Baruc, 5

1. Tira, Jerusalém, a veste de luto e de miséria; reveste, para sempre, os adornos da glória divina.

1. Riisu päältäsi, Jerusalem, suru- ja kärsimyspukusi ja verhoudu ainiaaksi Jumalan kirkkauden juhlavaatteisiin.

2. Cobre-te com o manto da justiça que vem de Deus, e coloca sobre a cabeça o diadema da glória do Eterno.

2. Pue yllesi Jumalan vanhurskauden vaippa, pane kruunuksi päähäsi Iankaikkisen kirkkaus.

3. Deus vai mostrar à terra, e sob todos os céus, teu esplendor.

3. Sillä Jumala on näyttävä sinun loistosi kaikelle, mikä taivaan alla on.

4. Eis o nome que te é dado por Deus, para todo o sempre: Paz da Justiça e Esplendor do temor de Deus!

4. Sillä sinä olet saava ainaiseksi Jumalalta nimen: "Vanhurskauden rauha" ja "Jumalanpelon ihanuus".

5. Ergue-te, Jerusalém, galga os cumes e olha para o Oriente! Olha: ao chamado do Altíssimo, reúnem-se teus filhos, desde o poente ao levante, felizes por se haver Deus lembrado deles.

5. Nouse, Jerusalem, ja astu ylös kukkulalle, nosta silmäsi päivän koittoa kohti ja katso lapsiasi, jotka ovat kokoontuneet päivän laskun ja päivän koiton ääriltä Pyhän käskystä, iloiten siitä, että Jumala on heitä muistanut.

6. Quando de ti partiram, caminhavam a pé, arrastados pelos inimigos. Deus, porém, te devolve, conduzidos com honras, quais príncipes reais,*

6. Sillä jalkaisin he lähtivät luotasi vihollisen ajamina, mutta nyt Jumala tuo heidät sinun tykösi kannettuina kunniassa niinkuin kuninkaallisella valtaistuimella.

7. porque Deus dispôs que sejam abaixados os montes e as colinas, e enchidos os vales para que se una o solo, para que Israel caminhe com segurança sob a glória divina.*

7. Niin, Jumala on käskenyt, että kaikki korkeat vuoret ja ikuiset kukkulat pitää alennettaman ja laaksot täytettämän tasaiseksi maaksi, että Israel voisi kulkea turvallisesti Jumalan kirkkauden suojassa.

8. As florestas e as árvores de suave fragrância darão sombra a Israel, por ordem do Senhor.

8. Myöskin metsät ja kaikki hyvänhajuiset puut antavat Israelille varjoa Jumalan käskystä.

9. Em verdade, é o próprio Deus quem conduz Israel, pleno de júbilo no esplendor de sua majestade, pela sua justiça, pela sua misericórdia!

9. Sillä Jumala johdattaa Israelia iloa antaen, kirkkautensa valossa, laupeudella ja vanhurskaudella, joka hänestä tulee. Tämä on sen kirjeen jäljennös, jonka Jeremias lähetti niille, jotka babylonilaisten kuningas oli vievä vankeina Babyloniin, ja jossa hän ilmoitti heille, mitä Jumala oli käskenyt hänen julistaa.