Jó, 37

1. Por isso, tremeu o meu coração e saltou fora de seu lugar.

1. "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.

2. Escutai, escutai o brado de sua voz e o estrondo que sai da sua boca!

2. Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.

3. Enche dele toda a extensão do céu e seus relâmpagos atingem os confins da terra!

3. Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.

4. Por detrás dele ruge uma voz e troveja com sua voz majestosa. Não retém mais seus raios quando se ouve sua voz.

4. Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.

5. Deus troveja com sua voz maravilhosa, faz prodígios que não compreendemos.

5. Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.

6. Diz à neve: ‘Cai sobre a terra!’. E às pancadas de chuva: ‘Sede fortes!’.

6. Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.

7. Ele põe selos sobre as mãos dos homens, a fim de que todos os mortais reconheçam seu criador.*

7. Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.

8. A fera também entra em seu covil e encolhe-se em sua toca.

8. Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.

9. O furacão sai da câmara do sul e do norte chega o frio.

9. Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.

10. Ao sopro de Deus forma-se o gelo e a superfície das águas se congela.

10. Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.

11. Carrega as nuvens de vapor. As nuvens lançam por toda parte seus relâmpagos,

11. Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.

12. que vão em todos os sentidos sob sua direção, para realizar tudo quanto ele ordena na face da terra.

12. Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.

13. Ora é o castigo que eles trazem, ora seus benefícios.

13. Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.

14. Escuta isto, Jó! Para e considera as maravilhas de Deus!

14. Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.

15. Sabes como Deus as opera e faz brilhar o relâmpago de sua nuvem?

15. Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?

16. Conheces a lei do equilíbrio das nuvens e o milagre daquele cuja ciência é infinita?

16. Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?

17. Por que são quentes as tuas vestes, quando repousa a terra ao sopro do meio-dia?

17. Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,

18. Saberás, como ele, estender as nuvens e torná-las sólidas como um espelho de metal fundido?

18. kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?

19. Dá-me a conhecer o que lhe diremos. Mergulhados em nossas trevas, só sabemos objetar.

19. Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.

20. Quem lhe repetirá o que digo? Acaso pedirá um homem a sua própria perdição?

20. Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!

21. Agora já não se vê a luz, o sol brilha através das nuvens. Passa, porém, um vento e as varre.

21. Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.

22. A luz vem do norte. Deus está envolto numa majestade temível.*

22. Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.

23. Não podemos alcançar o Todo-poderoso. Ele é eminente em força e em equidade; grande na justiça, ele não tem a dar contas a ninguém.

23. Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.

24. Que os homens, pois, o reverenciem! Ele não olha aqueles que se julgam sábios!”.*

24. Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."