1. Quando un giorno i figli di Dio andarono a presentarsi al Signore, anche satana andò in mezzo a loro a presentarsi al Signore.
2. Il Signore disse a satana: «Da dove vieni?». Satana rispose al Signore: «Da un giro sulla terra che ho percorsa».
3. Il Signore disse a satana: «Hai posto attenzione al mio servo Giobbe? Nessuno è come lui sulla terra: uomo integro e retto, teme Dio ed è alieno dal male. Egli è ancor saldo nella sua integrità; tu mi hai spinto contro di lui, senza ragione, per rovinarlo».
4. Satana rispose al Signore: «Pelle per pelle; tutto quanto ha, l'uomo è pronto a darlo per la sua vita.
5. Ma stendi un poco la mano e toccalo nell'osso e nella carne e vedrai come ti benedirà in faccia!».
6. Il Signore disse a satana: «Eccolo nelle tue mani! Soltanto risparmia la sua vita».
7. Satana si allontanò dal Signore e colpì Giobbe con una piaga maligna, dalla pianta dei piedi alla cima del capo.
8. Giobbe prese un coccio per grattarsi e stava seduto in mezzo alla cenere.
9. Allora sua moglie disse: «Rimani ancor fermo nella tua integrità? Benedici Dio e muori!».
10. Ma egli le rispose: «Come parlerebbe una stolta tu hai parlato! Se da Dio accettiamo il bene, perché non dovremo accettare il male?».
11. Nel frattempo tre amici di Giobbe erano venuti a sapere di tutte le disgrazie che si erano abbattute su di lui. Partirono, ciascuno dalla sua contrada, Elifaz il Temanita, Bildad il Suchita e Zofar il Naamatita, e si accordarono per andare a condolersi con lui e a consolarlo.
12. Alzarono gli occhi da lontano ma non lo riconobbero e, dando in grida, si misero a piangere. Ognuno si stracciò le vesti e si cosparse il capo di polvere.
13. Poi sedettero accanto a lui in terra, per sette giorni e sette notti, e nessuno gli rivolse una parola, perché vedevano che molto grande era il suo dolore.
Alaviitteet:
2:1-6 - Toinen taivaallinen tapaaminen Jumalan ja Saatanan välillä vahvistaa Jobin nuhteettomuuden, joka pysyy uskollisena onnettomuuksien jälkeenkin. Tämä korostaa Jobin luonnetta ja sinnikkyyden tärkeyttä uskossa vastoinkäymisten edessä (ks. myös Jaakob 1:2-4 ja 1. Piet. 1:6-7).
2:7-8 - Jobin sairaus on fyysisen ja henkisen kärsimyksen äärimmäinen testi. Hänen kärsimänsä kipu vahvistaa inhimillisen kärsimyksen todellisuutta ja ihmisen tilan haavoittuvuutta (ks. myös Psalmi 38:3-4 ja 2. Kor. 4:16-18).
2:9-10 - Jobin vaimo ehdottaa, että hän kiroaa Jumalan ja kuolisi, paljastaen kärsimyksen tuoman tuskan ja toivottomuuden. Jobin vastaus osoittaa hänen horjumatonta uskoaan ja joustavuuttaan ja muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on luottaa Jumalaan silloinkin, kun ympärillämme olevat epäilevät (ks. myös Room. 14:8 ja Filippiläiskirje 4:13).
2:11-13 - Jobin ystävien vierailu, jotka tulevat häntä lohduttamaan, kuvaa yhteisön roolia kärsimyksessä. Kuitenkin heidän läsnäolonsa ja alun hiljaisuus heijastavat myös vaikeutta ymmärtää toisten kärsimystä (ks. myös Gal. 6:2 ja 2. Korinttilaisille 1:3-4).
2:13 - Jobin ystävien hiljaisuus, jotka istuvat hänen kanssaan surussa, korostaa hänen kärsimyksensä syvyyttä. Joskus läsnäolo ja kuunteleminen on tärkeämpää kuin yrittää tarjota sanallisia selityksiä tai lohdutusta (ks. myös Sananlaskut 25:11 ja Saarnaaja 3:1-8).
Aiheeseen liittyvät säkeet Giobbe, 2:
Jobin luku 2 tehostaa vanhurskaiden koettelemista. Miten Job suhtautuu terveytensä menetykseen? Tämä voimakas teksti kertoo Saatanan toisesta haasteesta, Jobin fyysisen vaivan sekä hänen vaimonsa ja ystäviensä esittelystä. Luvussa käsitellään muun muassa nuhteettomuutta paineen alla, puolison roolia koettelemuksissa ja kärsimyksestä käytävän keskustelun alkua. Työ 2 asettaa pohjan tuleville teologisille keskusteluille. Tutki kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka liittyvät tämän ratkaisevan luvun syvällisiin teemoihin.
2 Korinttolaisille 12:7: "Sen tähden, en korostaisi itseäni, minulle annettiin orjantappura lihassa, Saatanan sanansaattaja, vaivaamaan minua." - Tämä kohta toistaa Jobin fyysistä kärsimystä, jonka Jumala on sallinut Jobin luvussa 2, ja osoittaa, kuinka kärsimyksellä voi olla jumalallinen tarkoitus.
Jaakob 1:12: "Onnellinen on se mies, joka kestää koettelemuksia, sillä kuolemansa jälkeen hän saa elämän kruunun, jonka Jumala lupasi niille, jotka häntä rakastavat." - Tämä jae kuvastaa Jobin sinnikkyyttä Jobin luvussa 2 kuvattujen koettelemusten edessä.
Ilmestyskirja 2:10: "Älä pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Minä sanon teille: paholainen heittää osan teistä vankilaan koetellakseen teitä, ja te joudutte kärsimään vainoa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun." - Tämä kohta toistaa Jobin kohtaamaa uskollisuuden koetta Jobin luvussa 2, ja se korostaa uskollisuuden merkitystä kärsimyksen keskellä.
Roomalaisille 12:15: "iloitse iloitsevien kanssa; itke itkevien kanssa." - Tämä jae heijastaa Jobin ystävien asennetta kohdassa 2:11-13, jotka tulivat lohduttamaan häntä ja itkemään hänen kanssaan.
1 Pietari 3:9: "Älä maksa pahaa pahalla tai loukkausta loukkauksella; päinvastoin, he siunaavat; sillä siihen te olette kutsutut saamaan siunauksen perintönä." - Tämä kohta on ristiriidassa Jobin vaimon ehdotuksen kanssa 2:9:ssä, jossa korostetaan nuhteettomuuden säilyttämisen tärkeyttä myös vastoinkäymisissä.
FAQ:
Mitä Jobin toisessa kokeessa tapahtui?
Saatana haastaa jälleen Jobin uskon ja pyysi Jumalaa sallimaan hänen vaikuttaa Jobin ruumiiseen. Jobille jäi kipeitä haavaumia, mutta hän ei kironnut Jumalaa. (Job 2:1-8)
Miten Jobin vaimo suhtautui hänen kärsimykseensä?
Jobin vaimo ehdotti, että hän kiroaisi Jumalan ja kuolisi, mutta Job nuhteli häntä sanoen, että hänen pitäisi hyväksyä hyvä ja paha, jotka Jumala sallii. (Job 2:9-10)
Miten Jobin ystävät suhtautuivat hänen kärsimyksiinsä?
Jobin kolme ystävää, Elifas, Bildad ja Soofar, tulivat käymään hänen luonaan, ja nähdessään hänet kivussa he olivat hiljaa seitsemän päivää sanattomina surunsa vuoksi. (Job 2:11-13)
Mikä oli Jobin asenne fyysiseen kärsimykseen?
Job ei kapinoinut Jumalaa vastaan, vaikka hänellä oli kova kipu. Hän kyseenalaisti olemassaolonsa, mutta säilytti luottamuksensa Jumalaan. (Job 2:7-10)
Mitä Jobin kärsimys opettaa meille uskosta?
Jobin kärsimys opettaa meille, että todellinen usko ei riipu aineellisista siunauksista, vaan se perustuu horjumattomaan luottamukseen Jumalaan olosuhteista riippumatta. (Job 2:9-10)
