Fundar 7603 Resultados para: Maa
Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet, minun sisukseni kuohuvat, minun maksani on maahan vuodatettu tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla. (Valitusvirret 2, 11)
Sinulle paukuttavat kämmeniänsä kaikki ohikulkijat, he viheltävät ja nyökyttävät ilkkuen päätänsä tytär Jerusalemille: "Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan ihastukseksi?" (Valitusvirret 2, 15)
Maassa, kaduilla, makaa nuorta ja vanhaa; minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat kaatuneet miekkaan. Sinä olet surmannut vihasi päivänä, olet teurastanut säälimättä. (Valitusvirret 2, 21)
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet. (Valitusvirret 3, 6)
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi. (Valitusvirret 3, 12)
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa, (Valitusvirret 3, 34)
Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä, imettävät pentujansa; mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi kuin kamelikurki erämaassa. (Valitusvirret 4, 3)
Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat, ei maanpiirin asukkaista kenkään, että vihollinen ja vainomies hyökkää sisään Jerusalemin porteista. (Valitusvirret 4, 12)
Meidän vainoojamme olivat nopeammat kuin kotkat taivaalla. Vuorilla he ajoivat meitä takaa, väijyivät meitä erämaassa. (Valitusvirret 4, 19)
Iloitse ja riemuitse, tytär Edom, joka asut Uusin maassa! Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi: sinä juovut ja paljastat itsesi. (Valitusvirret 4, 21)
Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa. (Valitusvirret 5, 9)
Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin? (Valitusvirret 5, 22)