Jó, 29

1. Jó continuou seu discurso nestes termos:

1. Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

2. “Quem me dera tornar-me tal como antes, como nos dias em que Deus me protegia,

2. "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

3. quando a sua lâmpada luzia sobre a minha cabeça e à sua luz me guiava nas trevas!

3. jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

4. Tal como era nos dias de meu outono, quando Deus velava como um amigo sobre minha tenda!

4. Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,

5. Quando o Todo-poderoso estava ainda comigo e os meus filhos, em volta de mim!

5. jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,

6. Quando os meus pés se banhavam no creme e o rochedo em mim derramava ondas de azeite.

6. jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!

7. Quando saía para ir à porta da cidade e me assentava na praça pública.

7. Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,

8. Viam-me os jovens e se escondiam e os velhos levantavam-se e ficavam de pé.

8. niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

9. Os chefes interrompiam suas conversas e punham a mão sobre a boca.

9. päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.

10. Calava-se a voz dos príncipes e sua língua se colava ao céu da boca.

10. Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

11. Quem me ouvia me felicitava, quem me via dava testemunho de mim.*

11. Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;

12. Livrava o pobre que pedia socorro e o órfão, que não tinha apoio.

12. minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

13. A bênção do moribundo vinha sobre mim e eu alegrava o coração da viúva.

13. Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

14. Revestia-me de justiça e a equidade era para mim como uma roupa e um turbante.

14. Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

15. Era os olhos do cego e os pés daquele que manca.

15. Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

16. Era o pai dos pobres e examinava a fundo a causa dos desconhecidos.

16. Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.

17. Quebrava o queixo do perverso e arrancava-lhe a presa de entre os dentes.

17. Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.

18. E dizia: ‘Morrerei no meu ninho e meus dias serão tão numerosos quanto os da fênix’.*

18. Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

19. Minha raiz atinge a água e o orvalho ficará durante a noite sobre meus ramos.

19. Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.

20. Minha glória sempre se renovará e meu arco se reforçará em minha mão.

20. Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'

21. Escutavam-me, esperavam e recolhiam em silêncio meu conselho.

21. He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.

22. Quando acabava de falar, não acrescentavam nada e minhas palavras eram recebidas como orvalho.

22. Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.

23. Esperavam-me como se espera a chuva e abriam a boca, como se fosse para a chuva de primavera.

23. He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.

24. Sorria para aqueles que perdiam coragem; ante o meu ar benevolente, deixavam de estar abatidos.

24. Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.

25. Quando ia ter com eles, tinha o primeiro lugar, era importante como um rei no meio de suas tropas, como o consolador dos aflitos.

25. Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."