Katolinen Raamattu
Mosaico decorativo

Liber Iosue, 14

1. Hoc est, quod hereditave runt filii Israel in terra Cha naan, quod dederunt eis Eleazar sacerdos et Iosue filius Nun et principes familiarum tribuum Israel,

1. And these are the inheritances which the people of Israel received in the land of Canaan, which Elea'zar the priest, and Joshua the son of Nun, and the heads of the fathers' houses of the tribes of the people of Israel distributed to them.

2. sorte omnia dividentes, sicut praeceperat Dominus in manu Moysi, novem tribubus et dimidiae tribui.

2. Their inheritance was by lot, as the LORD had commanded Moses for the nine and one-half tribes.

3. Duabus enim tribubus et dimidiae dederat Moyses trans Iordanem possessionem, absque Levitis, quibus nihil dedit inter fratres suos;

3. For Moses had given an inheritance to the two and one-half tribes beyond the Jordan; but to the Levites he gave no inheritance among them.

4. sed sunt filii Ioseph in duas divisi tribus, Manasse et Ephraim, nec acceperunt Levitae aliam in terra partem, nisi urbes ad habitandum et suburbana earum ad alenda iumenta et pecora sua.

4. For the people of Joseph were two tribes, Manas'seh and E'phraim; and no portion was given to the Levites in the land, but only cities to dwell in, with their pasture lands for their cattle and their substance.

5. Sicut praeceperat Dominus Moysi, ita fecerunt filii Israel et diviserunt terram.

5. The people of Israel did as the LORD commanded Moses; they allotted the land.

6. Accesserunt itaque filii Iudae ad Iosue in Galgala, locutusque est ad eum Chaleb filius Iephonne Cenezaeus: “Nosti quid locutus sit Dominus ad Moysen hominem Dei de me et te in Cadesbarne.

6. Then the people of Judah came to Joshua at Gilgal; and Caleb the son of Jephun'neh the Ken'izzite said to him, "You know what the LORD said to Moses the man of God in Ka'desh-bar'nea concerning you and me.

7. Quadraginta annorum eram, quando me misit Moyses famulus Domini de Cadesbarne, ut considerarem terram; nuntiavique ei quod mihi verum videbatur.

7. I was forty years old when Moses the servant of the LORD sent me from Ka'desh-bar'nea to spy out the land; and I brought him word again as it was in my heart.

8. Fratres autem mei, qui ascenderant mecum, dissolverunt cor populi, et nihilominus ego adimplevi, ut sequerer Dominum Deum meum.

8. But my brethren who went up with me made the heart of the people melt; yet I wholly followed the LORD my God.

9. Iuravitque Moyses in die illo dicens: “Terra, quam calcavit pes tuus, erit possessio tua et filiorum tuorum in aeternum, quia adimplevisti, ut sequereris Dominum Deum meum”.

9. And Moses swore on that day, saying, `Surely the land on which your foot has trodden shall be an inheritance for you and your children for ever, because you have wholly followed the LORD my God.'

10. Concessit ergo Dominus vitam mihi, sicut pollicitus est, usque in praesentem diem. Quadraginta et quinque anni sunt ex quo locutus est Dominus verbum istud ad Moysen, quando ambulabat Israel per solitudinem; hodie octoginta quinque annorum sum,

10. And now, behold, the LORD has kept me alive, as he said, these forty-five years since the time that the LORD spoke this word to Moses, while Israel walked in the wilderness; and now, lo, I am this day eighty-five years old.

11. sic valens ut eo valebam tempore, quando ad explorandum missus sum; illius in me temporis fortitudo usque hodie perseverat tam ad bellandum quam ad gradiendum.

11. I am still as strong to this day as I was in the day that Moses sent me; my strength now is as my strength was then, for war, and for going and coming.

12. Da ergo mihi montem istum, quem pollicitus est Dominus die illo, te quoque audiente quod Enacim ibi sunt et urbes magnae atque munitae; si forte sit Dominus mecum, et potuero delere eos, sicut promisit mihi”.

12. So now give me this hill country of which the LORD spoke on that day; for you heard on that day how the Anakim were there, with great fortified cities: it may be that the LORD will be with me, and I shall drive them out as the LORD said."

13. Benedixitque ei Iosue et tradidit Hebron in possessionem;

13. Then Joshua blessed him; and he gave Hebron to Caleb the son of Jephun'neh for an inheritance.

14. atque ex eo fuit Hebron Chaleb filio Iephonne Cenezaeo usque in praesentem diem, quia adimplevit, ut sequeretur Dominum, Deum Israel.

14. So Hebron became the inheritance of Caleb the son of Jephun'neh the Ken'izzite to this day, because he wholly followed the LORD, the God of Israel.

15. Nomen Hebron antea vocabatur Cariatharbe (id est civitas Arbe), hominis maximi inter Enacim. Et terra cessavit a proeliis.

15. Now the name of Hebron formerly was Kir'iath-ar'ba; this Arba was the greatest man among the Anakim. And the land had rest from war.



Lue Raamattu vuodessa

Liity yhteisöömme ja lue koko Raamattu 365 päivässä. Jäsennelty ja inspiroiva polku uskosi ja Raamatun tuntemuksesi syventämiseen.

Liity ohjelmaan Lataa PDF-suunnitelma

Alaviitteet:

14:1-5 - Maanjakoa ohjaavat Eleasar ja Joosua korostaen hengellistä johtajuutta ja tarvetta kuulla Jumalaa tärkeissä päätöksissä. Tämä korostaa kuuliaisen johtajuuden roolia Jumalan kansan ohjaamisessa (ks. myös Sananlaskut 3:5-6 ja 1. Timoteukselle 2:1-2).

14:6-9 - Kaleb muistaa uskollisuutensa Jumalalle ja saamansa lupauksen osoittaen, kuinka tärkeää on muistaa Jumalan lupaukset epäilyksen aikoina. Tämä rohkaisee sinnikkyyttä ja uskoa Jumalan lupauksiin (ks. myös 4. Moos. 14:24 ja Heprealaisille 6:12).

14:10-12 - Caleb, nyt 85, on edelleen valmis taistelemaan perinnöstään. Hänen rohkeutensa ja päättäväisyytensä ovat esimerkkinä uskosta ja sinnikkyydestä Jumalaan läpi elämän (ks. myös Psalmi 92:12-14 ja Filippiläiskirje 4:13).

14:13-15 - Joosua antaa Kaalebille Hebronin kaupungin perintöosaan korostaen palkkiota uskollisuudesta ja uskosta Jumalaan. Kaalebin perintö symboloi Jumalan lupausten täyttymistä niille, jotka seuraavat Häntä (ks. myös Psalmi 37:4 ja Gal. 6:9).

14:15 - Hebronin kaupunkia kutsutaan Arban kaupungiksi, joka on kanaanilaisten vahvin mies. Tämä historiallinen viittaus toistaa taistelun uskon ja vihollisen näennäisen voiman välillä osoittaen, että Jumala on suurempi kuin mikään este (ks. myös 1. Joh. 4:4 ja Room. 8:31).

Aiheeseen liittyvät säkeet Liber Iosue, 14:

Joosuan luvussa 14 kerrotaan Läntisen Kanaanin jakautumisen alkamisesta. Miten sitkeä usko palkitaan? Tämä inspiroiva teksti kertoo Calebin vaatimuksesta Hebronille, joka lupasi 45 vuotta aiemmin. Luvussa tarkastellaan kestävän uskollisuuden, lupausten pitämisen ja jatkuvan uskon palkkion teemoja. Joosua 14 osoittaa myös, kuinka Jumala kunnioittaa niitä, jotka luottavat Häneen täysin. Pohdi kanssamme viittä Raamatun kohtaa, jotka korreloivat tämän rohkaisevan luvun motivoivien teemojen kanssa.

Numerot 14:24: "Mutta koska palvelijallani Kaalebilla on erilainen henki ja hän seuraa minua vilpittömästi, minä vien hänet maahan, jota hän meni tutkimaan, ja hänen jälkeläisensä perivät sen." - Tämä lupaus Kaalebille täyttyy Joosuan luvussa 14, mikä osoittaa Jumalan uskollisuuden Sanoilleen.

Mooseksen kirja 1:36: "Vain Kaaleb, Jefunnen poika, näkee sen, ja hänelle ja hänen jälkeläisilleen minä annan maan, jolla hän vaelsi, koska hän seurasi Herraa kaikesta sydämestään." - Tämä kohta tarjoaa kontekstin Kaalebin perinnölle Joosuan luvussa 14, mikä osoittaa, että se oli pitkäaikainen lupaus.

Roomalaisille 4:13: "Abraham ja hänen jälkeläisensä eivät lain kautta saaneet lupausta, että hän olisi maailman perillinen, vaan uskosta tulevan vanhurskauden kautta." - Paavali pohtii Jumalan lupausten luonnetta, joihin sisältyy Joosuan luvussa 14 nähty maan perintö, mutta laajentaa sitä hengelliseen kontekstiin.

Galatalaiskirje 3:18: "Sillä jos perintö riippuu laista, se ei enää riipu lupauksesta. Jumala kuitenkin lahjoitti sen Aabrahamille lupauksen kautta." - Paavali käyttää perinnön käsitettä, kuten Joosuan luvussa 14 nähdään, keskustellakseen Jumalan armon ja lain luonteesta.

Heprealaiskirje 6:12: "Emme halua sinun tulevan laiskoiksi, vaan jäljittelevän niitä, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta saavat luvatun perinnön." - Heprealaiskirjeen kirjoittaja rohkaisee uskovia olemaan Kaalebin kaltaisia Joosuan luvussa 14, joka uskon ja kärsivällisyyden kautta sai luvatun perinnön.

FAQ:

Mitä Kaaleb kysyi Joosualta Joosuan luvussa 14?

Kaaleb pyysi Joosualta Hebronin vuorta, jonka Mooses oli luvannut hänelle hänen uskollisuudestaan. Hän halusi tämän alueen perintöönsä korkeasta iästään huolimatta. (Joosua 14:6-12)

Kuinka Joosua jakoi maan heimoille Joosuan luvussa 14?

Joosua jakoi maan arvalla, kuten Jumala oli käskenyt, ja jokainen heimo sai osuutensa lupauksen ja tarpeen mukaan. (Joosua 14:2)

Kuinka tärkeä oli vakoojien muisto Joosuan luvussa 14?

Vakoilijoiden muisto, erityisesti Kaalebin ja Joosuan usko, vahvisti heidän luottamustaan Jumalan lupaukseen ja heidän rohkeuttaan kohdata haasteita. (Joosua 14:7-8)

Miten heimot reagoivat Kaalebin pyyntöön?

Heimot tunnustivat Kaalebin pyynnön oikeudenmukaisuuden ja hänen uskollisuutensa Jumalaa kohtaan, mikä antoi hänelle mahdollisuuden valloittaa luvattu vuori. (Joosua 14:13)

Mikä oli Kaalebin perinnön ja Mooseksen antaman lupauksen välinen suhde?

Kaalebin perintö Hebronissa oli Mooseksen antaman lupauksen täyttymys, joka palkitsi hänen uskollisuutensa ja sinnikkyytensä erämaamatkalla. (Joosua 14:9)


Raamattuja

Vanhan testamentin

Uusi testamentti

Seuraa meitä