Jó, 30

1. Agora zombam de mim os mais jovens do que eu, aqueles cujos pais eu desdenharia de colocar com os cães do meu rebanho.*

1. "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.

2. De que me serviria a força de seus braços, homens cujo vigor já pereceu inteiramente?

2. Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt

3. Reduzidos a nada pela miséria e pela fome, roem um solo árido e desolado.

3. puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;

4. Colhem ervas e cascas dos arbustos, e por pão têm somente a raiz das giestas.

4. he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

5. São expulsos do povo e gritam com eles como se fossem ladrões.

5. Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.

6. Moram em barrancos medonhos, nas cavernas da terra e dos rochedos.

6. Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.

7. Ouvem-se seus gritos entre os arbustos e amontoam-se debaixo das urtigas.

7. Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat -

8. São filhos de infames e de gente sem nome, que são expulsos da terra…

8. nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.

9. Agora, porém, sou o assunto de suas canções, tema de seus escárnios.

9. Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;

10. Afastam-se de mim com horror e não receiam cuspir-me no rosto.

10. he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

11. Desamarraram a corda para humilhar-me, sacudiram de si todo o freio diante de mim.

11. Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.

12. À minha direita levanta-se a raça deles, tentam atrapalhar meus pés e abrem diante de mim o caminho da sua desgraça.*

12. Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.

13. Embaralham minha vereda para me perder e trabalham para a minha ruína.

13. He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;

14. Penetram como por uma grande brecha e irrompem entre escombros.

14. niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.

15. O pavor me invade. Minha esperança é varrida como se fosse pelo vento e minha felicidade passa como uma nuvem.

15. Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.

16. Agora minha alma se dissolve e os dias de aflição me dominaram.

16. Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

17. A noite traspassa meus ossos e consome-os. Os males que me roem não dormem.

17. Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.

18. Com violência agarra a minha veste e aperta-me como o colarinho de minha túnica.

18. Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut; se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.

19. Deus jogou-me no lodo e eu me confundo com a poeira e a cinza.

19. Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.

20. Clamo por ti e não me respondes. Ponho-me diante de ti, e não olhas para mim.

20. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.

21. Tornaste-te cruel para comigo e atacas-me com toda a força de tua mão.

21. Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.

22. Tu me arrebatas e me faz cavalgar o tufão, para me aniquilar na tempestade.

22. Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

23. Bem sei que me levarás à morte, ao lugar onde se encontram todos os viventes.

23. Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.

24. Mas não é para aquele que cai que estendi a mão quando, na ruína, pedia socorro?

24. Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?

25. Não chorei com os oprimidos? Não teve minha alma piedade dos pobres?

25. Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?

26. Esperava a felicidade e veio a desgraça, esperava a luz e vieram as trevas.

26. Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.

27. Minhas entranhas abrasam-se sem nenhum descanso, assaltaram-me os dias de aflição.

27. Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.

28. Caminho no luto, sem sol; levanto-me numa multidão de gritos.

28. Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.

29. Tornei-me irmão dos chacais e companheiro dos avestruzes.

29. Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.

30. Minha pele enegrece-se e cai, e meus ossos são consumidos pela febre.

30. Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

31. Minha cítara só dá acordes lúgubres, e minha flauta sons queixosos.

31. Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."