1. καὶ συναθροίζουσιν ἀλλόφυλοι πάσας τὰς παρεμβολὰς αὐτῶν εἰς Αφεκ καὶ Ισραηλ παρενέβαλεν ἐν Αενδωρ τῇ ἐν Ιεζραελ
2. καὶ σατράπαι ἀλλοφύλων παρεπορεύοντο εἰς ἑκατοντάδας καὶ χιλιάδας καὶ Δαυιδ καὶ οἱ ἄνδρες αὐτοῦ παρεπορεύοντο ἐπ’ ἐσχάτων μετὰ Αγχους
3. καὶ εἶπον οἱ σατράπαι τῶν ἀλλοφύλων τίνες οἱ διαπορευόμενοι οὗτοι καὶ εἶπεν Αγχους πρὸς τοὺς στρατηγοὺς τῶν ἀλλοφύλων οὐχ οὗτος Δαυιδ ὁ δοῦλος Σαουλ βασιλέως Ισραηλ γέγονεν μεθ’ ἡμῶν ἡμέρας τοῦτο δεύτερον ἔτος καὶ οὐχ εὕρηκα ἐν αὐτῷ οὐθὲν ἀφ’ ἧς ἡμέρας ἐνέπεσεν πρός με καὶ ἕως τῆς ἡμέρας ταύτης
4. καὶ ἐλυπήθησαν ἐπ’ αὐτῷ οἱ στρατηγοὶ τῶν ἀλλοφύλων καὶ λέγουσιν αὐτῷ ἀπόστρεψον τὸν ἄνδρα εἰς τὸν τόπον αὐτοῦ οὗ κατέστησας αὐτὸν ἐκεῖ καὶ μὴ ἐρχέσθω μεθ’ ἡμῶν εἰς τὸν πόλεμον καὶ μὴ γινέσθω ἐπίβουλος τῆς παρεμβολῆς καὶ ἐν τίνι διαλλαγήσεται οὗτος τῷ κυρίῳ αὐτοῦ οὐχὶ ἐν ταῖς κεφαλαῖς τῶν ἀνδρῶν ἐκείνων
5. οὐχ οὗτος Δαυιδ ᾧ ἐξῆρχον ἐν χοροῖς λέγοντες ἐπάταξεν Σαουλ ἐν χιλιάσιν αὐτοῦ καὶ Δαυιδ ἐν μυριάσιν αὐτοῦ
6. καὶ ἐκάλεσεν Αγχους τὸν Δαυιδ καὶ εἶπεν αὐτῷ ζῇ κύριος ὅτι εὐθὴς σὺ καὶ ἀγαθὸς ἐν ὀφθαλμοῖς μου καὶ ἡ ἔξοδός σου καὶ ἡ εἴσοδός σου μετ’ ἐμοῦ ἐν τῇ παρεμβολῇ καὶ ὅτι οὐχ εὕρηκα κατὰ σοῦ κακίαν ἀφ’ ἧς ἡμέρας ἥκεις πρός με ἕως τῆς σήμερον ἡμέρας καὶ ἐν ὀφθαλμοῖς τῶν σατραπῶν οὐκ ἀγαθὸς σύ
7. καὶ νῦν ἀνάστρεφε καὶ πορεύου εἰς εἰρήνην καὶ οὐ μὴ ποιήσεις κακίαν ἐν ὀφθαλμοῖς τῶν σατραπῶν τῶν ἀλλοφύλων
8. καὶ εἶπεν Δαυιδ πρὸς Αγχους τί πεποίηκά σοι καὶ τί εὗρες ἐν τῷ δούλῳ σου ἀφ’ ἧς ἡμέρας ἤμην ἐνώπιόν σου καὶ ἕως τῆς ἡμέρας ταύτης ὅτι οὐ μὴ ἔλθω πολεμῆσαι τοὺς ἐχθροὺς τοῦ κυρίου μου τοῦ βασιλέως
9. καὶ ἀπεκρίθη Αγχους πρὸς Δαυιδ οἶδα ὅτι ἀγαθὸς σὺ ἐν ὀφθαλμοῖς μου ἀλλ’ οἱ σατράπαι τῶν ἀλλοφύλων λέγουσιν οὐχ ἥξει μεθ’ ἡμῶν εἰς πόλεμον
10. καὶ νῦν ὄρθρισον τὸ πρωί σὺ καὶ οἱ παῖδες τοῦ κυρίου σου οἱ ἥκοντες μετὰ σοῦ καὶ πορεύεσθε εἰς τὸν τόπον οὗ κατέστησα ὑμᾶς ἐκεῖ καὶ λόγον λοιμὸν μὴ θῇς ἐν καρδίᾳ σου ὅτι ἀγαθὸς σὺ ἐνώπιόν μου καὶ ὀρθρίσατε ἐν τῇ ὁδῷ καὶ φωτισάτω ὑμῖν καὶ πορεύθητε
11. καὶ ὤρθρισεν Δαυιδ αὐτὸς καὶ οἱ ἄνδρες αὐτοῦ ἀπελθεῖν καὶ φυλάσσειν τὴν γῆν τῶν ἀλλοφύλων καὶ οἱ ἀλλόφυλοι ἀνέβησαν πολεμεῖν ἐπὶ Ισραηλ
Alaviitteet:
29:1-2 - Filistealaiset kokoavat joukkonsa taisteluun Israelia vastaan, ja heidän joukossaan olevaan Daavidiin suhtaudutaan epäluuloisesti. Daavidin liitto Israelin vihollisten kanssa kuvastaa monimutkaista tilannetta, jossa hän yrittää pysyä turvassa Saulilta (ks. myös 1. Samuel 27:1 ja 1 Samuel 28:1-2).
29:3-5 - Filistealaisten ruhtinaat kyseenalaistavat Daavidin läsnäolon armeijassa ja muistavat hänen maineensa Israelin soturina. Daavidin maine Goljatin surmaajana ja sotajohtajana ei ole unohdettu edes hänen vihollistensa keskuudessa (ks. myös 1. Samuel 17:50-52 ja 1. Samuel 18:7).
29:6-7 - Gatin kuningas Akis puolustaa Daavidia väittäen, että tämä on ollut uskollinen. Sisäisen konfliktin välttämiseksi Akis kuitenkin kehottaa Daavidia palaamaan kotiin ja olemaan osallistumatta taisteluun Israelia vastaan. Tämä osoittaa Akiksen diplomatiaa ja Daavidin taitoa ylläpitää suhteita filistealaisten kanssa (ks. myös 1. Samuel 27:8-12 ja 1. Samuel 30:1-3).
29:8-9 - Daavid kyseenalaistaa päätöksen, mutta Akis toistaa luottamuksensa sanoen, että Daavid näyttää yhtä moitteettomalta kuin Jumalan enkeli. Tämä paljastaa, missä määrin Daavid kykeni ansaitsemaan Akiksen luottamuksen, vaikka hän oli israelilainen (ks. myös 1. Samuel 28:1-2 ja 2. Samuel 14:17).
29:10-11 - Daavid ja hänen miehensä perääntyvät ja palaavat Siklagiin, missä he joutuisivat lopulta kohtaamaan lisää vaikeuksia. Daavidin poistuminen taistelusta osoittaa, kuinka Jumala suojeli häntä taistelemasta omaa kansaansa Israelia vastaan (ks. myös 1. Samuel 30:1-3 ja Psalmi 34:7).
Aiheeseen liittyvät säkeet I Samuel, 29:
1. Samuelin luvussa 29 kerrotaan Daavidin dilemmasta filistealaisten keskuudessa. Kuinka Jumala käyttää vihollisiakin suojellakseen voideltuaan? Tämä jännittynyt teksti kuvaa sitä, kuinka filistealaiset johtajat hylkäsivät Daavidin ennen taistelua Israelia vastaan. Luvussa tarkastellaan luottamuksen, maineen ja jumalallisen huolenpidon teemoja vaikuttavien negatiivisten olosuhteiden läpi. Davidin rehellisyys kyseenalaistetaan, mutta hänen ulospääsy konfliktista on varma. Harkitse kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka valaisevat tässä ratkaisevassa luvussa esitettyjä uskollisuuden ja jumalallisen ohjauksen periaatteita.
Psalmit 118:6: "Herra on minun kanssani; En pelkää. Mitä miehet voivat tehdä minulle?" - Se kuvastaa sitä luottamusta, joka Daavidilla olisi voinut olla Jumalaan sen sijaan, että olisi riippunut filistealaisten suojeluksesta.
Sananlaskut 3:5-6: "Luota Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi; tunnusta Herraa kaikilla teilläsi, niin hän tekee polkusi suoriksi." - Tarjoaa näkökulman siihen, kuinka Daavid olisi voinut toimia, luottaen Jumalaan ihmisten liittoutumien sijaan.
2 Korinttolaisille 6:17: "Lähtekää siis ulos heidän keskuudestaan ja erotkaa, sanoo Herra. Älä koske epäpuhtaisiin, niin toivotan sinut tervetulleeksi." - Se liittyy Daavidin eroon filistealaisista, vaikkakin olosuhteiden pakosta.
Psalmit 26:4-5: "En ole tekemisissä väärien miesten kanssa, enkä ole tekopyhien kanssa. Minä vihaan pahantekijöiden kokoamista yhteen, enkä istu jumalattomien kanssa." - Se on ristiriidassa Daavidin aiemman yhteyden filistealaisten kanssa ja hänen myöhempään eroamiseensa.
Efesolaiskirje 5:11: "Älä osallistu pimeyden hedelmättömiin töihin; pikemminkin altistaa ne valolle." - Pohdiskelee Daavidin kompromisseja filistealaisten joukossa ja hänen lopullista eroaan heistä.
FAQ:
Miksi filistealaisten ruhtinaat hylkäsivät Daavidin?
Filistealaisten johtajat pelkäsivät Daavidin kääntyvän heitä vastaan taistelussa, joten he vaativat Akista lähettämään hänet takaisin. (1. Samuel 29:3-5)
Mitä Akis sanoi Daavidille, kun tämä lähetti hänet pois?
Akis sanoi luottavansa Daavidin, mutta filistealaisten ruhtinaat eivät halunneet häntä sotaan, joten hänen pitäisi palata Siklagiin. (1. Samuel 29:6-7)
Miten Daavid suhtautui filistealaisten päätökseen?
Daavid teeskenteli närkästystä ja kysyi Akisilta, miksi hän ei voinut taistella, mutta hän totteli ja palasi Siklagiin. (1. Samuel 29:8-11)
Miksi filistealaiset pelkäsivät Daavidin kavaltavan heidät?
He muistivat, kuinka Daavid oli voittanut Goljatin ja hänen maineensa Israelissa suurena soturina. (1. Samuel 29:5)
Mitä tämä jakso paljastaa jumalallisesta kaitselmuksesta?
Se osoittaa, että Jumala esti Daavidia taistelemasta Israelia vastaan, säilyttäen hänen nuhteettomuutensa ja tulevan hallituskautensa. (1. Samuel 29:11)
