Katolička Biblija
 

Nehemia, 2

7. Ja minä sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon minun mukaani kirjeet Eufrat-virran tuonpuoleisen maan käskynhaltijoille, että he sallivat minun kulkea sen kautta perille Juudaan asti,

Stihovi vezani uz Nehemia, 2:

Nehemiah 2 kertoo hetkestä, jolloin Susassa asuvan juutalaisen Nehemiahin, joka työskenteli kuninkaan Arterxes 'COPE: nä, saa palata Jerusalemiin ja johtaa kaupungin muurien jälleenrakentamista, joka oli tuhottu vuosia aikaisemmin. Koko luvun ajan Nehemia kohtaa vastustusta ja vaikeuksia, mutta on edelleen tiukasti päättäväisesti suorittaa työn. Alla on viisi jaetta, jotka liittyvät Nehemiah 2: n aiheisiin:

Nehemian 2:4: "Sitten kuningas sanoi minulle:" Mitä haluat? " Rukoilin taivaan Jumalaa. " Nehemia aloittaa matkansa pyytäen Jumalan apua ja opastusta osoittaen hänen riippuvuutensa hänestä.

Nehemian 2:8: "Ja kuningas suostui täyttämään pyyntöni. Joten pyysin heitä antamaan minulle valtuutuskirjeitä Eufrates -joen länsipuolella sijaitsevan maakunnan pääjohtajille, jotta voin siirtyä Juudan saavuttamiseen". Nehemiah pyytää kuninkaan valtuutusta ja resursseja jälleenrakennustyön suorittamiseen osoittaen, että hän toimi lain rajoissa ja hallituksen hyväksynnän myötä.

Nehemian 2:10: "Kun sambalate, horoniitti ja ammoniitin upseeri Tobias, kuuli siitä, pilkkasivat meitä ja sanoivat:" Mitä sinä teet? Kapinatko kuningasta? " Nehemia kohtaa vihollisten vastustusta, jotka pilkkaavat ja yrittävät lannistaa häntä.

Nehemia 2:17: "Sitten sanoin heille:" Näet vaikean tilanteen, jossa olemme. Nehemia motivoi ihmisiä yhdistymään ja työskentelemään yhdessä työn tekemiseen osoittaen, että vaikeudet on mahdollista voittaa.

Nehemiah 2:20: "Vastasin heille:" Taivaan Jumala menestyy. Me, palvelijat, aloitetaan uudelleenrakentaminen, mutta sinulla ei ole oikeutta, ei väitettä, ei muistia Jerusalemissa. "" Nehemia luottaa siihen, että Jumala on hänen kanssaan, ja auttaa sinua voittamaan vaikeudet osoittaen uskoasi ja luottamuksesi Jumalaan.





“Esforce-se, mesmo se for um pouco, mas sempre…” São Padre Pio de Pietrelcina