1. τὸ λῆμμα ὃ εἶδεν Αμβακουμ ὁ προφήτης
2. ἕως τίνος κύριε κεκράξομαι καὶ οὐ μὴ εἰσακούσῃς βοήσομαι πρὸς σὲ ἀδικούμενος καὶ οὐ σώσεις
3. ἵνα τί μοι ἔδειξας κόπους καὶ πόνους ἐπιβλέπειν ταλαιπωρίαν καὶ ἀσέβειαν ἐξ ἐναντίας μου γέγονεν κρίσις καὶ ὁ κριτὴς λαμβάνει
4. διὰ τοῦτο διεσκέδασται νόμος καὶ οὐ διεξάγεται εἰς τέλος κρίμα ὅτι ὁ ἀσεβὴς καταδυναστεύει τὸν δίκαιον ἕνεκεν τούτου ἐξελεύσεται τὸ κρίμα διεστραμμένον
5. ἴδετε οἱ καταφρονηταί καὶ ἐπιβλέψατε καὶ θαυμάσατε θαυμάσια καὶ ἀφανίσθητε διότι ἔργον ἐγὼ ἐργάζομαι ἐν ταῖς ἡμέραις ὑμῶν ὃ οὐ μὴ πιστεύσητε ἐάν τις ἐκδιηγῆται
6. διότι ἰδοὺ ἐγὼ ἐξεγείρω ἐφ’ ὑμᾶς τοὺς Χαλδαίους τοὺς μαχητάς τὸ ἔθνος τὸ πικρὸν καὶ τὸ ταχινὸν τὸ πορευόμενον ἐπὶ τὰ πλάτη τῆς γῆς τοῦ κατακληρονομῆσαι σκηνώματα οὐκ αὐτοῦ
7. φοβερὸς καὶ ἐπιφανής ἐστιν ἐξ αὐτοῦ τὸ κρίμα αὐτοῦ ἔσται καὶ τὸ λῆμμα αὐτοῦ ἐξ αὐτοῦ ἐξελεύσεται
8. καὶ ἐξαλοῦνται ὑπὲρ παρδάλεις οἱ ἵπποι αὐτοῦ καὶ ὀξύτεροι ὑπὲρ τοὺς λύκους τῆς Ἀραβίας καὶ ἐξιππάσονται οἱ ἱππεῖς αὐτοῦ καὶ ὁρμήσουσιν μακρόθεν καὶ πετασθήσονται ὡς ἀετὸς πρόθυμος εἰς τὸ φαγεῖν
9. συντέλεια εἰς ἀσεβεῖς ἥξει ἀνθεστηκότας προσώποις αὐτῶν ἐξ ἐναντίας καὶ συνάξει ὡς ἄμμον αἰχμαλωσίαν
10. καὶ αὐτὸς ἐν βασιλεῦσιν ἐντρυφήσει καὶ τύραννοι παίγνια αὐτοῦ καὶ αὐτὸς εἰς πᾶν ὀχύρωμα ἐμπαίξεται καὶ βαλεῖ χῶμα καὶ κρατήσει αὐτοῦ
11. τότε μεταβαλεῖ τὸ πνεῦμα καὶ διελεύσεται καὶ ἐξιλάσεται αὕτη ἡ ἰσχὺς τῷ θεῷ μου
12. οὐχὶ σὺ ἀπ’ ἀρχῆς κύριε ὁ θεὸς ὁ ἅγιός μου καὶ οὐ μὴ ἀποθάνωμεν κύριε εἰς κρίμα τέταχας αὐτόν καὶ ἔπλασέν με τοῦ ἐλέγχειν παιδείαν αὐτοῦ
13. καθαρὸς ὀφθαλμὸς τοῦ μὴ ὁρᾶν πονηρά καὶ ἐπιβλέπειν ἐπὶ πόνους οὐ δυνήσῃ ἵνα τί ἐπιβλέπεις ἐπὶ καταφρονοῦντας παρασιωπήσῃ ἐν τῷ καταπίνειν ἀσεβῆ τὸν δίκαιον
14. καὶ ποιήσεις τοὺς ἀνθρώπους ὡς τοὺς ἰχθύας τῆς θαλάσσης καὶ ὡς τὰ ἑρπετὰ τὰ οὐκ ἔχοντα ἡγούμενον
15. συντέλειαν ἐν ἀγκίστρῳ ἀνέσπασεν καὶ εἵλκυσεν αὐτὸν ἐν ἀμφιβλήστρῳ καὶ συνήγαγεν αὐτὸν ἐν ταῖς σαγήναις αὐτοῦ ἕνεκεν τούτου εὐφρανθήσεται καὶ χαρήσεται ἡ καρδία αὐτοῦ
16. ἕνεκεν τούτου θύσει τῇ σαγήνῃ αὐτοῦ καὶ θυμιάσει τῷ ἀμφιβλήστρῳ αὐτοῦ ὅτι ἐν αὐτοῖς ἐλίπανεν μερίδα αὐτοῦ καὶ τὰ βρώματα αὐτοῦ ἐκλεκτά
17. διὰ τοῦτο ἀμφιβαλεῖ τὸ ἀμφίβληστρον αὐτοῦ καὶ διὰ παντὸς ἀποκτέννειν ἔθνη οὐ φείσεται
Alaviitteet:
1:1-4 - Habakuk aloittaa rukouksensa valittamalla Juudassa vallitsevaa epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa. Hän kyseenalaistaa Jumalan hiljaisuuden korruption edessä. Tämä tilanne heijastaa monien uskovien kamppailua, jotka kohtaavat pahuutta maailmassa ja yrittävät ymmärtää, miksi Jumala sallii tällaisen kärsimyksen (ks. myös Psalmi 13:1-2 ja Jeremia 12:1-4).
1:5-11 - Jumala vastaa, että Hän herättää babylonialaiset Juudan tuomion välineeksi. Jumalallinen vastaus korostaa Jumalan suvereenia valtaa kansakuntien yli ja Hänen kykyään käyttää vihollisiakin suunnitelmiensa toteuttamiseen. Tämä haastaa ihmisten ymmärryksen Jumalan oikeudenmukaisuudesta (ks. myös Jesaja 10:5-7 ja Jeremia 25:9).
1:12-17 - Habakuk kyseenalaistaa Jumalan oikeudenmukaisuuden ja pyytää selvennystä babylonialaisten käyttöön, jotka ovat juutalaisiakin pahempia. Hän ilmaisee jännitteen Jumalan pyhyyden ja jumalattomien näennäisen hyvinvoinnin välillä. Tämä on yleinen kysymys kärsimyksen aikoina, jolloin paha näyttää voittavan (katso myös Psalmi 73:3-17 ja Room. 9:19-21).
1:18-20 - Habakuk vahvistaa, että vaikka paha ja väkivalta vallitsevat, hän luottaa Jumalan oikeudenmukaisuuteen. Hän tunnustaa, että Jumala on kaikkien kansojen suvereeni, ja Hänen oikeudenmukaisuuttaan palvellaan omana aikanaan. Luottamus Jumalaan, jopa pahan edessä, on keskeinen opetus uskoville (ks. myös Jes. 66:15-16 ja Ilmestyskirja 6:9-11).
Aiheeseen liittyvät säkeet Habacuc, 1:
Habakukin luvussa 1 kerrotaan profeetan vuoropuhelusta Jumalan kanssa. Miten Habakuk suhtautuu ilmeiseen epäoikeudenmukaisuuteen? Tämä syvällinen teksti ilmaisee profeetan hämmennyksen Juudan väkivallasta ja vääryydestä Jumala vastaa julistamalla tuomion kaldealaisten kautta. Habakuk kysyy sitten, kuinka pyhä Jumala voisi käyttää pahaa kansakuntaa rankaisemaan kansaansa. Luku paljastaa jännitteen jumalallisen suvereniteetin ja inhimillisen oikeudenmukaisuuden välillä. Harkitse kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka resonoivat teodikian teemojen kanssa tässä haastavassa luvussa.
Psalmit 73:3: "Sillä kadehdin ylimielisiä, kun näin näiden jumalattomien ihmisten menestyksen." - Tämä jae heijastaa Habakukin turhautumista jakeessa 1:3-4 jumalattomien näennäisen hyvinvoinnin vuoksi.
Jeremia 12:1: "Olet oikeassa, Herra, kun esitän asiani sinulle. Haluan kuitenkin kiistellä kanssasi oikeudenmukaisuudestasi. Miksi jumalattomien tie menestyy? Miksi kaikki petturit elävät rauhassa?" - Kuten Habakuk kohdassa 1:13, Jeremia kyseenalaistaa Jumalan ilmeisen suvaitsevaisuuden jumalattomuutta kohtaan.
Roomalaisille 1:17: "Sillä evankeliumissa ilmestyy Jumalan vanhurskaus, vanhurskaus, joka on alusta loppuun uskosta, niin kuin on kirjoitettu: 'Vanhurskas saa elää uskosta'." - Paavali lainaa Habakukin 2:4:ää, joka esitetään luvussa 1 Habakukin valitusten yhteydessä.
Jesaja 10:5-6: "Voi Assyriaa, minun vihani sauvaa! Sinun käsissäsi on suuttumukseni sauva! Minä lähetän hänet jumalatonta kansaa vastaan, lähetän hänet kansaa vastaan, joka vihaa minua, ryöstämään ja ryöstämään heidät ja tallaamaan heidät kuin kadujen mutaa." - Tämä ote toistaa Jumalan selitystä Habakuk 1:5-11:ssä koskien kaldealaisten käyttöä tuomion välineenä.
Apostolien teot 13:41: "Katsokaa, te pilkkaajat, ihmetelkää ja hukkukaa; sillä sinun päivinäsi teen jotain, mitä et uskoisi, jos joku kertoisi sinulle!'" - Paavali lainaa saarnassaan kohtaa Habakuk 1:5 soveltaen profeetan varoitusta omaan aikaansa.
FAQ:
Miksi Habakuk kyselee Jumalalta vanhurskaiden kärsimystä?
Habakuk kyseenalaistaa Jumalalta jumalattomien vaurauden ja vanhurskaiden kärsimyksen ja ilmaisee ahdistuksensa oikeudenmukaisuuden ilmeisen puutteen vuoksi. (Habakuk 1:2-4)
Mitä Jumala sanoo Habakukille jumalattomien sorrosta?
Jumala paljastaa, että Hän käyttää babylonialaisia, häikäilemätöntä kansaa, rankaisemaan jumalattomia, osoittaen, että Jumalan oikeus toteutuu, vaikkakin odottamattomilla tavoilla. (Habakuk 1:5-11)
Miten Habakuk reagoi Jumalan Babylonialaisia koskevaan vastaukseen?
Habakuk ilmaisee huolensa siitä, että Jumala käyttäisi jumalattomampaa kansaa rankaisemaan jumalattomia, ja kyseenalaistaa tällaisen teon oikeellisuuden. (Habakuk 1:12-17)
Mitä voimme oppia Jumalan luonteesta Habakukin luvusta 1?
Habakuk 1 opettaa meille, että Jumala on suvereeni, oikeudenmukainen ja käyttää odottamattomia keinoja saavuttaakseen tarkoituksensa, vaikka emme täysin ymmärrä niitä. (Habakuk 1:12-13)
Mitä toivoa Jumala esittää vanhurskaille Habakuk 1:ssä?
Vanhurskaiden toivo on, että vaikka jumalattomat näyttävätkin menestyvän, Jumala tuo lopulta oikeuden. Vanhurskaat elävät uskosta ja luottavat Jumalan täysivaltaisuuteen. (Habakuk 1:4)
