Jó, 21

1. Jó tomou então a palavra nestes termos:

1. Job vastasi ja sanoi:

2. “Ouvi atentamente minhas palavras. Que eu tenha pelo menos esse consolo de vossa parte.

2. "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!

3. Permiti que eu fale; quando tiver falado, zombai à vontade.

3. Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

4. É de um ser humano que me queixo? E como não hei de perder a paciência?

4. Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

5. Olhai para mim e ficareis estupefatos e poreis a mão sobre a boca.

5. Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.

6. Quando penso nisso, fico estarrecido e todo o meu corpo treme.

6. Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:

7. Por que os ímpios sobrevivem e, ao envelhecer, crescem em poderio?

7. Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?

8. Sua posteridade prospera diante deles, e seus descendentes sob seus olhos.

8. Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

9. Suas casas estão em paz, livres de perigo, e a vara de Deus não os atinge.

9. Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.

10. Seu touro é cada vez mais fecundo, sua vaca dá cria sem nunca abortar.

10. Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

11. Deixam os filhos correr como carneiros, e os seus pequenos saltam e brincam alegremente.

11. Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

12. Cantam ao som do pandeiro e da cítara, divertem-se ao som da flauta.

12. He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.

13. Passam seus dias na alegria e descem tranquilamente à região dos mortos.

13. He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.

14. Ora, dizem a Deus: ‘Afasta-te de nós! Não queremos conhecer os teus caminhos!

14. Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.

15. Quem é o Todo-poderoso, para que o sirvamos? Que vantagem tiramos em lhe fazer orações?’.

15. Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'

16. A felicidade não está em suas mãos? Contudo, longe de mim esteja o modo de pensar dos ímpios!

16. Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.

17. Quantas vezes vemos apagar-se a lâmpada dos ímpios e a ruína desabar sobre eles?

17. Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?

18. Serão eles como a palha ao vento, como a cinza tragada pelo turbilhão?

18. Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

19. ‘Deus reserva para os filhos o castigo do pai?’ Que ele mesmo o puna, para que o sinta!

19. Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.

20. Que veja com os próprios olhos a sua ruína e ele mesmo beba da cólera do Todo-poderoso!

20. Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.

21. Pois o que lhe importa a sua casa depois dele, se o número de seus meses já está contado?

21. Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!

22. É a Deus que se irá ensinar a sabedoria, a ele, que julga os seres superiores?

22. Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?

23. Um morre em pleno vigor, feliz e tranquilo,

23. Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;

24. os flancos cobertos de gordura e a medula dos ossos cheia de seiva.

24. hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.

25. Outro, porém, morre com a amargura na alma, sem ter gozado a felicidade.

25. Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.

26. Juntos se deitam na terra e os vermes recobrem a ambos.

26. Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.

27. Por certo conheço vossos pensamentos, os julgamentos iníquos que fazeis de mim!

27. Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.

28. Dizeis: ‘Onde está a casa do tirano, onde está a tenda em que habitavam os ímpios?’.

28. Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'

29. Não interrogastes os viajantes? Contestaríeis seus testemunhos?

29. niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,

30. No dia da infelicidade o ímpio é poupado, no dia da cólera ele escapa.

30. että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.

31. Quem reprova diante dele o seu proceder e lhe pede contas de seus atos?

31. Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?

32. Levam-no ao sepulcro, ficarão de vigília em sua câmara funerária.

32. Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.

33. Os torrões do vale são-lhe leves; todos os homens irão em sua companhia e foram inumeráveis seus predecessores.

33. Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.

34. Que significam, pois, essas vãs consolações? Todas as vossas respostas são apenas perfídia”.

34. Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne - niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."