Eclesiástico, 47

1. Depois disto levantou-se Natã, profeta no tempo de Davi.

1. Ja hänen jälkeen nousi Naatan ja oli profeettana Daavidin päivinä.

2. Assim como a gordura da vitamina se separa da carne, assim foi Davi separado do meio dos israelitas.

2. Niinkuin rasva otetaan erilleen yhteysuhrista, niin David israelilaisista.

3. Ele brincou com os leões como se fossem cordeiros, e tratou os ursos como cordeirinhos.

3. Leijonain kanssa hän leikki niinkuin vohlain ja karhujen kanssa niinkuin lampaankaritsain.

4. Não foi ele quem, em sua mocidade, matou o gigante, e tirou a vergonha do seu povo?

4. Eikö hän nuoruudessaan tappanut jättilaistä ja poistanut häväistystä kansasta kohottamalla kädessään linkokiven ja lyömällä maahan Goljatin röyhkeyden!

5. Levantando a mão, com uma pedra de sua funda abateu a insolência de Golias,

5. Sillä hän huusi avuksensa Herraa, Korkeinta, ja Herra antoi voiman hänen oikeaan käteensä kukistamaan sankarin, taistelussa väkevän, ja korottamaan hänen kansansa sarven.

6. pois ele invocou o Senhor Todo-poderoso, o qual deu à sua destra força para derrubar o temível guerreiro, e para levantar o poder do seu povo.

6. Niinpä häntä kunnioitettiin niitten kymmenentuhannen tähden ja ylistettiin Herran suomien siunausten tähden, ja hänelle tarjottiin kunnian kruunu,

7. Assim foi ele festejado por causa (da morte) de dez mil homens. Louvaram-no nas bênçãos do Senhor, e ofereceram-lhe uma coroa de glória,

7. Sillä hän hävitti viholliset yltympäri ja tuhosi vastustajansa, filistealaiset, Hän musersi heidän sarvensa murskaksi, tähän päivään asti.

8. porque ele esmagou os inimigos de todos os lados, exterminou os filisteus, seus adversários, (como se vê) ainda hoje, e abateu o seu poder para sempre.

8. Kaikista töistänsä hän antoi kiitoksen Pyhälle, Korkeimmalle, ylistyksen sanoilla. Kaikesta sydämestänsä hän veisasi kiitosvirsiä ja rakasti Luojaansa.

9. Fez de todas as suas obras uma homenagem ao Santo e ao Altíssimo com palavras de louvor.

9. Ja hän asetti veisaajia alttarin eteen ja sai heidät kaiuttamaan suloisia veisuja.

10. Louvou o Senhor com todo o coração. Amou a Deus que o criou, e lhe deu poder contra seus inimigos.

10. Hän teki juhlat arvokkaiksi ja sääti juhla-ajat täydellisen kauniine menoineen, niin että Herran pyhää nimeä kiitettiin ja pyhäkkö kaikui siitä aamuvarhaisesta alkaen.

11. Estabeleceu cantores diante do altar, e compôs suaves melodias para os seus cânticos.

11. Herra otti pois hänen syntinsä ja korotti hänen sarvensa ikiaikoihin saakka ja antoi hänelle kuninkuuden liiton ja kunnian valtaistuimen Israelissa.

12. Deu esplendor às festividades, e brilho aos dias solenes, até o fim da vida, para que fosse louvado o santo nome do Senhor, e fosse glorificada desde o amanhecer a santidade de Deus.*

12. Hänen jälkeensä nousi hänen ymmärtäväinen poikansa, jolla hänen tähtensä oli rauhaavaroilla alueilla.

13. O Senhor purificou-o de seus pecados, engrandeceu o seu poder para sempre, e firmou-lhe, por sua aliança, a realeza e um trono de glória em Israel.

13. Salomo hallitsi rauhan päivinä, hän, jolle Jumala antoi rauhan joka taholla, että hän kohottaisi huoneen hänen nimellensä ja valmistaisi pyhäkön ikuisiksi ajoiksi.

14. Depois dele, apareceu seu filho, cheio de sabedoria; por causa dele o Senhor derrubou todo o poder dos inimigos.*

14. Kuinka viisas sinä olitkaan nuoruudessasi ja täynnä kuin virta ymmärrystä!

15. Salomão reinou em dias de paz. Deus submeteu a ele todos os seus inimigos,

15. Sinun henkesi käsitti kaiken maan, ja sinä täytit sen syvällisillä sananlaskuilla.

16. a fim de que ele construísse uma casa ao nome do Senhor, e lhe preparasse um santuário eterno. Quão bem foste instruído na tua juventude! Foste cheio de sabedoria como um rio. Tua alma cobriu toda a terra.

16. Sinun nimesi ulottui kaukaisiin saariin, ja sinä olit rakastettu rauhallisuutesi tähden.

17. Encerraste enigmas em sentenças, teu nome foi glorificado até nas ilhas longínquas, e foste amado na tua paz.

17. Maat ihmettelivät sinua sinun laulujesi ja vertaustesi, sinun sananlaskujesi ja selitystaitosi tähden.

18. Por teus cânticos, provérbios, parábolas e interpretações, foste admirado por toda a terra.

18. Herran Jumalan nimessä. hänen, jota kutsutaan Israelin Jumalaksi, sinä kokosit kultaa kuin tinaa ja kartutit hopeata kuin lyijyä.

19. Em nome do Senhor Deus, que é chamado o Deus de Israel,

19. Mutta sinä annoit naisille kupeittesi voiman ja ruumiisi heidän hallittavaksensa.

20. ajuntaste montes de ouro como se fosse bronze, amontoaste prata como se faz com o chumbo.

20. Sinä sait tahran kunniaasi ja saastutit siemenesi. Sinä tuotit vihan lastesi päälle ja mielikarvauden mielettömyytesi tähden.

21. Entregaste teus flancos às mulheres, saciaste teu corpo,

21. Niin jakautui hallitus kahdeksi, ja Efraimista sai alkunsa tottelematon kuninkuus

22. maculaste tua glória, profanaste tua raça, atraindo assim a cólera sobre teus filhos, e o castigo sobre tua loucura,

22. Mutta ei Herra laupeuttansa lopeta eikä turmele yhtäkään työtänsä; ei hävitä valittunsa jälkipolvia eikä tuhoa sen jälkeläisiä, joka on häntä rakastanut. Myös Jaakobille hän jätti jäännöksen ja Daavidille juurivesan, joka on hänestä lähtenyt.

23. causando com isso um cisma no reino, e fazendo sair de Efraim uma dominação rebelde.

23. Ja Salomo meni lepoon isiensä tykö ja jätti yhden jälkeläisistänsä, kansan mielettömyyden alkuunpanijan ja ymmärrykseltään puuttuvaisen, Rehabeamin, joka neuvollaan saattoi kansan luopumukseen; ja myös Jerobeamin, Nebatin pojan, joka saattoi Israelin syntiä tekemään ja ohjasi Efraimin synnin tielle.

24. Mas Deus não esqueceu a sua misericórdia, não destruiu nem aniquilou as suas obras; não arrancou pela raiz a posteridade de seu eleito, não exterminou a raça daquele que ama o Senhor.

24. Ja heidän syntinsä lisääntyivät ylen suuresti, niin että heidät siirrettiin pois maastansa.

25. Ao contrário, deixou um resto a Jacó, e a Davi, um rebento de sua raça.

25. Ja he juoksivat kaiken pahuuden perässä, kunnes heidät kohtasi kosto.

26. E Salomão teve um fim semelhante ao de seus pais.

26.

27. Deixou depois de si um filho que foi a loucura da nação,

27.

28. um homem desprovido de juízo, chamado Roboão, que transviou o povo por seu conselho.

28.

29. E Jeroboão, filho de Nabat, que fez Israel pecar, e abriu para Efraim o caminho da iniquidade. Houve entre eles uma profusão de pecados,

29.

30. que os expulsaram para longe de sua terra.

30.

31. Procuraram todos os meios de fazer o mal, até que veio a vingança, que pôs um termo às suas iniquidades.

31.