Bíblia Católica
 

2.Korinttolaisille, 13

10. Sentähden minä kirjoitan tämän poissaollessani, ettei minun teidän luonanne ollessani tarvitsisi käyttää ankaruutta sen vallan nojalla, minkä Herra on minulle antanut rakentamiseksi, ei kukistamiseksi.

Versículos relacionados com 2.Korinttolaisille, 13:

2 Korinttilaiset 13 on viimeinen luku Paavalin toisesta kirjeestä korinttilaisille. Tässä luvussa Paavali nuhtelee niitä, jotka kyseenalaistavat häntä, muistuttaen heitä siitä, että hän on Jeesuksen Kristuksen apostoli ja pyytää heitä tutkimaan itseään nähdäkseen, ovatko he todella uskossa. Hän rohkaisee heitä myös pyrkimään täydellisyyteen ja elämään rauhassa. Tässä on viisi jaetta, jotka liittyvät 2 Korinttilaisille 13 käsiteltyihin aiheisiin:

Roomalaisille 12:18: "Jos se on mahdollista, kuinka paljon se riippuu sinusta, taipumus rauhaa kaikkien ihmisten kanssa." Paavali rohkaisee korinttilaisia ​​elämään rauhassa muiden kanssa, mikä on tärkeä teema koko luvun 13 ajan.

2. Kor. 10:8: "Sillä vaikka kunnioitan itseäni hieman enemmän voimastamme, jonka Herra on antanut meille editoinnista eikä tuhoamisesta, en hämmentä itseäni." Paavali puhuu voimasta, jonka Jumala on antanut hänelle rakentaa eikä tuhota, ja tämä on samanlainen kuin tapa, jolla hän pyytää korinttilaisia ​​tutkimaan itseään nähdäkseen, ovatko he todella uskossa.

1. Kor. 11:28: "Tutki ihminen itselleen ja syö siten tämä leipä ja juo tästä kalkkusta." Tämä jae liittyy itse tutkivan teemaan, jota korostetaan 2. Kor.

Filippilaiset 2:12: "Näin rakastettu minun, mutta olen aina noudattanut, paitsi läsnäoloani, myös paljon enemmän poissa ollessani, kehitin pelastuksesi pelolla ja vapinalla." Paavali rohkaisee korinttilaisia ​​pyrkimään täydellisyyteen, mikä on tärkeä teema 2. Kor.

Kolosialaiset 3:15: "Ja Kristuksen rauha, johon kutsut myös ruumiissa, hallitset sydämessäsi; ja paksu jano." Tämä jae liittyy teemaan, joka elää rauhassa muiden kanssa, jota korostetaan 2. Kor.





“Queira o dulcíssimo Jesus conservar-nos na Sua graça e dar-nos a felicidade de sermos admitidos, quando Ele quiser, no eterno convívio…” São Padre Pio de Pietrelcina