Jó, 24

1. Por que não reserva tempos para si o Todo-poderoso? E por que ignoram seus dias os que lhe são fiéis?

1. "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?

2. Os maus mudam as divisas das terras e fazem pastar o rebanho que roubaram.

2. Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.

3. Empurram diante de si o jumento dos órfãos, e tomam em penhor o boi da viúva.

3. Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.

4. Enxotam os pobres do caminho, todos os miseráveis da região precisam esconder-se.

4. He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.

5. Como asnos selvagens no deserto, saem para o trabalho, à procura do que comer, à procura do pão para seus filhos.

5. Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.

6. Ceifam a forragem num campo, vindimam a vinha do ímpio.

6. Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.

7. Passam a noite nus, sem roupa e sem cobertor contra o frio.

7. Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.

8. São banhados pelas chuvas das montanhas e, sem abrigo, achegam-se às rochas.

8. He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.

9. Arrancam o órfão do seio materno e tomam em penhor as crianças do pobre.*

9. Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.

10. Andam nus, por falta de roupa e esfomeados carregam feixes.

10. He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.

11. Espremem óleo nos celeiros, e sedentos pisam os lagares.

11. Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.

12. Sobe da cidade os gemidos dos moribundos. A alma dos feridos grita, mas Deus não ouve suas súplicas.

12. Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.

13. Outros são rebeldes à luz, não conhecem seus caminhos nem habitam em suas veredas.

13. Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.

14. O homicida levanta-se antes do alvorecer para matar o pobre e o indigente. O ladrão vagueia durante a noite.

14. Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.

15. O adúltero espreita o crepúsculo: ‘Ninguém me verá’, diz ele, e põe um véu no rosto.

15. Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.

16. Nas trevas, arrombam as casas. Escondem-se durante o dia, sem conhecer a luz.

16. He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.

17. Para eles, com efeito, a manhã é uma sombra espessa, pois estão acostumados aos terrores da noite.

17. Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." -

18. Correm rapidamente na superfície da água, sua herança é maldita sobre a terra; já não tomarão o caminho das vinhas.*

18. "Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.

19. Como a seca e o calor absorvem as águas da neve, assim a região dos mortos engole os pecadores.

19. Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.

20. O ventre que o gerou esquece-o, os vermes fazem dele as suas delícias; ninguém mais se lembrará dele.

20. Äidin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.

21. A iniquidade é quebrada como uma árvore. Maltratava a mulher estéril, sem filhos e não fazia o bem à viúva.

21. Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." -

22. Punha sua força a serviço dos poderosos. Levanta-se e já não pode mais contar com a vida.

22. "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.

23. Ele lhes dá segurança e apoio, mas seus olhos vigiam seus caminhos.

23. Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.

24. Levantam-se, subitamente já não existem; caem; como os outros, são arrebatados, são ceifados como cabeças de espigas.

24. He ovat kohonneet korkealle - ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.

25. Se assim não é, quem me desmentirá, quem reduzirá a nada as minhas palavras?”.

25. Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"