta tämä on väärän uskonnollisuuden kritiikkiä. Jumala tuomitsee tyhjät rituaalit, jotka eivät heijasta vilpitöntä sydäntä. Todellinen palvonta vaatii oikeutta ja vanhurskautta (ks. myös Jes. 1:11-17 ja Matteus 6:5-6).
4:6-11 - Aamos luettelee onnettomuuksia, jotka Jumala on lähettänyt oikaisemaan ihmisiä, mutta ilman heidän katumusta. Tämä osoittaa, että huolimatta Jumalan kuritusyrityksistä ihmiset pysyivät synnissä. Tuntemattomuus katumukselle on tärkeä teema tässä (ks. myös Hepr. 12:5-11 ja Jeremia 5:3).
4:12-13 - Jumala julistaa, että tuomio tulee Israelia vastaan ja että se on kohtaaminen Jumalan kanssa, joka on kaiken luomakunnan Luoja ja Herra. Tämä korostaa jumalallista suvereeniutta ja väistämätöntä tuomiota niille, jotka pysyvät synneissään (katso myös Ilm. 19:11-16 ja Jesaja 45:5-6).
4:13 - Aamos muistuttaa meitä siitä, että Jumalalla on valta hallita kaikkea luomakuntaa ja että Hän paljastaa voimansa tuomiossa. Tämä on vahvistus Jumalan suuruudesta ja kaiken hallinnasta ja haastaa ihmisten ylpeyden (ks. myös Psalmi 19:1-4 ja Jesaja 40:25-26).
Aiheeseen liittyvät säkeet Amós, 4:
Aamoksen luku 4 kohtaa Israelin tekopyhyyden. Kuinka Jumala yrittää kutsua kansaansa parannukseen? Tämä terävä teksti arvostelee Samarian varakkaita naisia ja kansakunnan väärää uskonnollista intoa. Luvussa kerrotaan joukosta Jumalan lähettämiä onnettomuuksia huomiotta jätettyinä varoituksina. Aamos 4 päättyy kiireelliseen parannuskutsuun ja muistutukseen jumalallisesta suvereniteetista. Pohdi kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka selventävät tässä provokatiivisessa luvussa olevia parannuksen ja tuomion teemoja.
Sakarja 1:3: "Sen tähden sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: 'Palaa minun tyköni', sanoo Herra Sebaot, niin minä käännyn teidän puoleenne, sanoo Herra Sebaot." - Tämä parannuskutsu toistaa Aamoksen 4:6-11:n toistuvaa viittausta: "Ette kuitenkaan kääntyneet minun puoleeni."
Mooseksen kirja 26:23-24: "Jos et näistä asioista huolimatta hyväksy kuritustani, vaan pysyt vihamielisenä minua kohtaan, olen itse vihamielinen sinua kohtaan ja rankaisen sinua seitsemän kertaa enemmän synneistäsi." - Tämä Mooseksen lain kohta liittyy Aamoksen varoituksiin Aamoksen 4:6-11:ssä, jossa Jumala lähetti onnettomuuksia kutsumaan Israelia parannukseen.
Jeremia 5:3: "Herra, eivätkö silmäsi etsi uskollisuutta? Löit heihin, mutta he eivät tunteneet kipua; sinä tuhosit heidät, mutta he kieltäytyivät oikaisusta. He tekivät kasvonsa kiveä kovemmat ja kieltäytyivät katumasta." - Tämä jae kuvastaa Israelin itsepäisyyttä, jota kuvataan Aamoksen luvussa 4, jossa ihmiset kieltäytyvät palaamasta Jumalan luo rangaistuksista huolimatta.
Jesaja 29:13: "Herra sanoo: 'Nämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on kaukana minusta. Palvonta, jota he minulle osoittavat, koostuu vain ihmisten opettamista säännöistä." - Tämä kohta liittyy Aamoksen kritiikkiin Israelin uskonnollista tekopyhyyttä kohtaan Aamos 4:4-5.
Heprealaiskirje 10:31: "On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin!" - Tämä Uuden testamentin jae vangitsee lähestyvän tuomion tunteen, jonka Aamos ilmaisee Aamoksen 4:12-13:ssa.
FAQ:
Mitä Aamos sanoi Betelin vasikoista?
Aamos arvosteli epäjumalanpalvelusta Beetelissä, jossa ihmiset palvoivat kultaisia vasikoita, ja Jumala tuottaisi rangaistuksen tästä. (Aamos 4:4-5)
Miksi Jumala lähetti nälän ja janon Israeliin?
Jumala lähetti nälän ja janon tuomion merkiksi, mutta ihmiset kieltäytyivät silti kääntymästä Hänen puoleensa. (Aamos 4:6-8)
Mitä Aamos sanoi vitsauksista ja rutoista?
Aamos mainitsi, että Jumala lähetti vitsauksia ja ruttotautia, mutta Israel ei tehnyt parannusta. Tämä osoitti ihmisten sydämen kovuuden. (Aamos 4:9)
Kuinka Jumala ilmaisi itsensä tuomarina Aamoksen luvussa 4?
Jumala ilmoitti olevansa vanhurskas tuomari, joka toi onnettomuuksia, jotta ihmiset tekisivät parannuksen, mutta asenteessa ei tapahtunut muutosta. (Aamos 4:10-11)
Mitä Aamos ilmoitti Jumalan lopulliseksi vastaukseksi?
Aamos ilmoitti, että Jumala valmistautui tuhoamaan Israelin, koska ihmiset eivät tehneet parannusta Jumalan varoituksista huolimatta. (Aamos 4:12-13)
