pronađen 718 Rezultati za: Ilo
Ja otettuaan kaiken hän läksi omaan maahansa. Vielä hän pani toimeen verilöylyn ja lausui suuria herjauksia. (1 Makkabealaisten kirja 1, 24)
ja pakottivat israelilaiset lymyämään piilopaikkoihin, mihin ikinä pääsivät. (1 Makkabealaisten kirja 1, 53)
Silloin ilmoitettiin kuninkaan miehille ja sotajoukoille, jotka olivat Jerusalemissa, Daavidin kaupungissa, että eräät niistä, jotka olivat rikkoneet kuninkaan käskyn, olivat menneet erämaahan piilopaikkoihin. (1 Makkabealaisten kirja 2, 31)
Mutta he eivät puolustautuneet heitä vastaan, eivät heittäneet kiveäkään heitä kohti eivätkä sulkeneet piilopaikkojen sisäänkäytäviä, (1 Makkabealaisten kirja 2, 36)
Sentähden he tekivät sinä päivänä tämän päätöksen: "Jos joku käy kimppuumme sapatinpäivänä, niin taistelkaamme häntä vastaan, ettemme kaikki kuolisi, niinkuin veljemme kuolivat piilopaikoissa". (1 Makkabealaisten kirja 2, 41)
Ja kaikki hänen veljensä ja kaikki, jotka olivat liittyneet hänen isäänsä, auttoivat häntä; ja he taistelivat ilomielin Israelin puolesta. (1 Makkabealaisten kirja 3, 2)
Mutta Jerusalem oli asumaton kuin erämaa, eikä kukaan sen lapsista mennyt sinne eikä sieltä ulos; pyhäkkö oli maahan tallattu, ja muukalaiset olivat sen linnassa; se oli pakanain majapaikkana. Ilo oli hävinnyt Jaakobista, vaiennut oli huilu ja kannel. (1 Makkabealaisten kirja 3, 45)
Mutta kivet he panivat säilöön temppelivuorelle, soveliaaseen paikkaan, kunnes tulisi profeetta, joka ilmoittaisi, mitä niille oli tehtävä. (1 Makkabealaisten kirja 4, 46)
Silloin oli kansalla ylen suuri ilo, sillä pakanain tuottama häväistys oli poistettu. (1 Makkabealaisten kirja 4, 58)
Sitten Juudas ja hänen veljensä ja koko Israelin seurakunta säätivät, että alttarin vihkimisjuhlan päiviä oli vietettävä aikanansa vuodesta vuoteen kahdeksan päivän aika, aina alkaen kislev-kuun kahdennestakymmenennestä viidennestä päivästä, iloiten ja riemuiten. (1 Makkabealaisten kirja 4, 59)
Ja he nousivat Siionin vuorelle iloiten ja riemuiten ja uhrasivat polttouhreja, sillä ketään heistä ei ollut kaatunut koko matkalla onnelliseen palaamiseen asti. (1 Makkabealaisten kirja 5, 54)
Mutta kansa iloitsi suuresti, ja he viettivät sen päivänsuurena ilopäivänä. (1 Makkabealaisten kirja 7, 48)